Suomalaisen sivuliikkeen korkomenojen vähennysoikeus

2.6.2016  |  Uutiset, Verotus

Korkein hallinto-oikeus julkaisi 19.5.2016 kaksi päätöstä (KHO 2016:71 ja KHO 2016:72) koskien suomalaisten sivuliikkeiden konsernin sisäisistä lainoista aiheutuneiden korkomenojen vähennysoikeutta. Vastaavanlaisia tapauksia on ollut vireillä KHO:ssa, mutta ne on palautettu Verohallintoon uudelleen tutkittavaksi.

Molemmissa tapauksissa KHO hylkäsi sivuliikkeelle allokoitujen osakkeiden hankintaan liittyvän konsernin sisäisen lainan korkojen vähennysoikeuden. Kummassakin tapauksessa suomalaiselle sivuliikkeelle allokoidut osakkeet oli hankittu konsernin sisäisellä transaktiolla toiselta konserniyhtiöltä. Ensimmäisessä tapauksessa KHO katsoi, että osakkeet eivät olleet sivuliikkeessä harjoitetun elinkeinotoiminnan pysyvässä käytössä eikä osakkeita siksi tullut pitää sivuliikkeeseen kuuluvina varoina. Toisessa tapauksessa KHO puolestaan piti koko järjestelyä keinotekoisena ja sovelsi tapaukseen yleistä veron kiertämistä koskevaa säännöstä.

Tausta

KHO 2016:71

Ensimmäisessä tapauksessa tanskalaisen yrityksen (”A A/S”) täysin omistama tytäryhtiö (”AA A/S”) perusti sivuliikkeen (”AAA”) Suomeen vuonna 2006. Tämän jälkeen A A/S myi suomalaisen yhtiön (”B Oy”) osakkeet A A/S:lle, joka allokoi osakkeet edelleen AAA:lle. Lisäksi B Oy oli vuodesta 2006 lähtien antanut AAA:lle konserniavustusta, jolla oli katettu AAA:lle kohdennetusta velasta aiheutuneet korkokulut. Sivuliikkeelle oli siirretty toimintoja ja henkilökuntaa vain vähäisissä määrin, eikä sivuliikkeen edustajien ollut näytetty käyttäneen B Oy:n osakkeiden tuottamaa määräysvaltaa. Määräysvalta kuului pikemminkin AA A/S:n hallitukselle tai koko konsernin emoyhtiölle. Lisäksi sivuliikkeellä ei ollut KHO:n mielestä riittävää rahoituksellista tai tosiasiallista kykyä ryhtyä järjestelyyn. KHO kuitenkin katsoi, ettei kyseessä ollut niin kutsuttu ”double dip”-järjestely, jolla olisi saatu koroista kahdenkertaista tai ylimääräistä etua.

KHO:n mukaan osakkeiden hankintaan otettua konsernin sisäistä lainaa ei voitu pitää sivuliikkeelle kuuluvana lainana, eikä lainan korkoja voitu tästä syystä pitää vähennyskelpoisina menoina sivuliikkeen (AAA) verotuksessa.

KHO 2016:72

Toinen tapaus oli hyvin samankaltainen, mutta siinä tuomioistuin perusti ratkaisunsa yleiseen veron kiertämistä koskevaan säännökseen. Tapauksessa yhdysvaltalainen yritys (”A Inc.”) hankki ruotsalaisen yrityksen (”B AB”) osakkeita. Tämän jälkeen vuonna 2008 toteutettiin sarja konsernin sisäisiä transaktioita. Ensin A Inc. myi B AB:n osakkeet toiselle yhdysvaltalaiselle yritykselle nimeltään AA Inc. (”AA Inc”). AA Inc. siirsi osakkeet vielä samana päivänä luxemburgilaisen tytäryhtiönsä (”AAA Holding Luxebourg S.a.r.l”) ruotsalaiselle tytäryhtiölle (”AAAA Holding AB”). B AB:n osakkeet, (jotka juridisesti omisti AAAA Holding AB) sekä osakkeiden hankintaan liittyvä konsernivelka, allokoitiin AAAA Holding AB:n suomalaiselle sivuliikkeelle. Suomalainen sivuliike maksoi näin lainasta korkoa toiselle konserniyhtiölle. Lisäksi suomalainen konserniyhtiö C Oy oli antanut konserniavustusta suomalaiselle sivuliikkeelle vuodesta 2009 lähtien. Konserniavustuksella sivuliike maksoi osakkeiden hankintaan otetun konserninsisäisen lainan korot. Tapauksessa kysymys oli siis siitä, onko sivuliikkeelle allokoitujen osakkeiden hankintaan otetun konsernin sisäisen lainan korot vähennyskelpoisia sivuliikkeen verotuksessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Suomen verolainsäädännön mukaan tulot, jotka syntyvät suomalaisen kiinteän toimipaikan liiketoiminnasta, verotetaan Suomessa. Vastaavasti suomalaisen kiinteä toimipaikan liiketoiminnasta syntyvät menot, kuten esimerkiksi korkomenot, ovat vähennyskelpoisia.

