Arvonlisävero otsikoihin hallituksen kehysriihessä

Arvonlisävero nousi otsikoihin viime viikolla hallituksen kehysriihessä. Arvonlisäverokannan nosto ei yllättänyt ketään, mutta nosto 1,5 prosentilla löi veikkaajat ällikällä – ilmeisesti lähinnä siksi, että emme ole käyttäneet murtolukuja verokantoina arvonlisäverotuksessa. Liikevaihtoverotuksen aikaan oli toisin, mutta silloin verokin laskettiin verollisesta hinnasta taaksepäin. Euroopassa murtolukuja käytetään ainakin neljässä valtiossa, joten suurempaa haittaa itse murtoluku ei aiheuta.

Saimme 25,5 prosentilla Suomen myös piikkipaikalle verokantajohtajana Pohjoismaissa, kun muut valtiot soveltavat yleisenä verokantana 25 prosenttia. Viime aikoina ekonomistien joukossa syntynyt huoli Suomen veroasteen pienenemisestä on taklattu. Tällä korotuksella lisätään verotuloja noin 1,2 miljardilla eurolla vuodessa. Kokemuksen mukaan ennuste toteutuu, elleivät kansalaiset alkaisi yhtäkkiä säästää intohimoisesti. Toki hintojen nousu rassaa pitkän inflaatiojakson jälkeen kuluttajan ostovoimaa, ja moni yrittäjä joutuu pohtimaan arvonlisäveron viemistä hintoihin. Kuluttajahan voi kuluttaa kenkiään pitempään ja muuttaa hiustyylinsäkin pidemmäksi taikka ajella itse koneella. Joka tapauksessa valtio saa oman 1,2 miljardia euroa.

Kehysriihen pöytäkirjamerkintöjen mukaan muutoksen on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1.9.2024, mikä tuntuu varsin realistiselta mutta tiukalta tavoitteelta. Verottomien toimialojen yritysten ja keittiöremontin tilaajien kannattaa pitää kiirettä hankintojensa kanssa.

Arvonlisäverotuksessa hallitus on päättänyt jo aiemmin useista muutoksista, jotka tulevat voimaan vuoden 2025 alusta. Näistä fiskaalisesti merkittävin on alennetun 10 prosentin verokannan hyödykkeiden, kuten henkilökuljetuksen, lääkkeiden, kirjojen, liikuntatuntien ja liikuntapaikkojen pääsylippujen sekä huvitilaisuuksien, teattereiden ja konserttien pääsylippujen, myynnin verokannan nostaminen 14 prosenttiin. Uudistus ei karsi verokantoja, koska 10 prosenttiin jää edelleen sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksut. Näin ollen sen tarkoitus on pelkästään fiskaalinen.

Vuoden 2025 alusta poistuu myös niin kutsuttu alarajahuojennus, jolla on tuettu verovelvollisia, joiden liikevaihto on jäänyt alle 30 000 euron tilikaudessa. Hallituksen esityksen luonnokseen annetuissa lausunnoissa monet edunvalvojat vaativat muutoksen vaikutuksen kompensoimiseksi verovelvollisuuden alarajan nostamista 15 000 eurosta, mutta luonnoksessa tällaista ei esitetty. Alarajaa saatetaan hyvinkin korottaa 20–30 000 euroon kalenterivuodessa, mutta päätös on puhtaasti poliittinen niin kuin verotuksessa lähes kaikki päätökset.

Sokerina pohjalla kehysriihessä syntyi päätös siirtää makeisten myynti yleiseen arvonlisäverokantaan elintarvikkeiden alennetusta verokannasta, 14 prosentista. Jää nähtäväksi, saako valtiovarainministeriö valmisteltua arvonlisäverokannan noston 25,5 prosenttiin jo vuoden 2025 alusta, mutta tuskin edes alkuvuodesta 2025. Lainmuutoksesta tulee joka tapauksessa täydellinen vastakohta hyvälle arvonlisäverojärjestelmälle, ja katastrofin ainekset on leivottu valmiiksi tähän muutokseen. Samaan käyttötarkoitukseen (hemmotteluun) käytettyjä hyödykkeitä pitäisi verottaa samalla tavalla, jos siihen ei ole erityisiä syitä. Nyt ei ole erityisiä syitä.

Tämä vero on todella kaukana aiemmin esitetyistä terveysperusteisista veroista. Se on kuitenkin fiscuksen kannalta turvallinen, koska on oletettavaa, että kuluttajat käyttävät saman määrän tai enemmän rahaa makeisiin, suklaaseen ja muihin vaihtoehtoisiin elintarvikkeisiin kuin nyt. Muut sokeroidut tuotteet, rasva, suola ja lisäaineet ovat edelleen siis alennetussa verokannassa, eikä veron terveysvaikutuksista ole ainakaan vielä esitetty mitään näyttöä. Kun vero ei ole fiskaalinen eikä terveysvaikutteinen, se ei todennäköisesti vaikuta juurikaan kulutustottumuksiin. Ainolle ja Einolle annetaan sama vitonen ostaa irttareita, äiti voi ostaa saman 120 grammaa edelleen.

Vielä emme kuitenkaan tiedä, miten makeinen määritellään, mutta todennäköistä on, että se tapahtuu tullitariffeilla. Vaikka tariffeja (nimikkeitä) käytetään valmisteverotuksessa, niin tariffien avulla määrittelyssä on ongelmia. Se johtuu yksiselitteisesti siitä, että tullitariffeja ei ole tarkoitettu verotukseen, vaan ne on kehitetty ensisijaisesti suojaamaan valtion (tai EU:n) omaa elinkeinotoimintaa.

