Yleishyödyllisten yhteisöjen verotusohjeen keskeiset muutokset

25.5.2016  |  Artikkelit, Verotus

Verohallinnon ohje käsittelee yleishyödyllisten yhteisöjen yleishyödyllisyyden ja tulojen veronalaisuuden arviointia tuloverotuksessa. Sen tarkoituksena on selventää yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arviointia oikeuskäytännön ja esimerkkien kautta yleisimmissä yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevissa tilanteissa.

Vaikka ohje koskee tuloverotusta, ohjeella on merkitystä myös arvioitaessa yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverovelvollisuutta, koska tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverollinen vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään veronalaisena elinkeinotulona. Lisäksi yleishyödyllinen yhteisö voi vapaaehtoisesti hakeutua tietyin edellytyksin muusta kuin elinkeinotoiminnasta arvonlisäverolliseksi.

Muutokset yleisesti

Verohallinnon Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille (4.5.2016 A29/200/2016) on päivitetty yleishyödyllisyyden ja tulon veronalaisuuden arvioinnin osalta vastaamaan viimeaikaisia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja koskien tukiyhteisön yleishyödyllisyyttä KHO 2015:125 ja kahvilatoiminnan verotusta KHO 2015:174.

Ohjeeseen on lisätty viittaukset Verohallinnon yritysjärjestelyjä koskevaan ohjeistukseen.

Perintö- ja lahjaverotusta koskevaa kohtaa on täsmennetty. Perintö- tai lahjaveroa ei suoriteta omaisuudesta, joka on annettu sellaiselle aatteelliselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle, laitokselle tai säätiölle, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa toiminnallaan siihen osalliselle taloudellisia etuja ja jolla on yleishyödyllinen tarkoitus. Perintö- ja lahjaveroa ei suoriteta myöskään omaisuudesta, joka yhdistyksen toiminnan lakattua sen sääntöjen mukaan siirtyy toiselle yhdistykselle.

Muun kuin yleishyödyllisen yhteisön tuloverotusohjetta on täydennetty vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä osuuskunnan jakaman ylijäämän osalta. Osuuskunnan jakama ylijäämä on muulle kuin yleishyödylliselle yhdistykselle ja säätiölle kokonaan veronalaista tuloa.

Arvonlisäverotusta koskevaan kohtaan on lisätty arvonlisäveron hakeutumisen laajuutta koskeva korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2015:179. Lisäksi ohjeeseen on päivitetty arvonlisäverolain muutos 1.1.2016 koskien vähäistä liiketoimintaa. Liikevaihdon raja nousi 1.1.2016 alkaen 8 500 eurosta 10 000 euroon.

Tukiyhteisöt

Ohjeessa on todettu, että yhteisön nimessä oleva määrittely ”tukiyhteisö” tai ”kannatusyhdistys” ei sinänsä määrää yhteisön verotuksellista asemaa. Ohjeen mukaan ratkaisevaa on, että yleishyödyllinen yhteisö toimii välittömästi yleiseksi hyväksi. Jos yhteisöllä on omaa yleishyödyllistä toimintaa, se voidaan katsoa yleishyödylliseksi, jos yleishyödylliseen toimintaan ohjattavien varojen määrä on tulokseen nähden merkittävä, tuettavia yhteisöjä on useita ja niihin jäseneksi pääsy on rajoittamaton. Toisaalta ohjeessa todetaan, että yhteisö voidaan katsoa yleishyödylliseksi vain, jos sen säännöissä on maininta, että yhteisön purkautuessa sen varat käytetään yleishyödylliseen tarkoitukseen.

Tukiyhteisönä toimivaa säätiötä pidettiin ratkaisussa KHO 2015:125 yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka se jakoi kaikki tai pääosan apurahoihin varatuista varoista yhdelle yleishyödylliselle yhteisölle. Verohallinnon ohjeessa todetaan ratkaisun perusteluihin viitaten tukiyhteisön yleishyödyllisyyden edellytykseksi seuraavat seikat:

  • tukiyhteisön varat tullaan käyttämään samalla tavoin, kuin jos tuettava yhteisö olisi hankkinut varat omalla varainhankinnallaan
  • tukiyhteisö ei harjoita elinkeinotoimintaa
  • tuettavalle yhteisölle jaettavat varat hankitaan toiminnalla, joka olisi tuettavan yhteisön itse harjoittamana verovapaata varainhankintaa
  • varoja käytetään riittävästi yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen eikä yhteisö tuota taloudellista etua toimintaan osallisille.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua olemme aiemmin käsitelleet 14.9.2015: Säätiö yleishyödyllinen, vaikka apurahat jaetaan vain yhdelle yhteisölle.