KHO 2016:71

Ensimmäisessä tapauksessa KHO katsoi, että sivuliikkeelle allokoidut korkokulut eivät liity sivuliikkeen liiketoimintaan. Tämä johtui siitä, että tapauksessa sivuliikkeelle oli siirretty vain vähäisissä määrin henkilökuntaa ja toimintaa, eivätkä sivuliikkeen edustajat käyttäneet osakkeiden tuottamaa määräysvaltaa. Koska kulut eivät olleen syntyneet sivuliikkeen varsinaisessa liiketoiminnassa, eivät ne myöskään olleet sivuliikkeelle verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. KHO katsoi, ettei tapauksessa ollut kyse järjestelystä johon tulisi soveltaa yleistä veronkiertosääntöä.

KHO 2016:72

Toisessa tapauksessa KHO puolestaan katsoi, että koko järjestely oli luonteeltaan keinotekoinen. KHO:n mukaan järjestelyn taustalla ei ollut nähtävissä liiketaloudellista perustetta vaan syynä oli verosta vapautuminen konserniavustusjärjestelmää ja korkovähennyksiä hyödyntämällä. Lisäksi KHO katsoi, että järjestely tuotti ns. ”double dip”-hyödyn konsernille (AAAA Holding AB:n oli mahdollista vähentää rahoituskulut kahdesti). Vastaavasti, kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, KHO katsoi, ettei B AB:n osakkeita voitu pitää sivuliikkeen harjoittamana liiketoiminnan varoina eivätkä sivuliikkeen maksamat osakehankinnan rahoittamiseksi otetun velan korkomenot näin ollen olleet sivuliikkeelle vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnasta johtuneita korkomenoja. Sivuliikkeellä ei myöskään ollut intressiä tai riittävää rahoitusta toteuttaa kyseistä järjestelyä. Yllä olevilla perusteilla osakkeiden hankintaan otetun konsernin sisäisen korkokulun vähennysoikeutta verotuksessa ei näin ollen sallittu. KHO perusti ratkaisunsa yleiseen veron kiertämistä koskevaa säännökseen.

Yhteenveto

Ensimmäisen tapauksen ratkaisu perustui siihen, ettei osakehankinta liittynyt sivuliikkeen liiketoimintaan, joten korkomenojen vähennysoikeutta ei myöskään voitu sallia sivuliikkeen verotuksessa. Toisessa tapauksessa KHO puolestaan katsoi, että koko järjestely oli luonteeltaan keinotekoinen. Ainoa syy järjestelyn toteuttamiselle oli KHO:n mielestä verosta vapautuminen konserniavustusjärjestelmää ja korkovähennystä hyödyntämällä. Toisessa tapauksessa kuitenkin kolme viidestä tuomarista oli sillä kannalla, että osakkeiden allokoiminen sivuliikkeelle oli sinänsä hyväksyttävää ja että sivuliikkeellä oli riittävä substanssi liiketoiminnan harjoittamiseen. Tämän perusteella vastaavanlaisia rakenteita voitaisiin pitää hyväksyttävänä, kunhan niiden taustalla olisi aito liiketoiminnallinen peruste eikä osakkeiden allokoiminen johtuisi konsernin sisäisistä transaktioista.

KHO ei ollut yksimielinen vaan molemmissa tapauksissa lopputulos oli äänestysratkaisu (äänet 3–2). Huomionarvoista molemmissa tapauksissa on, että kysymyksessä oli konsernin sisäinen järjestely. Näitä tapauksia ei tulisi siten suoraan verrata tapauksiin, joissa osakkeet hankitaan kolmannelta, riippumattomalta osapuolelta konsernin ulkopuolelta. Koska KHO:n päätöksiä ei kolmannelta osapuolelta hankittujen osakkeiden osalta vielä ole, on tällaisten tilanteiden arvioiminen yhä edelleen epäselvää. Lisäksi molemmissa tapauksissa korostuu substanssin olemassaolon tärkeys samalla tavalla kuin OECD:n BEPS-hankkeissakin.

Vastaavia tapauksia ratkaistaessa on joka tapauksessa todennäköistä, että Verohallinto tulee haastamaan kyseiset järjestelyt ja tulkitsee näitä KHO:n julkaisemia tapauksia todennäköisesti laajasti samankaltaisiin järjestelyihin. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että rakenteita suunniteltaessa yksityiskohdat, kuten riittävä substanssi ja liiketoiminnalliset perusteet, arvioidaan tapauskohtaisesti. Verohallinto julkaisi 27.5.2016 oman tiedotteen ratkaisujen vaikutuksesta. Verohallinto on ilmoittanut puuttuvansa vastaaviin tapauksiin ja tutkivansa ne tapauskohtaisesti. Tällä hetkellä useampia vastaavanlaisia tapauksia on käsiteltävänä eri oikeusasteissa.

 

Rami Karimeri

Yritysverotus

+358 (0)20 787 7841

  

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)