IFRS 16 -standardia soveltavat yhtiöt kohtaavat uudet haasteet verotuksessaan

3.3.2020  |  Blogi, Verotus

Vaikka IFRS 16 Vuokrasopimukset -standardia soveltava yhtiö olisi kunniakkaasti selvittänyt vuokrasopimusten asianmukaisen kirjanpitokäsittelyn tilikaudella 2019, ei vuoden vaihtumisen jälkeen ole välttämättä syytä juhlaan. Edessä siintää veroilmoitus ja uuden standardin käyttöönotto vaatiikin huomiota erityisesti yhtiöissä, joilla on leasingsopimuksia. Vaikuttaa siltä, että standardin oikeaoppinen soveltaminen myös verotuksen osalta on vaativaa ja laittaa veroasiantuntijoiden osaamisen koetukselle.

Vuoden 2019 alusta tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla tulee kaikkien suomalaisten pörssiyritysten soveltaa IFRS 16 -standardia. Standardi edellyttää vuokralle ottajalta lähes kaikkien vuokrasopimusten merkitsemisen taseeseen leasingomaisuudeksi ja tätä vastaavaksi vuokrasopimusten leasingvelaksi, kun edellinen IAS 17 -standardi erotteli rahoitusleasingsopimusten ja operatiivisten leasingsopimusten kirjanpitokäsittelyn. Lyhytaikaiset ja arvoltaan vähäiset vuokrasopimukset voidaan jättää aktivoimatta, jolloin vuokrat kirjataan kuluina tuloslaskelmaan. 

IFRS 16:n vaikutuksista on kirjoitettu aiemmin muun muassa artikkelissa Vuokrasopimukset ravistelevat liiketoimintaprosesseja.

Elinkeinoverolaki ei tunnista rahoitusleasingjärjestelyjä

Suomalaista kirjanpitokäytäntöä (FAS) soveltaville yhtiöille IFRS 16 -standardin soveltaminen on vapaaehtoista. Perinteisesti FASia noudatettaessa hyödykkeen juridinen omistaja eli vuokralle antaja aktivoi hyödykkeen taseeseensa ja kirjaa edelleen leasingmaksut tuloslaskelmaan tuotoksi, sekä suunnitelmanmukaisen poiston kuluksi. Poistot ovat vuokralle antajalle vähennyskelpoisia verotuksessa elinkeinoverolain säännösten puitteissa. Vastaavasta vuokralle ottaja kirjaa hyödykkeen hankkimisesta aiheutuvat leasingmaksut tuloslaskelmaansa kuluksi, joka on tälle vähennyskelpoista verotuksessa. 

Kirjanpitolain (KPL) säännös 5:5b on mahdollistanut jo vuoden 2016 alusta lähtien IFRS:n mukaiset kirjausperiaatteet rahoitusleasingsopimusten kirjanpitokäsittelyssä. KPL:n 5:5 b:tä sovellettaessa vuokralle antaja saa merkitä hyödykkeen taseeseensa kuin se olisi myyty ja vuokralle ottaja siten kuin se olisi ostettu. Vaikka kirjanpitolaki mahdollistaa tällaisen kirjauskäsittelyn, ei verolainsäädäntöön ole tehty vastaavanlaisia muutoksia. 

Huolimatta siitä, että kirjanpitovelvollinen soveltaa IFRS 16 -standardia kirjanpidossaan, tulee verotuksessa käsitellä hyödykkeitä edelleen operatiivisena leasingina. Tällöin ainoastaan vuokrakulu on verotuksessa vähennyskelpoinen. 

Kuten edellä on esitetty, IFRS 16:ta sovellettaessa taseen vastaaviin kirjataan hyödykkeen hankintameno ja vastattaviin leasingvelka. IFRS 16:n mukainen aktivointi vaikuttaa myös yhtiön verotuksen nettovarallisuuteen, sillä verotuksessa näitä komponentteja ei tule esittää taseella. Näiden seikkojen vuoksi tilinpäätöksen lukuja tulee oikaista rahoitusleasingin osalta perusteellisesti veroilmoitusta laadittaessa, jos yhtiö on valinnut soveltaa IFRS-käsittelyä kirjanpidossaan.

Muita IFRS 16 -kysymyksiä

IFRS 16 -standardia soveltaneet yhtiöt ovat jo tilinpäätöksissään tuoneet esille standardin vaikutuksen tunnuslukuihinsa. Vuokrasopimusten laajempi aktivointi parantaa muun muassa käyttökatetta erityisesti niillä yhtiöillä, joilla on huomattavasti aktivoitavia vuokrasopimuksia. Korkokulujen määrä lisääntyy korollisten velkojen kasvun myötä. 

Mikäli yhtiön osalta korkorajoitesäännökset tulevat sovellettaviksi, tulee yhtiön edellä kuvatun mukaisesti eliminoida myös korkorajoitelaskelmiltaan leasing-velkaan liittyvät korot eli laatia laskelmat verotuksessa hyväksyttävien korkokuluihin perustuen.

IFRS 16:ta sovellettaessa tulee huomioida myös leasingsopimusten aktivoinnista syntyvä väliaikainen ero kirjanpitoarvojen ja verotusarvojen välillä.

Kirjanpitolautakunnan ohjeen mukaisesti laskennalliset verovelat ja -saamiset on mahdollista esittää taseessa ja tuloslaskelmassa erityistä varovaisuutta noudattaen. Mikäli nämä erät ovat olennaisia eikä niitä ole esitetty taseessa ja tuloslaskelmassa, tulee näistä antaa liitetiedot. Kuten edellä on esitetty, IFRS 16:n tapauksessa esimerkiksi yhtiön verotuksen nettovarallisuus eroaa kirjanpidon vastaavasta, mistä syntyy väliaikainen ero verotuksen ja kirjanpidon välille.

Edessä valoisa tulevaisuus?

IFRS 16 -standardin käyttöönotto ei nykytilanteessa ainakaan vähennä standardia soveltavan kirjanpitovelvollisen työtä. Tulevaisuudessa tavoitteena varmasti olisi, että verotuksessakin tunnistettaisiin leasing, jotta monimutkaisista eliminoinneista kirjanpidon ja verotuksen välillä päästään eroon. IFRS-standardien laajempi soveltaminen myös suomalaisissa yhtiöissä voi johtaa jopa elinkeinoverolain uudelleenarviointiin, jolloin elinkeinoverolakia muutettaisiin samaan suuntaan.

 


10 vinkkiä yhteisöveroilmoituksen 2019 laatimiseen

Kommentit on suljettu.