Maksaako tulolähdejaon poistaminen vaivan?

10.10.2017  |  Blogi, Verotus

Pidimme hiljattain pohjoismaisten kollegoidemme kanssa kokouksen, jossa käsiteltiin mm. tuoreita veromuutoksia sekä tulevia muutoksia pohjoismaiden osalta. Keskustelu pohjoismaisten kollegoiden kanssa kirvoitti mieleeni useamman kysymyksen ja mielipiteen Suomeen kaavaillusta tulolähdejaon poistamisesta.

Olimme saaneet joukkoomme myös kollegan Yhdysvalloista. Hän kertoi lyhyesti yritysverotuksen nykytilasta ja suunnitelluista muutoksista, joista olemme saaneet lukea paljon mediastakin. Yhteinen näkemys oli, että yhdysvaltalainen yritysverosäännöstö on ollut vuosikaudet monimutkaisuudessaan omaa luokkaansa ja varmasti yksinkertaistaminen parantaa yritysten mahdollisuuksia toimia Yhdysvalloissa.

Käydessämme läpi Suomeen kaavailtuja muutoksia tulolähdejaon poistamisesta ja tulolähdejaon sijaan tulevista uusista säännöksistä, muiden pohjoismaiden veroasiantuntijat olivat vähintäänkin yhtä hämmentyneitä kuin kuunnellessaan kollegaa Atlantin takaa. Kysymyksiä satoi paljon: miksi tämä tulolähdejako on ollut olemassa ja miksi sanotaan, että se poistetaan, jos kerran samantyyppiset tulkintaongelmat siirtyvät uuteen säännöskokonaisuuteen uuden omaisuuslajin muodossa?

Kysymyksiä herätti myös se, että miten yhteisöllä voi ylipäätään olla muita tulolähteitä kuin liiketoiminnan tulolähde? Eikö yhteisöt perusteta juuri liiketoiminnan harjoittamista varten?

Toteutuuko selkeän lainsäädännön vaade?

Asiantuntijoina meitä kaikkia kiinnostaa eniten se miten tulkita uusia säännöksiä. Jäävätkö esimerkiksi sijoitusluontoisen omaisuuden ja kiinteistöliiketoiminnan rajanvedot aluksi kaikkien arvailtavaksi ja lopulta vuosien päästä tuomioistuinten ratkaistavaksi? Kiinteistön lukeminen EVL- tai TVL-tulolähteeseen on ollut haastavaa nykyisenkin oikeus- ja verotuskäytännön perusteella. Ehdottu lakiteksti ei anna uuteen jaotteluun tarkkaa ohjetta. Suomalaisina asiantuntijoina tunnumme hyväksyvän tämän.

Pohjoismaiselle kollegalle tuntui sen sijaan haastavalta ymmärtää, miten neuvoa Suomeen sijoittavaa kansainvälistä sijoittajaa tai liiketoiminnan harjoittajaa esimerkiksi kiinteistöjen osalta ennakoivasti ja luotettavasti.

Eikö tämän hetken luonnos lakiehdotukseksi todellakaan sisällä tarkempia säännöksiä, kuului kysymys yleisöltä.

Valtiovarainministeriö on julkaissut muistion lainsäädäntöhankkesta jonka tavoitteena on siis tulolähdejaon poistaminen yhteisöiltä (VM 29.6.2017). Voit lukea tästä lisää kollegani Juha Mäkäräisen syyskuisesta kirjoituksesta Yhteisöjen tulolähdejako poistumassa? Muutoksen taustalla on Juha Sipilän hallitusohjelman tavoite tehdä Suomesta kilpailukykyisempi myös uudistamalla yrittämisen, omistamisen ja investointien verotusta.

Lyhyesti ja yleistäen: muutos tuo yhteisöille uuden omaisuuslajin, jonka tappioita ei voida käyttää muun liiketoiminnan voittoja vastaan, kiinteistöliiketoiminta säädetään elinkeinotoiminnaksi määrittelemättä kiinteistöliiketoimintaa laissa tarkemmin, myös yksityishenkilöille voi tulla elinkeinotulolähde kiinteistötulon osalta (joka verotetaan osin ansiotulona), kiinteistöyhtiöille tulee sovellettavaksi korkorajoitussäännökset (jotka eivät tähän asti koskeneet kiinteisöyhtiöitä) ja yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöomistus voi muuttua verolliseksi kiinteistöliiketoiminnaksi. Muutos aiheuttaisi merkittävän määrän muutoksia useisiin mm. EVL:n ja TVL:n säännöksiin ja lisäisi kokonaisuudessaan säännöstöä merkittävästi.

Etenkin sijoitusomaisuuden ja kiinteistöliiketoiminnan luonnehdinnan osalta sekä ehdotettu lakiteksti että muistiossa esitetyt perusteet jättävät paljon tulkinnan varaa. Ehkä tarkoitus on, että asia täsmentyy oikeuskäytännön kautta.

Voidaanko tätä pitää oikeusvarmuutta ja verotuksen ennakoitavuutta parantavana tekijänä, kun osa tulkinnoista jäisi nykyehdotuksen mukaan oikeuskäytännön varaan. Miksi verovelvollisen tulee alistua riskeille ja mahdolliselle pitkälle oikeusprosessille?

En malta olla muistuttamatta taas perustuslain 81 §:stä, jonka 1 momentissa nimenomaisesti säädetään, että verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Verolain itsessään tulee antaa riittävät säännökset asian ratkaisemiseksi, eikä vuosien päästä mahdollisesti muodostuva KHO:n tulkintalinja.

Virtaviivaisuutta vai vain lisää tulkintatyötä?

Ymmärrän monin kohdin miksi muutosta on ehdotettu VM:n muistion mukaisesti. En voi kuitenkaan olla kysymättä, pelkäämmekö niin voimakkaasti sitä, että teemme muutoksen joka mahdollisesti jossain kohdin, jollain tavoin saattaisi jonkun kohdalla ehkä mahdollistaa verotuksen kevenemisen? Ja jos tämä on fundamentaali pelkomme, ajaudummeko tekemään osin näennäisen ja osin vain verotusta kiristävän ja monimutkaistavan muutoksen, kun tavoitteemme oli suoraviivaistaa ja tehdä Suomesta kilpailukykyisempi?

Muutoksella on varmasti asiantuntijoita työllistävä vaikutus, kuten norjalainen kollegani totesi kuivakkaasti. Mutta onko muutoksella materiaalisia fiskaalisia vaikutuksia, joiden takia kannattaa työllistää veronmaksajia, veroviranomaisia ja tuomioistuimia.

Meillä, siis Suomella, on tässä hyvä mahdollisuus virtaviivaistaa verotusta – eihän jätetä tilaisuutta käyttämättä hyväksi. Muutoksen päälinjaus on erinomainen, kunhan saadaan myös yksityiskohdat selkeämmiksi.

Oman työn puolesta voin todeta, että virtaviivainen verotus edesauttaa asiakkaittemme liiketoimintaa. Jokainen hetki joka käytetään veroseuraamusten arviointiin tai pahimmillaan niiden arvailuun, on poissa lisäarvoa tuottavasta liiketoiminnasta. Se, että meillä jäisi jossain kohtaa jokin asia ehkä hieman kevyemmälle verotukselle, on vain prosentteja siitä, jos koko lisäarvoa ei olisi muodostunut lainkaan.

Petri Seppälä

Veroneuvonta

+358 (0)20 787 7909

  

Vastaa

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)