Kahvila-, ravintola- ja kioskitoiminta

Ratkaisussa KHO 2015:174 kunto- ja virkistysliikuntaa edistävän yleishyödyllisen yhteisön ulkomajalla pitämän kahvilan palveluiden myynnistä saatu tulo ei ollut yhdistyksen veronalaista elinkeinotuloa, vaikka palveluita tarjottiin myös muille kuin yhdistyksen jäsenille.

Verohallinnon ohjeessa todetaan ratkaisun perusteluista ilmenevän, että kahvila-, ravintola- ja kioskitoiminnasta saatu tulo voi olla tietyissä tilanteissa yleishyödyllisen yhteisön verovapaata tuloa. Ratkaisussa elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien ei katsottu täytyneen seuraavista syistä:

  • toiminnasta saatu tulon määrä on vähäinen
  • toiminta perustuu talkootyöhön
  • toiminta liittyy läheisesti yhdistyksen varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan
  • toimintaa ei harjoiteta kilpailuolosuhteissa. Ratkaisussa kahvila sijaitsi 10 kilometrin päässä keskustan palveluista ja oli avoinna vain hiihtokauden aikana viikonloppuisin ja hiihtolomakaudella.

Myyntitoiminnasta saatu tulo on lähtökohtaisesti yhteisön verovapaata tuloa myös silloin, jos myynti tapahtuu vain yhteisön omille jäsenille tai tapahtuu omissa tilaisuuksissa ja on pienimuotoista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua olemme aiemmin käsitelleet 16.12.2015: Yleishyödyllisen yhdistyksen kahvilatoiminnan tuotto oli vapaata tuloa.

Arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen

Yleishyödyllisellä yhteisöllä on arvonlisäverolain 12 §:n nojalla mahdollisuus hakemuksesta tulla vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi myynnistä, jota harjoitetaan liiketoiminnan muodossa, vaikka myynnistä saatua tuloa ei pidetä tuloverotuksessa elinkeinotulona. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2015:179 perusteella ohjeessa todetaan, että hakeutuminen ei koske sellaista toimintaa, jolla ei ole liityntää siihen toimintaan, josta hakeudutaan verovelvolliseksi. Verohallinnon ohjeessa todetaan ratkaisun mukaisesti, että esimerkiksi metsän myynti voi olla sellaista liiketoimintaa, jonka ei katsota liittyvän yleishyödyllisen yhteisön muuhun liiketoimintaan.

Ohjeessa korostetaan lisäksi, että vapaaehtoisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisesta ei seuraa sitä, että toiminta olisi tuloverotuksessa elinkeinotoimintaa. Näin siitä syystä, että liiketoiminnan käsitteet arvonlisäverotuksessa ja tuloverotuksessa eivät ole yhtenevät.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua olemme aiemmin käsitelleet 17.12.2015: KHO: Päätökset metsänmyynnin ja kulujen jakamisen alv-velvollisuudesta.

Kirjoittaja: Ritva Nyrhinen

Satu Schmidt

Veroneuvonta

+358 (0)20 787 7758

  

  1. Anneli Jussila

    Kysyisin onko yleishyödyllinen säätiö velvollinen maksamaan perinnön jättäjän alv-maksuja – kyseisessä tilanteessa säätiö on kuolinpesän osakkaana ainoa myytävää irtaimistoa ja rahavarjoja perinyt taho?

    Vastaa
    • Mirka Danielsson

      Kiitos kysymyksestä! Perinnönjättäjän liiketoiminnan alv-velka on vainajan velkaa ja siten maksettava vainajan jälkeen jääneistä varoista, minkä jälkeen selviää pesän varojen määrä. Säätiön ei tarvitse pesän osakkaana maksaa alv-velkaa omista varoistaan.

      Vastaa

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)