Puolustuspuheenvuoro budjetoinnille

5.12.2019  |  Blogi, Taloudellinen raportointi

Budjetointi on vanhanaikaista. Tämä periaate tuntuu iskostuneen yhä useamman yrittäjän ja johtajan tajuntaan. Eikä ihme, onhan aiheesta puhuttu pitkään niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. On olemassa jopa Beyond Budgeting -instituutti, joka toiminnallaan pyrkii auttamaan yrityksiä pois budjetoinnin kurimuksesta.

Mikä budjetoinnissa sitten on vialla? Ihan perusteltuja argumentteja jättää vuosittainen budjettirumba väliin toki on löydettävissä. Esimerkiksi:

  1. Vuositasolle tehty budjetti ei ole tarpeeksi joustava työkalu nopeasti muuttuvassa ympäristössä.
  2. Budjetointiprosessi vie aivan liikaa aikaa.
  3. Budjetti kannustaa ihmisiä saavuttamaan vain budjetoidun tason eikä yhtään yli.
  4. Budjetti ohjaa käyttämään kaikki resurssit, vaikkei niitä lopulta tarvittaisikaan (tuttua varmasti etenkin julkisella sektorilla).
  5. Budjetti ohjaa osaoptimointiin, jossa osastot tuijottavat vain omaa budjettiaan eivätkä ole kiinnostuneita organisaation kokonaismenestyksestä.

Ennuste vai budjetti?

Budjetin vaihtoehdoksi ehdotetaan usein rullaavaa ennustamista. Vaikkapa kolmen kuukauden jaksoissa tehtävä ennuste on varmasti joustavampi ja tarkempi työkalu vuosibudjettiin verrattuna. Tässä tulisi kuitenkin muistaa budjetin ja ennusteen ero: budjetti on tavoite kun taas ennuste on paras arvio toteutuvasta tasosta.

Budjetissa kerromme mitä haluamme saavuttaa, ennusteessa annamme veikkauksen siitä, mitä luultavasti saavutamme.

Jos teemme vain rullaavaa ennustamista, miten tapahtuu tavoitteenasettelu pidemmällä aikavälillä?

Varsinkin isommissa organisaatioissa budjetointiprosessi saattaa olla raskas ja byrokraattinen prosessi. Mutta tarvitseeko sen olla niin? Kuten todettua, ei kai budjetin olekaan tarkoitus olla mahdollisimman tarkka ennuste tulevasta, vaan ennemminkin strateginen suunnitelma lukujen muodossa. Jos budjetti ymmärretään näin, se voidaan myös tehdä tätä tarkoitusta palvelevalla tarkkuudella.

Miten tavoitteet asetetaan?

Tavoitteenasettelulla voidaan myös vaikuttaa siihen, tuleeko budjetista huonossa mielessä itseään toteuttava väline vai ei. Näin varmasti tapahtuu, jos budjetoidun myynnin ylittäminen ei enää hyödytä yksilöä tai ryhmää ja jos budjettia alhaisemmalle tasolle jääneitä kustannuksia ei noteerata mitenkään. Myöskään siinä ei liene järkeä, että tavoitteet asetetaan vain ja ainoastaan henkilön omaan tai tiimin suoriutumiseen eikä luoda mitään kannustetta auttaa muita. Mutta jälleen kerran: jos näin tapahtuu, onko se budjetoinnin vika vai olisiko syy palkitsemisperiaatteissa?

Valitettavasti pienemmissä yrityksissä törmää usein siihen, että budjetointia ei viitsitä tehdä jostakin edellä mainituista syistä. Ongelmana on se, että tilalle ei välttämättä oteta mitään muutakaan talouden johtamistyökalua tai tavoitteenasettelua. Millä silloin johdetaan liiketoimintaa vai ajelehditaanko vain?

Minun ohjeeni on, että ellei yrityksessäsi ole käytössä jotain hienostuneempaa työkalua taloussuunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen, niin ota käyttöön edes vanha kunnon budjetti.

 


 

Kommentit on suljettu.