EUT:lta kaksi päätöstä arvonlisäverolain laskuvaatimusten merkityksestä

22.9.2016  |  Uutiset, Verotus

Arvonlisäverolain ja -direktiivin mukaan arvonlisäveron vähennyksen edellytyksenä on laskuvaatimukset täyttävä lasku. EUT antoi 15.9.2016 kaksi tuomiota laskuvaatimusten merkityksestä arvolisäveron vähentämisessä.

EUT:n tuomiossa asiassa C-518/14 oli kyse tilanteesta, jossa yritys oikaisi ostolaskuille verotarkastuksen aikana niiltä puuttuneet tiedot eli lisäsi niille myyjien veronumerot ja arvonlisäverotunnisteet.

Saksan verohallinto hyväksyi sinällään vähennykset, mutta katsoi, että vähennykset voitiin tehdä vasta sinä kuukautena, kun korjaukset laskuille tehtiin. Tämän vuoksi alkuperäiset vähennykset hylättiin. EUT kuitenkin katsoi, että tällainen tulkinta on arvonlisäverodirektiivin vastainen. EUT korosti, että oikeus vähentää arvonlisäverolliseen toimintaan kohdistuviin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero on arvonlisäverojärjestelmän perusperiaate. Aineelliset edellytykset vähennyksen syntymiselle ovat ensiksikin, että myyjä on verovelvollinen ja toiseksi, että ostaja käyttää tavarat tai palvelut vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Laskutus on vain muodollinen edellytys. Jäsenvaltiot voivat sinällään antaa määräyksiä myös muodollisten edellytysten täyttymättä jättämisen seuraamuksista, mutta EUT katsoi, että vähennyksen siirtäminen ilman mitään harkintaa laskun oikaisuvuodelle olisi liiallinen seuraamus ja vaarantaisi arvonlisäverotuksen neutraalisuuden.

EUT:n tuomiossa C-516/14 oli kyse siitä, millainen kuvaus myydyistä palveluista laskulla pitää olla, jotta laskun perusteella voidaan vähentää arvonlisävero. Portugalin veroviranomaiset olivat katsoneet, että kuvaus, jossa on tietty päivämääräväli ja lisätietona, että kyse on oikeudellisista palveluista, ei olisi ollut riittävä. Laskuvaatimusten mukaan laskulla on oltava tieto suoritettujen palvelujen laadusta ja laajuudesta.

EUT totesi, että a priori -maininta ”oikeudelliset palvelut” ei ole riittävän tarkka yksilöidäkseen suoritetut palvelut, koska määritelmä sisältää myös sellaisia palveluja, jotka saattaisivat olla verottomia. Suoritusajankohdan osalta katsottiin riittäväksi, että laskulla mainitaan alku- ja loppupäivä, mutta riittämättömäksi merkintä, jossa ilmoitetaan vain loppupäivä (johonkin päivään asti).

Vaikka laskuvaatimusten ei katsottu täyttyvän, EUT kuitenkin katsoi, vähennysoikeuteen arvonlisäverotuksen perusperiaatteena viitaten, että vähennysoikeutta ei saa evätä puuttuvien laskuvaatimusten perusteella jos veroviranomaisilla muutoin, esimerkiksi sopimusten perustella, on mahdollisuus varmistaa vähennysoikeuden aineellisten edellytysten täyttyminen. Veroviranomaisten on tässä tilanteessa velvollisuus selvittää vähennysoikeutta myös verovelvollisen toimittamien lisäselvitysten perusteella.

Tuomioiden perusteella voidaan todeta, että vähennysoikeus syntyy, kun verovelvollinen myyjä myy arvonlisäverollisia tavaroita tai palveluja ja ostaja käyttää niitä omassa arvonlisäverollisessa toiminnassaan. Verohallinto ei siis voi evätä vähennysoikeutta yksinomaan sillä perusteella, että myyjän antama lasku ei täytä, kuten EUT nyt ilmaisi a priori, kaikkia laskuvaatimuksia, jos vaatimukset voidaan täyttää oikaisemalla laskua tai selvittämällä hankittujen tavaroiden tai palvelujen tarkempi kuvaus esimerkiksi ostajalla olevasta muusta materiaalista. Vähennysoikeuden syntymisessä aineellisille vaatimuksille annetaan siten huomattavasti suurempi merkitys kuin muodollisille vaatimuksille. Käsityksemme mukaan tuomioilla ei ole suurta vaikutusta Suomen nykyiselle verokäytännölle. Kansainvälisille yhtiöille tuomiot tuovat kuitenkin turvaa.

Mervi Kojonkoski

Arvonlisäverotus

+358 (0)20 787 7473

  

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)