PWC Uutishuone

Arvonmäärityksen haasteet siirtohinnoittelussa

Kokemuksemme perusteella ei ole liioiteltua sanoa, että liiketoiminnan uudelleenjärjestelyt ovat paras tapa päästä verotarkastuksen kohteeksi. Kansainvälisen konsernin liiketoiminnan uudelleenjärjestelyt ovat yleensä myös tilanteita, joissa siirtohinnoittelun arvonmäärityskysymykset nousevat esiin. Kyseessä voi olla esimerkiksi konsernin sisäinen järjestely kuten toiminnan keskittäminen, siirtäminen tai alasajo. Arvonmääritys voi liittyä myös transaktioon ulkopuolisen tahon kanssa, jolloin kyse on yleensä kauppahinnan allokoinnista eri konserniyhtiöille tai kauppaa varten tehtävästä strukturoinnista.

Siirtohinnoittelu on viime aikoina ollut paljon pinnalla niin lehdistön kuin OECD:n BEPS (Base Erosion and Profit Shifting) -hankkeen ansiosta. OECD:n siirtohinnoitteluohjeistukseen on tullut muutoksia ja myös kansallista lainsäädäntöä ollaan muuttamassa. Tämä takaa sen, että siirtohinnoittelu tulee pysymään parrasvaloissa lähivuosina. Myös Suomessa Verohallinto on viime vuosina panostanut siirtohinnoitteluosaamisensa kehittämiseen. Varsinkin Verohallinnon arvonmäärityksiin liittyvä asiantuntemus on kehittynyt.

Uudelleenjärjestelyiden fokus on yleisesti strategisesti keskeisissä liiketoiminnallisissa kysymyksissä ja uusien mallien käyttöönotossa. Siirtohinnoittelun kannalta yksi keskeisistä kysymyksistä on usein se, siirtyykö konserniyhtiöiden välillä sellaista varallisuutta tai toimintaa, josta tulisi maksaa korvaus siitä luopuvalle yhtiölle? Tämä olisi hyvä tunnistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Esimerkki 1: Eräs asiakkaamme pyysi PwC:tä avustamaan heitä alkavassa verotarkastuksessa. Prosessin aikana ilmeni, että yritys oli ajamassa alas merkittävää osaa kannattavasta Suomen toiminnastaan ja alas ajettua toimintaa jatkaisi toisessa maassa toimiva saman konsernin yritys. Tämän johdosta liiketoimintaa ja aineetonta omaisuutta oli jo siirretty toimintaa jatkavalle yritykselle. Toimintojen ja aineettoman omaisuuden siirrosta ei oltu maksettu korvausta Suomen yritykselle. Autoimme asiakastamme määrittämään arvon luopuvalle suomalaiselle yhtiölle kuuluvasta markkinaehtoisesta korvauksesta. Tapasimme asiakkaan kanssa myös Konserniverokeskuksen edustajat ja esittelimme arvonmäärityksessä käytetyt oletukset ja oletusten taustalla olevat perusteet mahdollisten väärinymmärrysten välttämiseksi.

Jos arvonmääritystä ei ole tehty ja pahimmassa tapauksessa siirrettävästä liiketoiminnasta ei ole maksettu mitään, on mahdollista, että eri maiden veroviranomaiset laativat itse omat arvonmäärityksensä. Tällaisessa tilanteessa riski siitä, että päädytään yrityksen kannalta huonoon lopputulokseen kasvaa yleensä paljon verrattuna siihen, että keskustelua viranomaisen kanssa käytäisiin yrityksen oman laskelman ympärillä. Lisäksi etukäteen laadittu arvonmääritys pienentää riskiä veronkorotuksista, vaikka Verohallinto ei arvonmäärityksen lopputulosta hyväksyisikään.

Esimerkki 2: Asiakkaamme oli suunnitellut liiketoiminnan uudelleenjärjestelyä, jossa oli määrä siirtää erään tuotteen valmistus konserniyhtiöiden välillä maasta toiseen ja myydä jatkossa tuotetta toisesta maasta käsin. Järjestely vaikutti puhtaasti liiketoiminnallisesti näkökulmasta erittäin kannattavalta järjestelyltä, koska vastaanottavassa maassa oli ylimääräistä kapasiteettia ja osaamista tuotteen valmistukseen. PwC:tä pyydettiin ennen järjestelyn toteuttamista arvioimaan järjestelyn mahdollisia veroseuraamuksia. Määritimme markkinaehtoisen korvauksen arvon, joka luopuvalle osapuolelle kuuluisi. Arvonmääritys osoitti, ettei järjestelyä ollutkaan järkevää toteuttaa verovaikutusten takia.

