Työoikeudellinen kilpailukielto ja kilpailukieltosopimus

17.9.2015  |  Artikkelit, Sääntely

Työsopimuslain (55/2001, TSL) 3:3 §:n mukaisesti työnantajan kanssa kilpaileva toiminta työsuhteen aikana on kielletty. Työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä, joka saattaisi vahingoittaa työnantajaa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Työntekijä ei saa myöskään työsuhteen aikana valmistella kilpailevaa toimintaa.

Kilpaileva toiminta on näin ollen kielletty ilman erillistä sopimustakin työsuhteen aikana. Sen sijaan kilpailukiellosta työsuhteen jälkeen on sovittava työsopimuksessa tai erikseen työsuhteen kestäessä.

Kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa tai rajoittaa työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa kilpailevaa toimintaa. Tällainen työntekijän oikeuksien rajoittaminen edellyttää kuitenkin työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvän erityisen painavan syyn olemassaoloa. (TSL:n 3:5 §)

Arvioitaessa kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta on otettava huomioon mm. työnantajan toiminnan laatu, liike- tai ammattisalaisuuksien edellyttämä suojan tarve, työnantajan työntekijälle järjestämä erityiskoulutus sekä työntekijän asema ja tehtävät.

Työnantajan toiminnan laatu ja liikesalaisuudet kilpailukieltosopimuksen mahdollistajana

Kilpailukieltosopimus on yleensä perusteltu, jos työnantajalla on sellaista tietoa ja osaamista, joita kilpailijoilla ei ole yleisesti käytössä, ja työntekijän työtehtävät liittyvät tuotekehitys-, tutkimus- tai muuhun vastaavaan toimintaan. Kilpailukieltosopimusten tekeminen on sallittavampaa silloin, kun työnantajan toiminnassa tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat tuotantotoiminnan olennaisia tekijöitä. (HE 157/2000 vp s. 82.)

Toisaalta tietotyö on lisääntynyt kaikilla toimialoilla, ja yhä suurempi osa työntekijöistä käsittelee ja saa haltuunsa tietoja, jotka ovat työnantajayrityksen tai sen asiakaskunnan tai liikekumppanien etujen kannalta salassa pidettäviä. Kaikilla yrityksillä on yleensä ainakin yksi suojattava kokonaisuus, joka muodostuu esim. asiakastietokannoista, sopimuksista ja toimeksiannoista. Myynti- ja asiakastyötä tekevällä voi olla hallussaan sellaista tietoa, joka oikeuttaa kilpailukieltosopimuksen tekemiseen.

Tiedon tai toimintatavan ei välttämättä tarvitse olla erityisen omaperäinen tai uusi kuuluakseen liike- ja ammattisalaisuuden käsitteeseen. Riittävää on, että kysymys on sellaisesta yritykselle ominaisesta ja sen liiketoimintaan liittyvästä seikasta, joka ei ole yleisesti tunnettu ja jonka sa­lassa pitämisellä on merkitystä yritykselle (KKO 2003:19).

Työnantajan tarjoama erityiskoulutus kilpailukieltosopimuksen perusteena

Työnantajan kustantama erityiskoulutus voi niin ikään olla perusteena kilpailukieltosopimuk­selle. Arvioinnissa huomioidaan lain esitöiden mukaan (HE 157/2000 vp s. 82) koulutuksen kustannukset ja työnantajan koulutusta varten antama palkallinen vapaa tai stipendi. Koulutus, jonka työntekijä on itse kustantanut, vaikka se olisi tapahtunut työsuhteen kestäessä ja koskisi työsuhteeseen liittyviä asioita, ei yleensä voi olla peruste kilpailukieltosopimuksen tekemiseen, ellei työnantaja ole esim. antanut palkallista vapaata koulutuksen ajaksi. Työnantajan tarjoama tavanomainen ammatillinen jatko- tai täydennyskoulutus tai perehdyttämiskoulutus eivät toisaalta voi olla sopimuksen perusteina.

Työntekijän asema ja tehtävät kilpailukieltosopimuksen hyväksyttävyyden kriteerinä

Kilpailukieltosopimus voi olla perusteltu, jos työntekijä on sellaisessa asemassa, että hän saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suojattavaa tietoa, tai hänelle karttuu vastaavanlaista tietotaitoa ja muuta teknistä osaamista. (HE 157/2000 vp s. 83.)

Toisinaan on katsottu, että yrityksessä melko korkealla tasolla työskentelevällä työntekijällä on hallussaan suojattavaa tietoa, ja toisaalta suoritustyötä tekevän työntekijän työsopimuksessa ei pitäisi sallia kilpailukieltolauseketta. Kilpailukiellon tarkoituksen kannalta merkitsevää on kuitenkin viime kädessä se, onko työntekijä tosiasiassa saanut työssään yrityksen liike- tai tuotantotoimintaan liittyvää erityistä tietoa eikä se, minkälaisen tehtävän tai organisatorisen aseman kautta tieto on saatu.

Tapauskohtaista harkintaa

Kilpailukieltosopimuksen sallittavuus on joka tapauksessa arvioitava tapauskohtaisesti sen perusteella, minkälaista tietoa kyseisen työnantajan harjoittamassa liiketoiminnassa kertyy, ja saako työntekijä tietoonsa kilpailullisesti merkittäviä liike- ja ammattisalaisuuksia.

Kilpailukieltosopimuksen sallittavuutta arvioitaessa on lain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 82) mukaan otettava huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Korkeimman oikeuden ennakkotapaus (KKO 2014:50, josta kirjoitimme syksyllä 2014) vahvistaa sitä, että TSL:n 3:5 §:ää on tulkittava tapauskohtaisesti ja suppeasti. Kilpailukieltosopimukselle on oltava aidosti erityisen painava syy.

Kilpailukiellon sitovuus ja kesto

Kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattiaan enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi. Kilpailukieltosopimukseen on myös mahdollista ottaa määräys sopimussakosta, joka voi enimmillään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.

Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Lisäksi toimitusjohtajiin ja muihin sellaisiin työntekijöihin, joiden tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa, voidaan sopia kilpailukielloista sopimussuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta TSL:n säännöksistä riippumatta.

Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin TSL:n säännöksiä. Kilpailu­kieltosopimuksen ehtoja, esim. sopimuksen kestoa ja sopimussakkoa, voidaan myös sovitella va­rallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929, oikeustoimilaki) perusteella.

Kirjoittaja: Katja Digert, Sanna Väänänen

Katja Digert

Lakipalvelut

+358 (0)20 787 8594

  

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)