Tullitariffit ovat toki paremmat kuin esimerkiksi englantilainen tapa, jossa peruselintarvikkeet on säädetty verottomiksi ja muut syötävät 20 prosentin verokannalla verotettaviksi. Oma suosikkini lukuisista tapauksista on vaahtokarkit, jotka jaetaan kokonsa puolesta kolmeen kategoriaan: miniatyyrivaahtokarkit ovat verottomia leivontaan tarkoitettuina ja keskikokoiset ovat 20 prosentin verokannassa makeisina. Isot vaahtokarkit ovat paahtamiseen tarkoitettuina verottomia elintarvikkeita, ja tämän on vahvistanut oikeus, jonka päätös perusteltiin suutuntumalla.

Tariffit ovat tuomarin suutuntumaa parempia, mutta ne eivät ole absoluuttisia. Edellisen makeisveron aikana opimme, että edes tullilaboratorion lausunnot eivät olleet riittäviä, vaan vain ”suuntaa antavia”. Syvälle ihon alle meni tullin päätös, joka perustui siihen, että tullilaboratoriolle lähetetty globaalin elintarvikejätin brändipatukka ei tullin mielestä ollut välttämättä samalla reseptillä tehty kuin myymälässä myynnissä oleva. Oikeusturva on koetuksella, kun aletaan tehdä rajanvetoa.

On kylmäävää miettiä, piiloutuuko muropaketteihin tulevaisuudessa makeisia ja voiko pähkinäsekoituspussissa olla kaksi sokeroitua pähkinää tai piilotetaanko suklaapatukat jäätelöaltaaseen. Suomessa on tariffiosaajia niukasti, eikä makeisten nimike ole viime vuosina ollut kaikkein kiinnostavimpia. Asiaa ei helpota se, että viranomaisen tariffiasiantuntijat ovat tullissa ja arvonlisäverotus Verohallinnossa. Verohallinto voisi varata riittävästi varastotilaa makeisien ja muiden elintarvikkeiden määrittelemiseksi. Oman haasteensa antaa KHO:n päätös kohdella samaa makunestettä eri verokannoilla riippuen siitä, onko se myyty sähkötupakkakaupassa vai marketissa. Pitäisiköhän suklaisen chilikastikkeen valmistamiseen tarkoitettu suklaa kuitenkin verottaa elintarvikkeena käyttötarkoituksen perusteella?

Vaikka aiemmin voimassa ollut makeisvero oli valmisteverona varsin erilainen kuin arvonlisävero, verotuksen kohteen määrittely on yhtä vaikeaa. Arvonlisäveron korotuksessa on mahdollista, että kielletyn valtiotuen säännökset eivät tule samalla tavalla esteeksi verolle kuin makeisverossa. Virvoitusjuomaverouudistushan on edelleen komissiossa notifikaatiomenettelyssä, koska siinä on mahdollisesti syrjiviä elementtejä. Nyt mitä ilmeisemmin ratkaisuja tehdään kantelujen perusteella komissiossa.

Joka tapauksessa verokannan korotusten olettaisin tulevan voimaan vakiintuneella tavalla eli voimaantulopäivää ennen luovutetut tuotteet ja suoritetut palvelut verotetaan nykyisten verokantojen mukaan. Ennakkomaksuissa vero määräytynee kertymisen perusteella niin kuin ennenkin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi rakennus- ja asennusurakoissa kannattaa olla huolellinen. Varsinkin, jos ostajalla ei ole vähennysoikeuksia, on aiheellista panostaa näyttöön.

Kuluttajien lisäksi korotukset nostavat verottomien toimialojen, kuten terveydenhuollon, hoivapalveluiden, koulutuksen, varhaiskasvatuksen, finanssialan ja vakuutusyhtiöiden, kuluja. Jälleen kerran tulee tärkeäksi se, mitä pitkäaikaisissa sopimuksissa on sovittu arvonlisäverosta. Mitään automaattia arvonlisäveron korotuksen lisäämisestä sovittuihin hintoihin ei ole. Arvossaan ovat sopimusten ”lisätään voimassa olevan verokannan mukainen arvonlisävero” -klausuulit. On hyvä valmistautua myös pian tulevaan 0,5 prosentin korotukseen, koska murtoluku on kömpelö verokantana.

Kehysriihessä tehtiin myös päätöksiä muista välillisen verotuksen korotuksista. Sähköautojen ajoneuvoveron korotus on ensimmäinen hallituksen toimenpide liikenteen verotuksen hiipuvaan tuottoon. Karavaanarihuojennuksesta aiotaan jälleen kerran luopua saattamalla matkailuautot portaittain verotuksen piiriin. Vanha tuttu alkoholi- ja tupakkaveron korottaminen oli myös kehysriihen lopputulos. Yksi kierrätettävistä kehityskohteista eli ammattidiesel otettiin hallituksen ohjelmaan. Dieselveron palauttaminen ammattiautoilijoille antaa paremmin tilaa korottaa muiden käyttäjien dieselveroa vaarantamatta Suomen kilpailukykyä.

Välillisiä veroja tuli siis kehysriihessä reippaasti yli miljoonan, mutta edelleen haittaverojen ja liikenteen verojen uusiminen on välttämätöntä tai verotuloja on etsittävä muualta.