Brexit: Missä mennään?

15.11.2018  |  Uutiset

Iso-Britannian EU-eron on määrä astua voimaan 30.3.2019. Vaikka virkamiestasolla onkin päästy sopimukseen väliaikaisesta erosopimuksesta Iso-Britannian ja EU:n välillä, on epävarmaa, tuleeko Iso-Britannian parlamentti hyväksymään erosopimuksen siitä huolimatta, että maan hallitus on antanut sopimukselle tukensa 14.11.2018. Aika käy vähiin ja mahdollista on edelleen myös se, ettei sopimukseen päästä. Millaisia vaikutuksia eri skenaarioilla olisi EU:ssa ja Iso-Britanniassa toimiville yrityksille? Tässä tuorein analyysimme tullin ja arvonlisäverotuksen kannalta. Päivitämme säännöllisesti artikkelia uusimpien tietojen valossa.

Milloin tieto mahdollisesta erosopimuksesta saadaan?

Brexit-neuvotteluiden on määrä päättyä vuoden 2018 lopulla, jolloin myös tieto mahdollisesta erosopimuksesta julkaistaan. Mikäli erosopimuksesta päästään yksimielisyyteen, 29.3.2019 alkaisi siirtymäkausi, jonka on määrä päättyä 31.12.2020. Mikäli erosopimuksesta ei päästä sopuun, Iso-Britannia eroaa EU:sta 30.3.2019, jolloin siitä tulee niin sanottu ”kolmas valtio”, jolla ei ole EU:n kanssa edes kauppasopimusta.

Brexit-neuvotteluissa on löydetty yhteisymmärrys virkamiestasolla

Teknisellä virkamiestasolla päästiin tällä viikolla sopuun siirtymäajalla sovellettavasta erosopimuksesta, jonka Iso-Britannian hallitus hyväksyi 14.11.2018.

Virallista versiota erosopimuksesta ei vielä tätä tekstiä kirjoitettaessa ole käytössä. Kyse on kuitenkin noin 600 sivun mittaisesta sopimusluonnoksesta, jonka perusteella EU:n ja Iso-Britannian välinen kauppa säilyttäisi arvonlisäverotuksen osalta nykyiset säännökset ilman muutoksia. Siten Iso-Britannia katsottaisiin arvonlisäverotuksen näkökulmasta edelleen EU:n jäsenvaltioksi. Täten yhteisökaupan säännökset, kaukomyyntisäännökset ja palvelukauppaa koskevat säännökset pysyisivät nykyisellään.

Tullin osalta Iso-Britannia säilyisi myös osana EU:n tullialuetta ja pysyisi myös EUT:n tuomiovallan alla. Pohjois-Irlannissa sovellettaisiin kuitenkin tiukempia säännöksiä kuin muun Iso-Britannian osalta. Iso-Britannia kantaisi siten edelleen tullit EU:lle ja olisi ilmeisesti oikeutettu niin sanottuun tullin kantopalkkioon. Tavarat voisivat siirtyä Iso-Britannian ja EU:n välillä kuten Iso-Britannian ollessa EU:n jäsenvaltio.

Joitain muutoksia on kuitenkin odotettavissa. Iso-Britannia ei enää olisi mukana päätöksenteossa tulliasioihin liittyen. Tämä seikka on erityisen vaikea Iso-Britannian hallitukselle ja aiheuttaakin epäilyksen siitä, ettei erosopimuksen hyväksyminen ole varmaa, koska samanaikaisesti erosopimuksen kanssa Iso-Britannialla ei olisi ilmeisesti mahdollisuutta neuvotella vapaakauppasopimuksia ilman EU:n hyväksyntää.

Erosopimusluonnos menee Iso-Britannian parlamentin hyväksyttäväksi, jonka jälkeen sopimukselle tarvitaan vielä EU-parlamentin hyväksyntä.

Miten ”no deal” vaikuttaisi vienti- ja tuontiketjuun?

Mikäli ero astuu voimaan maaliskuussa 2019 ilman EU:n ja Iso-Britannian välistä sopimusta, EU:n ja Iso-Britannian välistä tavaravirtaa ei käsitellä enää yhteisökauppana, vaan maahantuontina tai maasta vientinä, koska Iso-Britannia ei kuuluisi enää EU:n tulli- eikä veroalueeseen. Tällä on vaikutusta sekä tullin, arvonlisäveron että tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta.

Tulli- ja arvonlisäveronäkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kaikki tavaravirrat EU-valtioiden ja Iso-Britannian välillä käsitellään maahantuonteina tai maastavienteinä. Maahantuonnin yhteydessä tuotteista tehdään EU:ssa tulli-ilmoitus ja maksetaan kolmansien maiden tuotteista kannettava tulli sekä maahantuonnin arvonlisävero.

Viennin yhteydessä tavaravirtaa käsitellään normaalina vientinä. Siten vietäessä tavara Suomesta Iso-Britanniaan, viennistä ei suoritettaisi arvonlisäveroa. Myös palveluiden myynnin osalta pääsäännön mukaisesti arvonlisäveroa ei suoritettaisi Suomessa, kun palvelu myydään Iso-Britanniaan siitä huolimatta, onko ostajana liiketoiminnan harjoittaja, muu oikeushenkilö tai yksityishenkilö.

Myös Iso-Britannian puolella on valmistauduttava vienti- ja tuonti-ilmoitusten tekemiseen, mahdollisiin tulleihin sekä velvollisuuteen suorittaa tuonnista arvonlisävero Iso-Britanniassa maan lainsäädännön mukaisesti. Britannian viranomaisten mukaan arvonlisäverotus tuonnista voitaisiin ilmoittaa normaalisti arvonlisäveroilmoituksella. Tuotu tavara voitaisiin siten myös myydä ennen arvonlisäveron suorittamista tuonnin osalta (postponed accounting).

