DEBRA-direktiivi parantaisi yhtiöiden oman pääoman ehtoisen rahoituksen verotuksellista asemaa vieraan pääoman kustannuksella
Eduskunta käsittelee parhaillaan Euroopan komission 11.5.2022 antamaa ehdotusta direktiiviksi velanoton suosimisen vähentämiseksi (Debt-Equity Bias Reduction Allowance, DEBRA). Direktiivillä pyritään tasapainottamaan yhtiöiden vakavaraisuutta sekä tasavertaistamaan verokohtelua vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eli velan ja oman pääoman välillä. Direktiiviä tullaan soveltamaan laajasti jäsenvaltioiden yhteisöverovelvollisiin, lukuun ottamatta rahoitusalan toimijoita. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee implementoida direktiivi kansalliseen lainsäädäntöön 31.12.2023.
Eduskunta käsittelee parhaillaan Euroopan komission 11.5.2022 antamaa ehdotusta direktiiviksi velanoton suosimisen vähentämiseksi (Debt-Equity Bias Reduction Allowance, DEBRA). Direktiivillä pyritään tasapainottamaan yhtiöiden vakavaraisuutta sekä tasavertaistamaan verokohtelua vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eli velan ja oman pääoman välillä. Direktiiviä tullaan soveltamaan laajasti jäsenvaltioiden yhteisöverovelvollisiin, lukuun ottamatta rahoitusalan toimijoita. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee implementoida direktiivi kansalliseen lainsäädäntöön 31.12.2023.
Direktiiviehdotus on osa EU:n strategiaa, jonka tavoitteena on varmistaa verojärjestelmän oikeudenmukainen ja tehokas toiminta Unionin alueella. Aloitteella pyritään tarjoamaan EU-alueella toimiville yrityksille paremmat mahdollisuudet saada rahoitusta ja edistämään kansallisten pääomamarkkinoiden yhdentymistä.
Nykyisellään velkarahoituksen kustannukset ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Oman pääoman ehtoisen rahoituksen kustannuksia ei puolestaan voida huomioida verotuksessa. Direktiivi pyrkii puuttumaan tähän rakenteelliseen vinoumaan kahden erillisen mekanismin kautta.
Ensimmäinen mekanismi on oman pääoman ehtoisen rahoituksen vähennys, jolla parannetaan oman pääoman asemaa. Yhtiöt saisivat vuoden aikana tapahtuvasta oman pääoman nettolisäyksestä laskettavan vähennyksen, joka tulisi käyttää kymmenen vuoden aikana. Vähennys muodostetaan huomattavan monimutkaisen kaavan avulla. Myös negatiivinen oman pääoman vuotuinen muutos vaikuttaa vähennysten määrään. Pienet ja keskisuuret yhtiöt hyötyisivät vähennyksestä suhteellisesti hieman suurempia yhtiöitä enemmän, sillä niihin sovellettaisiin ehdotuksen mukaan korkeampaa nimelliskorkokantaa. Vähennysoikeus rajattaisiin kuitenkin enintään 30 prosenttiin verovelvollisen EBITDA:sta.
Vähennyksen vilpillistä väärinkäyttöä torjutaan ehdotuksessa kolmella toimella, jotka koskevat muun muassa konsernin sisäisten siirtojen ja lainojen vaikutuksia oman pääoman muutoksiin, omaisuuserien yliarvostamista ja vanhan pääoman luokittelua vilpillisesti uudeksi pääomaksi.
Toinen oman pääoman ja velan väliseen vinoumaan puuttuva mekanismi on korkojen vähennyskelpoisuutta kiristävä rajoitus, jonka mukaan yhtiöt voisivat jatkossa vähentää vain 85 prosenttia kaikista nettokorkomenoistaan. Huomionarvoista on, että korkojen vähennysoikeutta rajoitettiin suhteellisen vastikään EU-tasolla vuonna 2019. Nyt kaavailtu rajoitus ei kuitenkaan korvaisi olemassa olevia korkorajoitussääntöjä, vaan uutta sääntelyä sovellettaisiin rinnakkain vanhan sääntelyn kanssa. DEBRA:n myötä yhtiöiden tulisi ensivaiheessa laskea yhtiön nettokorkomenoista 85 prosentin mukainen vähennyskelpoinen määrä ja tämän jälkeen soveltaa vanhoja korkorajoitussääntöjä lopullisen vähennyskelpoisen nettokorkomenon selvittämiseksi. Yhtiöiden näkökulmasta sääntely siis isossa kuvassa kaventaa korkojen vähennyskelpoisuutta ja lisää samalla hallinnollista taakkaa.
Suomen yritysverojärjestelmälle omaan pääomaan pohjautuva kaavamainen vähennys on täysin vieras. Vertailupisteen puuttumisen voidaan osaltaan odottaa lisäävän haasteita vähennyksen käytännön soveltamistilanteisiin. Yhtiöiden kynnys lähteä vaatimaan uutta vähennystä voi erityisesti alkuun olla korkea.
Tavanomaisten yhtiöiden näkökulmasta direktiiviehdotus vaikuttaa pohjautuvan jossain määrin todellisuudesta irtautuneeseen käsitykseen yhtiöiden rahoittamisesta. Lisäksi direktiiviehdotuksesta voisi ajatella, että yhtiöille vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen välillä valinta perustuisi pääasiassa rahoituksen verokohteluun. Sinänsä vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eriarvoisen verotuskohtelun tasapainottamiselle on helppo löytää perusteluja. Direktiiviehdotus kuitenkin epäonnistuu jättäessään huomiotta erilaisten yhtiöiden erilaiset taloudelliset realiteetit ja tosielämän tilanteet. Ehdotuksessa unohdetaan täysin se seikka, että kaikilla yhtiöillä ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa oman ja vieraan pääoman välillä; toisinaan velkaraha saattaa olla ainoa keino esimerkiksi uusiin investointeihin.
Direktiiviehdotus on kerännyt paljon aiheellista kritiikkiä asiantuntijoilta. Oman pääoman vähennys nähdään monimutkaisuudessaan suomalaisille yhtiöille lähinnä hallinnollisena taakkana sekä korkovähennysten lisärajoituksena. Koska ehdotus kuitenkin vaatii jäsenvaltioiden yksimielisyyden toteutuakseen, direktiivin sisällön voidaan odottaa vielä kehittyvän niin, että ainakin räikeimmistä valuvioista päästäisiin eroon.
Kerromme aiheesta lisää, kun ehdotettu lainsäädäntö EU-tasolla etenee.
