Dystopiaelokuvista tutuista ilmiöistä tuli osa arkeamme – näin maailman riskikartta on muuttunut
Juha Remeksen neliosainen blogisarja käsittelee maailman riskikarttoja. Blogisarjan avaustekstissään Juha Remes tekee muistelumatkan maailman viimeaikaisimpiin kriiseisihin.
Juha Remeksen neliosainen blogisarja käsittelee maailman riskikarttoja. Blogisarjan avaustekstissään Juha Remes tekee muistelumatkan maailman viimeaikaisimpiin kriiseisihin.
Maailman riskikartta on myllerryksessä. Lukuisat viime aikoina toteutuneet riskit olivat vielä viisi vuotta sitten yhtä etäisiä kuin elokuvamaailman fiktiot. Nyt olemme heränneet kokonaan uudentyyppisiin uhkakuviin, ja näköpiirissä on arvaamattomia riskejä.
Viimeisin pandemia, hongkongilainen influenssa, levisi maailmanlaajuisesti ja sairastutti yli miljardi ihmistä yli 50 vuotta sitten, vuosina 1968–1969. Kehittynyt lääketiede on saanut aikaan erityisesti länsimaissa huomattavan turvallisuuden tunteen, jonka Covid-19-pandemia romahdutti.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on vallinnut rauhan tunne, jonka turvin Euroopassa on viime vuosikymmenet keskitytty teknologian kehitykseen, vaurastumiseen sekä globaalin talouden hyödyntämiseen. Suurimmat riskit ovat olleet kytköksissä talouden uhkakuviin ja viimeisen vuosikymmenen aikana kasvavassa määrin myös ilmaston muutoksiin.
Tuottavuustavoitteet ohjasivat valmistuksen Aasiaan
Eurooppalainen teollisuus on keskittynyt viime vuosikymmeninä ulkoistamiseen sekä tuotannon siirtämiseen työvoimaltaan edullisempiin maihin tai lähemmäksi uusia kasvavia markkina-alueita. Samalla tehokkuuden parantaminen on johtanut yhä monimutkaisempiin raaka-aineiden ja materiaalien jakeluketjuihin sekä palveluiden monimutkaisiin ulkoistamisiin. Tuotannon siirtäminen Aasiaan on jatkunut lähes 30 vuoden ajan.Tehdyt päätökset ovat olleet hyviä tuottavuuden näkökulmasta. Kun tuottavuus ohjasi strategiaa, jäi kuitenkin osin pohtimatta, mikä on niin strategista, ettei sitä kannattaisi ulkoistaa. Unohtui myös miettiä, mikä on niin kriittistä, että sen valmistuksen olisi hyvä olla maantieteellisesti lähellä.
Maailmantalouden synkimmät hetket ajoittuivat vuonna 2008 levinneeseen pankkikriisiin, jossa jouduttiin pelastamaan pankkeja, yrityksiä sekä lopulta jopa valtioita konkursseilta. Talouskriisi käynnisti hiljalleen muutoskehityksen myös digitalisaation ympärille.
Kyberturvallisuuden järkkyminen johti luottamuspulaan
Muutokset loivat kokonaan uuden riskimaailman, kyberrintaman. Yleisö sai ensikosketuksen kyberilmiöihin Stuxnet-haittaohjelman iskettyä Iranin ydinvoimaloihin. Tietoturvayhtiö Mandiantin raportti toi esiin kiinalaisten massiiviset kyvykkyydet kybervakoilussa. Tätä seurasi hyvin nopeasti case Snowden, jossa paljastui, miten laajasti Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset kybervakoilivat kansalaisia vuonna 2001 säädetyn Patriot Act -lain turvin.
Amerikkalaisten kyvykkyydet kybermaailmassa ajoivat EU:n ja Yhdysvallat digitaaliseen kauppasotaan sekä luottamuspulaan. Muutos globaalissa kauppapolitiikassa oli iso. Vielä kolmas luottamusta rikkova kyberaalto saatiin, kun Venäjän kyberoperaatiot ja hybridivaikuttaminen tulivat julki.
