Keskusverolautakunnalta päätöksiä liikuntapalvelujen arvonlisäverokannoista

15.5.2018  |  Uutiset, Verotus

KVL:n ennakkoratkaisujen mukaan uimakouluihin ja senioreiden liikuntakurssiin sovelletaan yleistä 24 %:n verokantaa. Alennettua 10 %:n verokantaa voidaan soveltaa vauvauintiin, lasten vesiseikkailuun, kuntosalien starttikursseihin sekä erityisryhmille luovutettuihin liikuntapalveluihin.

KVL antoi kaksi liikuntapalvelujen verokantaa koskevaa ennakkoratkaisua. Hakijoiden ennakkoratkaisuhakemusten taustalla on Verohallinnon 14.9.2017 julkaisema ohje Liikuntapalvelujen arvonlisäverokanta (A55/200/2016), joka on vallitsevan verotuskäytännön vastainen muun muassa uimakoulujen ja vauvauinnin osalta.

Ennakkoratkaisussa 12/2018 KVL katsoi, että vauvauintiin ja kuntosalien starttikursseihin voidaan soveltaa arvonlisäverolain 85 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua 10 %:n alennettua verokantaa. KVL:n mukaan vauvauinnin tarkoituksena on järjestää puitteet, joissa vauvalle mahdollistetaan liikunta turvallisissa ja miellyttävissä olosuhteissa. Kuntosalin starttikurssien osalta KVL katsoi, että kun myytävä palvelu ei sisällä vähäistä suuremmassa määrin liikuntaan liittyvää henkistä valmennusta ja motivointia, voidaan soveltaa alennettua verokantaa.

Uimakoulujen osalta KVL katsoi, että niiden tarkoitus on opettaa uintiliikunnan vaatimat tekniset valmiudet. Koska opetuksen ja opastuksen määrä on vähäistä suurempi, opetuksella on oleellinen merkitys ja uinti on tyypillisesti itsenäisesti suoritettava liikuntamuoto, uimakouluihin sovelletaan yleistä verokantaa.

Yleistä verokantaa sovelletaan KVL:n mukaan myös liikuntatilan vuokraamiseen uimakoulua varten.

Ennakkoratkaisussa 18/2018 KVL katsoi, että alennettua 10 %:n verokantaa voidaan soveltaa erityisryhmille tarjottaviin liikuntapalveluihin (ohjattu harjoittelu kuntosalissa ja uima-altaassa, tuolijumppa, tasapaino- ja voimaharjoittelu sekä XXL-jumppa). Erityisryhmille tarjottavien liikuntapalvelujen osalta kyse on liikunnan mahdollistamisesta ryhmässä. Kun ohjauksen määrä on vähäistä ja välttämätöntä perusteiden opastusta ja valvontaa, voidaan palvelujen myyntiin soveltaa alennettua verokantaa.

Alennettua verokantaa voidaan soveltaa myös lasten vesiseikkailuun sekä kehitys- ja kuulovammaisten lasten vesiliikuntaan, jossa oli KVL:n mukaan kyse uinti- ja vesiliikuntataidon valmiuksien kehittämisestä turvallisissa olosuhteissa vamma-aste huomioiden.

Molempiin sovellettiin alennettua verokantaa, koska kyse oli liikunnan mahdollistamisesta ryhmän muodossa.

Alennettua verokantaa ei voitu soveltaa senioreille järjestettyihin kursseihin, jotka sisälsivät liikunta- ja ravintoneuvontaa. Kurssit sisälsivät kaksi henkilökohtaista tapaamista ja viisi pienryhmätapaamista liikunnanohjaajan kanssa. KVL:n mukaan kurssin ohjausta oli sen sisältö ja määrä huomioon ottaen pidettävä palvelun pääasiallisena sisältönä, joten kurssin myyntiin sovelletaan 24 %:n yleistä verokantaa.

Arvioinnissa huomioidaan myytävään palveluun sisältyvän ohjauksen määrä, laatu ja merkitys ostajalle

KVL on päätöksissään katsonut, että arvioitaessa sitä, onko kyse liikunnan mahdollistavasta palvelusta vai opetuksesta, huomioon on otettava harjoitettavan lajin sisältö ja olosuhteet, joissa palvelu suoritetaan sekä lisäksi opetuksen ja ohjauksen määrä, laatu ja merkitys ostajalle.

Erityisryhmille tarjotuissa liikuntapalveluissa valvonta ja ohjaus ovat luonnollinen osa liikuntapalvelua, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen. Keskusverolautakunta on tältä osin soveltanut päätöstä KHO 21.9.2009 T 2291, jonka mukaan ratsastuskoulutoimintaan voitiin soveltaa alennettua verokantaa. KHO perusteli päätöstä sillä, että ohjauksessa oli kyse turvallisuusvalvonnasta ja tällöin ohjauksen tarkoitus oli ainoastaan mahdollistaa liikunnan turvallinen harjoittaminen, ei niinkään valmiuksien antaminen lajin harrastamiseen.

Liikuntapalvelujen arvonlisäverokannat säilyvät KVL:n ratkaisujen myötä tulkinnallisina tilanteissa, jossa liikuntapalveluun sisältyy vähäistä suurempi määrä ohjausta tai opetusta.

Erityisesti ryhmäliikunnan ja opetuksen välinen rajanveto on tiettyjen liikuntalajien osalta haasteellinen. Tällöin asiassa tulee arvioitavaksi muun muassa se, onko ohjaus tyypillistä kyseisen liikuntalajin harrastamiselle ja onko ohjaukseen liikuntaharrastuksen turvallisuuteen ja valvontaan liittyviä syitä.

Ennakkoratkaisusta KVL 12/2018 on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Liikuntapalveluja koskeva alennettu verokanta on otettu arvonlisäverolakiin kilpailuneutraalisuuden vuoksi, koska alalla toimii suuri määrä yleishyödyllisiä toimijoita, jotka eivät ole arvonlisäverovelvollisia. Yleisen verokannan laajentuminen koskemaan entistä useampia liikuntapalveluja, kuten uimakouluja, on tästä näkökulmasta ongelmallinen eikä palvele lain alkuperäistä tarkoitusta.

Ville Summanen

Arvonlisäverotus

+358 (0)40 558 2436

  

Leave a Reply

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)