Arvonmääritystä edellyttävän tilanteen tunnistamisen jälkeen itse arvonmääritykseen liittyy monta ratkaistavaa kysymystä. Eri maissa käytettävät arvonmääritysmenetelmät ovat rahoitusteoriassa yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä, mutta menetelmän valinta on aina tapauskohtaista ja riippuvainen osapuolten sijaintivaltiosta. Kokemuksemme perusteella Suomen ja monen muunkin maan veroviranomaiset ovat ottaneet lähtökohdakseen kassavirtapohjaisen menetelmän. Joidenkin maiden viranomaiset voivat vaatia myös muiden menetelmien, kuten arvostuskertoimien, käyttöä.

Kassavirtamalleissa useimmiten vastaan tulevat haasteet liittyvät tulevaisuuden ennusteisiin, oletettuun kasvuun, diskonttotekijään ja ennusteajanjakson pituuteen. Nämä ovat samoja asioita, jotka OECD on nostanut esiin päivitetyssä siirtohinnoitteluohjeistuksessaan aineettoman omaisuuden arvonmääritykseen liittyen. Siirtohinnoittelua varten tehtävässä arvonmäärityksessä tulee myös huomioida ostajan ja myyjän näkökulmat, transaktion mahdolliset verovaikutukset sekä osapuolten realistiset vaihtoehdot.

Tapasimme Konserniverokeskuksen arvonmäärityksen asiantuntijoita viime syksynä, jolloin keskustelimme Verohallinnon kanssa siirtohinnoittelun arvonmäärityksiin liittyvistä haasteista ja tulkinnanvaraisista kysymyksistä. Keskustelu oli avointa ja toi esiin mielenkiintoisia näkökulmia. Eniten keskustelua synnyttäneeksi aiheeksi nousi diskonttotekijän määrittäminen eri tilanteissa, esimerkiksi milloin WACC olisi soveltuvin diskonttotekijä tai milloin lisäriskipreemioiden kuten pienyhtiöpreemion käyttäminen voidaan nähdä perustelluksi.

Esimerkki 3: PwC auttoi asiakasta, joka on tehnyt viime vuosina useamman yrityskaupan, konsernin strategisessa uudelleenjärjestelyssä. Tavoitteena oli löytää liiketoiminnallisesti sekä verotuksellisesti toimivampi liiketoimintamalli. Projektissa arvonmääritys liittyi toimintojen siirtämisestä aiheutuvien exit-verojen mallintamiseen, joka oli keskeisessä osassa järjestelyn järkevyyttä arvioitaessa.

Siirtohinnoittelun yhteydessä tehtäviin arvonmääritystapauksiin liittyy yleensä merkittävä euromääräinen intressi. Tapaukset ovat aina myös siinä määrin uniikkeja, että on mahdotonta luoda kattavaa joka tilanteeseen soveltuvaa ohjeistusta. Tästä johtuen asioiden ratkaisemisessa korostuu sekä rahoituksellinen ja siirtohinnoittelun ammattitaito että käytännön kokemuksen kautta saatu tietotaito.

Esimerkki 4: Eräs asiakkaamme neuvotteli erään liiketoimintansa myynnistä ulkomaisen pääomasijoittajan kanssa. Kauppaa ennen liiketoiminta piti erottaa jokaisesta maayhtiöstä erilleen. Ensin selvitimme joka maan osalta erikseen, kannattiko verotuksen kannalta myytävää liiketoimintaa varten perustaa uusi yhtiö vai kannattiko liiketoiminta jättää olemassa olevaan yhtiöön. Lisäksi laadimme arvonmäärityksen joka maan liiketoiminnan arvosta. Asiakkaamme lähti toteuttamaan suunnitelmaa ja sai toteutettua liiketoiminnan myynnin verotuksen näkökulmasta tehokkaasti.