Riskit realisoituivat Venäjällä ja rauhan viitekehys rapautui
Neuvostoliiton hajoaminen oli yllätys ja toteutui nopeasti. Länsimaailma luuli, että muutos olisi pysyvä ja Venäjästä tulisi demokraattinen valtio Eurooppaan. Investoinnit Venäjälle, kaupankäynnin lisääntyminen, halpa energia sekä edulliset raaka-aineet sokaisivat yritykset sekä valtiot. Riskit muuttuivat mahdollisuuksiksi, vaikka riskikartta oli hyvinkin huomattava.
Toiminnan lyhytjänteisyys periytyy kvartaalitalouden rakenteesta. Paneutumalla markkinoihin ja ymmärtämällä niiden rakennetta olisi moni asia kuitenkin ollut paremmin ennakoitavissa.
Riskien realisoituminen on ollut sittemmin jatkuvaa. Trumpin valinta presidentiksi ja sen jälkeinen maailman nopea polarisoituminen yllätti koko länsimaisen demokratian. EU luotiin Euroopan rauhan takaamiseksi, ja nyt tuo viitekehys alkoi rapautua.
EU:n turvallisuuspoliittinen akseli perustui Ranskan ja Britannian sotilaalliseen voimaan. Trumpin tultua valituksi presidentiksi USA:ssa sekä Britannian irtauduttua EU:sta Eurooppaan syntyi turvallisuuspoliittinen tyhjiö.
Maailmantalouden riskit eskaloituivat
Vuosituhannen ensimmäinen finanssikriisi alkoi vuonna 2007 asuntolainojen Subrime-korkojen noususta Yhdysvalloissa. Maailma oli tottunut ja varautunut talouskriiseihin. Investointipankit Lehman Brothers ja Morgan Stanley olivat kuitenkin rikkoneet pankkimaailman sääntöjä sijoittamalla omia varojaan yli 30-kertaisella velkavivulla. Tämä oli mittasuhteiltaan uutta ja johti lopulta koko pankkimaailman luottamuskriisiin, jota lukuisat valtiot ja keskuspankit joutuivat korjailemaan. Tapahtumien vaikutukset näkyvät vielä tänä päivänäkin markkinoilla.
Moni sijoittaja menetti omaisuutensa, kun pankit ajautuivat valtioiden omistukseen tai niitä ei pystytty pelastamaan konkurssilta. Nekään riskit, joihin oli varauduttu, eivät olleet hallinnassa.
Luonnonilmiöt ovat normaaleja, mutta jopa niihin on huonosti varauduttu. Esimerkiksi Islannissa tapahtunut tulivuoren purkaus esti useiksi viikoiksi koko EU:n lentoliikenteen.
Ever Given -rahtilaiva jumiutui Suezin kanavaan kapteenin inhimillisen virheen takia ja tukki yli 400 muun laivan läpikulun kanavassa. Rahtiliikenne Eurooppaan keskeytyi. Jälleen realisoitui riski, johon ei ollut varauduttu. Tosin rahtialusten koon kasvu ja kanavan läpi kulkevan liikenteen raju kasvu olisivat olleet merkkejä kasvavasta uhasta.
Ever Given -episodi aiheutti maailmankaupalle yli 50 miljardin dollarin kustannukset. Osa laivoista joutui kiertämään koko Afrikan eteläkärjen päästäkseen Eurooppaan. Tästä aiheutui odottamattomia viiveitä toimitusketjuihin, lisäkustannuksia ja rajoituksia tuotannossa kautta maailman.
Pieni virus sulki koko maailman
Maailma on siirtynyt yhdestä talouskriisistä toiseen lähes jatkuvasti tämän vuosituhannen alusta alkaen. Covid-19-pandemia oli ketjun viimeisin lenkki.
