Omistajan verojalanjälki kannattaa jättää Suomeen

6.3.2019  |  Blogi, Verotus

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin 1.2.2019 ilmestyneessä Talouselämä-lehdessä.

 

Pääomaköyhä Suomi tarvitsee omistajia. Syitä pitää kiinni omistajista on monia. Yksi niistä on verojalanjälki. Verojalanjälki kuvaa yrityksen mutta myös omistajan toiminnasta yhteiskunnalle kertyviä verotuloja. Verotuloilla rahoitetaan yhteiskunnan toimintaa, joten verojalanjälki kertoo jättäjänsä merkityksestä Suomen rahoitukselle.

Eräällä asiakkaallamme on ongelma: hänellä on pieniä lapsia.

Asiakkaamme omistaa menestyvän perheyrityksen, joka työllistää satoja ihmisiä ja on investoinut rohkeasti sekä Suomeen että ulkomaille. Perheyritys ja sen omistaja osoittavat esimerkillisesti, mitä pitkäjänteinen suomalaisomistaja saa osaamisellaan ja pääomallaan aikaan.

Omistajan ongelma tulee siitä, että jos hän kuolee, hänen lapsensa perivät arvokkaan yrityksen eivätkä voi alaikäisyytensä vuoksi saada perintöverosta sukupolvenvaihdoshuojennusta. Seurauksena ovat 30 miljoonan perintöverot. Lapsilla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuuksia saada verorahoja osinkona yhtiöstä, koska yhtiön kova kasvu nielee kaikki sen varat.

Perintövero sukupolvenvaihdoksessa on useimmiten hallittavissa, kun sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset täyttyvät. Ne täyttyvät, kun vähintään kymmenen prosentin omistusosuus liiketoimintaa harjoittavassa yrityksessä siirtyy perintönä jatkajalle, joka jatkaa yritystoimintaa esimerkiksi hallituksen jäsenenä. Silloin veroa huojennetaan tuntuvasti ja maksamiselle saa tärkeät kymmenen vuotta maksuaikaa. Veron maksaminen yhtiön jakamilla osingoilla onnistuu ilman, että perintöveron pakottama ylisuuri osingonjako vahingoittaa yrityksen liiketoimintaedellytyksiä.

Alaikäiset eivät voi henkilökohtaisesti jatkaa yritystoimintaa. Huojennusta ei tällöin saa. Kohtuullistamismahdollisuuksia ei käytännössä ole, vaan alaikäisen maksettavaksi tulevat täysimääräiset perintöverot.

Tässä esimerkkitapauksessa asiakkaamme lasten verot ovat niin suuret, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että lapset myyvät perimänsä yrityksen. Tälle yritykselle on monta potentiaalista saman toimialan ostajaa – ulkomailla. Kaupaksi menisi vaikka heti.

Suomen kannalta ongelma on, että ulkomainen omistaja hyvin todennäköisesti siirtäisi yrityksen arvokkaimman osan eli tuotekehityksen ja toimihenkilöt ulkomaille omien isojen yksikköjensä yhteyteen. Suomeen jäisi parhaimmillaankin vain tuotanto, joka on se vähemmän lisäarvoa tuottava osa liiketoiminnasta.

Omistajalla on kolme vaihtoehtoa:

a) Jatkaa asumista ja yritystoimintaa Suomessa kuten nykyisin,
b) muuttaa perheineen ulkomaille ja viedä yritystoiminnan keskeiset osat mukanaan sekä
c) kuolla ja pakottaa lapset myymään yritys ulkomaille. Vaihtoehto c) ei ole omistajan suunnitelmissa.

Näillä vaihtoehdoilla on Suomelle erilaiset hintalaput. Hintalapuissa on monta riviä, kuten vaikutukset työpaikkoihin, investointien vaikutus talouteen ja verojalanjälki. Pelkän verojalanjäljen tarkastelu antaa seuraavia suuntaa-antavia tuloksia. Huomioon on otettu yrityksen maksamat verot ja veronkaltaiset maksut, ulkomaille siirtyvien/irtisanottavien työntekijöiden palkkaverot sekä omistajan ja hänen lastensa verot.

a) Verotulot Suomelle 4,9 miljoonaa euroa/vuosi x 10 vuotta = 49 miljoonaa euroa
b) Verotulot Suomelle 1,9 miljoonaa euroa/vuosi x 10 vuotta = 19 miljoonaa euroa
c) Verotulot Suomelle 1,7 miljoonaa euroa/vuosi x 10 vuotta = 17 miljoonaa euroa + kertaluonteinen perintövero 30 miljoonaa euroa = 47 miljoonaa euroa.

Näyttää siis siltä, että kymmenen vuoden perspektiivillä kamreerimaisessa tarkastelussa Suomen kannalta yhtä hyviä ovat nykytila ja omistajan kuolema: rahaa tulee valtion kirstuun suunnilleen yhtä paljon. Kymmenen vuoden jälkeen a)-vaihtoehto kääntyy edullisemmaksi. Todennäköisesti niin käy jo aiemmin, sillä yhtiö on vuosi toisensa jälkeen kasvanut, kannattanut ja työllistänyt aina vaan enemmän ihmisiä. Vuotuinen verojalanjälki kasvaa koko ajan.

Perheyrityksen omistajan kvartaali on tunnetusti 25 vuotta. Siinä katsannossa Suomen perintöverotulokertymä on kuin se kuuluisa pissavahinko talvipakkasessa: lämmittää hetken mutta sen jälkeen tulee pahuksen kylmä.

Mitä tästä pitäisi oppia? Ensinnäkin omistajan verojalanjälki on Suomelle iso ja tärkeä. Omistaja päättää, missä maassa yritys toimii ja missä maassa hän perheineen asuu. Toiseksi Suomen kannattaa pitää huolta, että yrityksen, omistajan ja hänen perheensä toimintaolosuhteet täällä ovat kunnossa myös verotuksen kannalta. Kolmanneksi nykyinen alaikäisen perinnönsaajan vero-ongelma on kestämätön. Se pitäisi pikaisesti korjata vähimmillään alentamalla perintö- ja lahjaverokantoja sekä myöntämällä alaikäisille sukupolvenvaihdoshuojennus ilman jatkamisvaatimusta.

Joku on joskus käyttänyt yrityksen omistajasta nimitystä isokenkäinen. Oli nimityksestä mitä mieltä tahansa, ainakin kengästä jää iso jälki veropohjaan siinä maassa, jossa omistaja asuu.

Simo Valtti

Veroneuvonta

+358 (0)20 787 7911

  

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)