Iso-Britanniassa sijaitsevan vastaanottajan tulee myös suorittaa arvonlisävero postipaketeista, joiden arvo ylittää 135 puntaa ja jotka saapuvat EU-alueella sijaitsevilta toimittajilta. Näin EU-alueelta saapuvia postilähetyksiä kohdeltaisiin kuten EU:n ulkopuolelta tulevia lähetyksiä. Iso-Britanniasta EU-alueelle tavaroita tuovat yritykset joutuisivat myös rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi kussakin jäsenvaltiossa. Myöskään kaukomyyntiä koskevat säännökset eivät enää soveltuisi tavaroiden etämyyntiin Iso-Britanniassa sijaitseville yksityishenkilöille.

”No deal” ei sulje pois, etteikö kauppasopimusta tai tulliliittoa voitaisi neuvotella EU:n ja Iso-Britannian välille jatkossa. Suomen tavoitteena on saada Iso-Britannian kanssa aikaan mahdollisimman läheinen, kunnianhimoinen ja tasapuoliset toimintaedellytykset turvaava suhde, joka kattaa kaupan lisäksi yhteistyön muilla sektoreilla. Iso-Britannia on Suomelle merkittävä kauppakumppani, sillä Suomi vei vuonna 2017 Britanniaan tavaroita 2,7 miljardin euron arvosta ja palveluja 1,4 miljardin arvosta. Suomi toi Iso-Britanniasta tavaroita 1,8 miljardin euron edestä vuonna 2017. Palveluita Iso-Britanniasta tuotettiin yhteensä 1,9 miljardin euron arvosta. Tulli- ja verorajan asettaminen EU:n ja Iso-Britannian välille onkin kauppaa käyvien yhtiöiden kannalta sekä kallis että hallinnollisesti toimintaa vaikeuttava muutos, jonka vaikutuksiin on syytä perehtyä hyvissä ajoin.

Minkälaista suhdetta EU:n ja Iso-Britannian välille ennustetaan mahdollisen siirtymäkauden jälkeen?

Iso-Britannian siirtymäkauden jälkeen on odotettavissa, että EU ja Iso-Britannia solmivat keskinäisen yhteistyön tulliliiton tai kauppasopimuksen muodossa.

Tulliliitossa osapuolet kantavat yhdenmukaista tullia kolmansista maista tuotavista tavaroista. Kun tavarat on tullattu ja luovutettu vapaaseen liikkeeseen, tavaroista ei osapuolten välillä enää kanneta tullia. Tullittomuus ei perustu tavaroiden alkuperään. EU:lla on tulliliitto Turkin kanssa, mutta liitto ei koske muun muassa maataloustuotteita. Tulliliitto eroaa sisämarkkinasta, jossa tavarat, palvelut, pääoma ja henkilöt voivat liikkua vapaasti ja jolloin esimerkiksi tavaroita koskevat tuotenormit tunnistetaan vastavuoroisesti.

Kauppasopimus mahdollistaa etuuskohteluun oikeuttavan tullin. Kauppasopimuksen alkuperäsääntöjä vastaavat tuotteet voidaan hyväksyä tuotavaksi alennetulla tullilla tai tullittomasti maahantuonnin yhteydessä.

Näiden mallien lisäksi yhteistyötä voidaan syventää eri tavoin.

Mahdollisia yhteistyömalleja

Esimerkiksi Norjan mallissa, eli Euroopan talousalueen mallissa (Euroopan talousalueeseen kuuluvat Norja, Islanti ja Liechtenstein sekä EU), noudatetaan EU:n lainsäädäntöä ja osallistutaan EU:n budjettiin, mutta ei voida vaikuttaa suoranaisesti päätöksentekoon. Norjalla on EU:n kanssa vapaakauppasopimus, joka mahdollistaa etuuskohtelun alkuperäsääntöjä noudattaville tuotteille. Norja voi solmia vapaasti omia kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa. Lisäksi EU:n lainsäädännön noudattaminen takaa tuotenormien yhtenäisyyden.

Toinen mahdollinen malli on Sveitsin malli. Sveitsi ei kuulu Euroopan talousalueeseen, joten sen ei tarvitse noudattaa EU:n lainsäädäntöä. Käytännössä Sveitsi kuitenkin usein omaksuu EU-oikeutta vastaavia säädöksiä omaan lainsäädäntöönsä. Sveitsillä on kauppasopimus EU:n kanssa ja se voi solmia kauppasopimuksia kolmansien osapuolten kanssa. Lisäksi Sveitsi takaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden.

Arvonlisäverotuksen osalta sekä no deal -vaihtoehto että mahdollisen siirtymäkauden päättyminen merkitsee sitä, että Iso-Britanniaan sovelletaan EU-alueella vastaavia säännöksiä kuin muihinkin EU:n ulkopuolisiin maihin ja yrityksiin, jotka eivät ole sijoittautuneet EU:n alueelle. Tältä osin viittaammekin edellä esitettyyn tilanteeseen, jossa EU ja Iso-Britannia eivät löydä sopua siirtymäkaudeksi.

Toivomme kuitenkin, että EU ja Iso-Britannia pääsevät yhteisymmärrykseen erosopimuksesta, sillä se olisi varmasti kaikkien voitto.

Kirjoittaja: Marja Hokkanen ja Laura Guérin

Marja Hokkanen

Veroneuvonta

+358 (0)20 787 7503

  

Leave a Reply

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)