Kuinka niin pieni voi muuttua niin suureksi? Epidemia lähti tiettävästi liikkeelle Wuhanin torilta villieläinten elimistä, joita kiinalaiset käyttivät ravinnokseen vastoin määräyksiä. Vanha traditio koitui kohtalokkaaksi, ja sairastumisaalto levisi räjähdysmäisesti kautta maailman. Oliko virus sittenkin lähtöisin kiinalaisesta testilaboratoriosta, jää mysteeriksi. Vaikutukset olivat kuitenkin todella yllätykselliset, ja koko maailma sulkeutui pariksi vuodeksi. Valtiot tukivat paniikissa yrityksiä, jotta ne eivät menisi konkurssiin ja aiheuttaisi massatyöttömyyttä.
Ihmisiä kuoli ja globaali terveydenhuolto joutui kaaokseen. Valittavana oli vain joukko huonoja tai vielä huonompia vaihtoehtoja. Samalla tehtiin valtava digiloikka, joka olisi ilman pandemiaa vienyt helposti vuosikymmeniä tai saattanut jopa jäädä kokonaan toteutumatta.
Lääketeollisuus sai valtavan paineen alla mahdollisuuden kehittää uusia RNA-perusteisia rokotteita. Lääkkeiden kehittäminen ja testaaminen on tavallisesti tiukasti kontrolloitua ja vie jopa vuosikymmeniä. Poikkeuslakien ansiosta markkinoille virtasi nyt uusia lääkkeitä vain kuukausien testauksella.
Lääketeollisuus pääsi vuolemaan kultaa, mutta samalla uudentyyppisiä mustia pilviä nousi riskitaivaalle. Lääkemaailmassa korvausvaatimukset ja oikeudenkäynnit ovat yleisiä. Onko niitä edessä vai syntyikö tässä poikkeuspolku, joka uhmaa alan perinteitä?
Yhdestä selvitään, jo toiseen siirrytään
Kun kaikki tämä oli koettu, ei yllätyksiä pitänyt enää tulla. Vaan alkoikin se, mitä ei olisi pitänyt enää koskaan tapahtua: laaja sota Euroopassa.
Krimin miehitys vuonna 2014 oli Ukrainan sodan ensiaskel. Sota olisi ollut ennakoitavissa, mutta varoituksia ei suostuttu uskomaan. Covid-19:n runtelemat Eurooppa ja maailma siirtyvät välittömästi seuraavaan kriisiin ja uuteen talousahdinkoon.
Maailman jakautuminen vahvistui. Kaupankäynnille asetettiin sanktioita ja energiasektori meni sekaisin. Öljyn ja maakaasun hinnat nousivat nopeasti huippulukemiin, mikä kiihdytti inflaatiota. Nolla- ja negatiiviset korot ja valtavat valtiolliset tuet olivat vieneet koko maailman kysynnän ja tarjonnan poikkeustilaan, jossa energiakriisi oli kuin bensaa olisi kaatanut liekkeihin.
Nyt länsimaailma on jälleen uuden talousongelman edessä. Vielä hetki sitten painittiin lähes deflaatiossa, jossa maksettiin rahan lainaajalle korkoa rahan vastaanottamisesta ja hinnat pysyvät samoina tai jopa laskivat. Keskuspankit alkoivat nopeasti nostaa korkoja inflaation torjumiseksi. Muutos horjutti kuluttajien, yritysten ja valtioiden talouksia, koska ne olivat jo tottuneet lähes korottomaan maailmaan.
Käynnistyi valtioiden velkakierre. Talouden riskit realisoituvat voimakkaasti horjuttaen luottamusta maailman talouteen. Valtioiden suuret lainakustannukset nostavat verotuspaineita ja yksityinen kulutus ajautuu nopeaan laskuun.
Mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä uusia mahdollisuuksia tilanteessa avautuu? Siihen palaan seuraavassa kirjoituksessa.
Kirjoittaja
Juha Remes toimii senior managerina PwC:n Assurance-liiketoiminnassa. Juhan erityisosaamista ovat ICT, teollisuusautomaatio, kyberturvallisuus, 5G ja uudet teknologiat.
5G Development and Enterprise Risk Management Services
