PWC Uutishuone

EU:n komissiolta esitys digitaalisen liiketoiminnan verotuksen uudistamiseksi

EU:n komissio julkaisi 21.3.2018 digitaalista verotusta koskevan ehdotuskokonaisuuden. Ehdotus sisältää digitaalisen liiketoiminnan verotukseen liittyvät kaksi direktiiviehdotusta (lyhyt- ja pitkäaikainen ratkaisumalli), sekä suosituksen digitaalisen kiinteän toimipaikan konseptin sisällyttämisestä verosopimuksiin. Direktiivien on tarkoitus astua voimaan tammikuussa 2020.

Kansainvälisessä veropoliittisessa keskustelussa on jo jonkin aikaa ja toistuvasti nostettu esille nykyisen tyylisen ns. digitalouden ja kansainvälisen tuloverotuksen sääntelyn peruspilareiden huono yhteensopivuus. Kansainvälisen tuloverotuksen peruspilarit ovat rakentuneet aikana, jolloin digitaloudesta ei vielä ollut käytännössä tietoakaan ja ne perustuvat pitkälti fyysisen läsnäolon ja fyysisesti tarjottavien palveluiden ja tavaroiden identifiointiin. Arvo ja verotusoikeus on sijainnut ikään kuin siellä, missä yritys on sitä omin käsin luonut.

Digitaloudessa tämä on tarkoittanut paljolti sitä, että ne valtiot, joissa asiakkaat sijaitsevat, eivät juurikaan ole päässeet nauttimaan tämän valtion alueelta kertyneiden tulovirtojen verottamisesta. Tahtotila tämän asiantilan muuttamiseksi on kansainvälisesti nousussa, ja nyt EU on ottamassa tässäkin asiassa ensi- ja esimerkkitoimijan roolia. Verotuspaikkaa halutaan siirtää sinne, missä on merkittävää vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. Arvon sijaintipaikka verotuksen näkökulmasta on siirtymässä sinne, missä asiakas on tai palvelua käytetään.

Pitkän aikavälin ehdotus: Digitaalinen läsnäolo laukaisee tuloverotuksen (ns. digitaalinen kiinteä toimipaikka)

Pitkällä tähtäimellä EU haluaa EU:ta laajempaa yhteistyötä digitaalisen talouden yhteisten verotussääntöjen rakentamiseksi. EU haluaa, että valtioilla olisi mahdollisuus verottaa yritysten tuloja myös tilanteessa, jossa ko. valtion alueella ei olla fyysisesti läsnä, mutta siellä ollaan läsnä digitaalisesti.

EU-komission nyt julkaisema ns. pitkän aikavälin direktiiviehdotus perustuukin tälle ajatukselle; kun yritys on digitaalisesti läsnä jossain valtiossa, sen voittoja voidaan ja pitää verottaa tuossa valtiossa. Nyt annetussa direktiiviehdotuksessa digitaaliseksi läsnäoloksi määritellään

  1. tarpeeksi suuret vuositulot ko. valtiossa (7 miljoonaa euroa) tai
  2. tarpeeksi monta palvelun käyttäjää vuositasolla ko. valtiossa (100 000) tai
  3. tarpeeksi monta yritysasiakasta ko. valtiossa (3 000).

Jos tällainen digitaalinen läsnäolo johonkin valtioon syntyy, tulee EU-komission ehdotuksen mukaan ko. valtioon myös allokoida osa yrityksen voitosta. Suositeltuna oletusarvona jaolle olisi profit split, mutta muukin perusteltu metodi olisi hyväksyttävissä. Allokointi taasen perustuisi ns. taloudellisesti merkityksellisiin toimiin, jonka käsitteen on tarkoitus olla hyvin laaja kattaen käytännössä minkälaisen tahansa digitaalisen palvelun.

EU:n jäsenvaltioiden alueella tapahtuvan toiminnan kattavan direktiiviehdotuksen lisäksi EU-komissio antoi suosituksen, jossa se kehottaa EU:n jäsenvaltioita lisäämään verosopimuksiinsa ”digitaalisen läsnäolon” uutena esimerkkinä kiinteästä toimipaikasta. Näin EU-komission pitkän aikavälin ehdotus saisi laajemman maantieteellisen levinneisyyden.

Lyhyen aikavälin ehdotus: Digipalvelujen verottaminen (liikevaihtoon perustuva, välillistä verotusta muistuttava uusi vero)

Nyt annettuun pakettiin liittyy myös toinen direktiiviehdotus; väliaikaiseksi tarkoitettu, digitaalisen liiketoiminnan verotusmalli. Sillä olisi tarkoitus saada välittömiä verotuloja valtioille toimista, jotka nykyään jäävät pääasiassa verotuksen ulkopuolelle niissä valtioissa, joista tulot kertyvät. Veroa kerättäisiin 3 % tiettyjen digitaalisten palvelujen liikevaihdosta siinä valtiossa, jossa palvelujen käyttäjät ovat.

Tässä yhteydessä mainittujen verotettavien digitaalisten palvelujen joukko on merkittävästi rajatumpi kuin mitä on esitetty pitkän aikavälin direktiiviehdotuksen yhteydessä. Vero koskisi mm. tiettyjä mainostuloja sekä verkkokauppa-alustoista ja käyttäjätiedoista saatuja tuloja. Veron olisi tarkoitus soveltua vain suuriin yrityksiin (maailmanlaajuinen vuotuinen liikevaihto 750 miljoonaa euroa ja EU:n alueelta saatava digitaaliseen liiketoimintaan liittyvä vuotuinen liikevaihto vähintään 50 miljoonaa euroa). Sen pitäisi lisäksi olla hyvitettävissä verovelvollisen asuinvaltiossa (ainakin jos asuinvaltio on EU:n alueella) maksettavaa yhteisön tuloveroa vastaan.

Vaikutukset Suomeen

Suomen osalta pitkän aikavälin ehdotus (ns. digitaalinen kiinteä toimipaikka) luonnollisesti muuttaisi verotuksen perusrakennetta merkittävällä tavalla. Ulkomaiset toimijat joutuisivat verovelvollisiksi Suomessa yhä useammassa tilanteessa. Vastaavasti jotain suomalaisia toimijoita verotettaisiin ulkomailla sellaisista voitoista, joita on aikaisemmin verotettu vain Suomessa. Ehdotettuun verotukseen liittyvä hallinnollinen lisätyö tulee tietysti olemaan melko massiivinen, kun verovelvollisuus yrityksen oman asuinvaltion ulkopuolella syntyy yhä useammassa tilanteessa ja nimenomaan kiinteän toimipaikan muodossa.

Lyhyen aikavälin ehdotuksen osalta vaikutukset suomalaisiin yrityksiin ovat oletettavasti pienemmät ainakin siten, että ko. digiveroa maksavia suomalaisia yrityksiä lienee määrällisesti vähemmän, koska veron piirissä olevat palvelut on suppeammin määritelty ja vero koskee vain melko kookkaita yrityksiä. Sen sijaan tiettyjä ulkomaisia toimijoita alettaneen jatkossa verottaa Suomessakin sellaisista tulovirroista, joista ne eivät ole täällä aikaisemmin veroa maksaneet.

Lisätietoa komission ehdotuksesta on luettavissa komission tiedotteesta.