Helsingin hallinto-oikeudelta kiinteää toimipaikkaa ja avustavan toiminnan poikkeusta linjaava lainvoimainen päätös
Helsingin hallinto-oikeus antoi toukokuun alussa päätöksen (2753/2023), joka koski tuloverotuksen kiinteän toimipaikan muodostumista Suomeen. Kysymys oli erityisesti siitä, voitiinko Suomessa harjoitettuja toimintoja pitää avustavina ja valmistelevina, jolloin Suomeen ei muodostuisi verosopimuksen määräysten mukaista kiinteää toimipaikkaa. Jos taas olisi katsottu, että Suomessa harjoitetaan yhtiön varsinaista merkittävää ydinliiketoimintaa, toimintaa ei olisi voitu pitää avustavana ja valmistelevana, vaan se olisi muodostanut Suomeen kiinteän toimipaikan.
Helsingin hallinto-oikeus antoi toukokuun alussa päätöksen (2753/2023), joka koski tuloverotuksen kiinteän toimipaikan muodostumista Suomeen. Kysymys oli erityisesti siitä, voitiinko Suomessa harjoitettuja toimintoja pitää avustavina ja valmistelevina, jolloin Suomeen ei muodostuisi verosopimuksen määräysten mukaista kiinteää toimipaikkaa. Jos taas olisi katsottu, että Suomessa harjoitetaan yhtiön varsinaista merkittävää ydinliiketoimintaa, toimintaa ei olisi voitu pitää avustavana ja valmistelevana, vaan se olisi muodostanut Suomeen kiinteän toimipaikan.
Kyse on ulkomaisesta huonekalujen valmistajasta ja myyjästä, joka toimii konsernin franchising-ketjun konseptinhaltijana ja jakelijana. Yhtiön tuotteiden myynnistä Suomessa vastaavat itsenäiset konserniin kuulumattomat myymälät. Yhtiöllä on Suomessa yksi työntekijä. Työntekijän tehtävänä on tukea myymälöitä ja varmistaa franchise-konseptin toteutuminen myymälöissä yhtiön ohjeistuksen mukaisesti. Työntekijä työskentelee kotoaan käsin. Hän työskentelee erillään yhtiön myynti- ja toimitusprosessista. Työntekijä ei osallistu sopimusneuvotteluihin eikä laadi tai allekirjoita sopimuksia yhtiön puolesta.
Yhtiö oli pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua, joka katsoi, että yhtiölle muodostuu kiinteä toimipaikka Suomeen. Käytännössä tämä tarkoitti, että yhtiö on tuloverovelvollinen Suomessa.
Verohallinto katsoi, että työntekijän toimintaa ei voitu pitää avustavana tai valmistelevana, koska Suomessa toimiva työntekijä harjoittaa Suomessa toimintoja, joilla on täysin sama yleinen tarkoitus kuin ulkomaisen yhtiön toiminnalla yleisesti. Verohallinto toisin sanoen katsoi, että Suomen työntekijän tehtävät ovat osa yhtiön ydintoimintoja eli franchising-ketjun konseptinhaltijan toimintaa.
Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että työntekijän toiminta on erillistä toimintaa yhtiön tosiasialliseen tulojen realisoitumiseen nähden. Työntekijällä ei myöskään ole oikeutta tehdä oikeustoimia yhtiön puolesta eikä osallistua franchise-sopimusneuvotteluihin tai sopimusten laatimiseen tai jakeluun. Tällä perusteella Helsingin hallinto-oikeus katsoi, että toiminta ei muodosta niin olennaista ja merkittävää osaa yhtiön toiminnan kokonaisuudesta, että kysymys olisi muusta kuin verosopimuksessa tarkoitetusta luonteeltaan avustavasta toiminnasta. Yhtiölle ei muodostu kiinteää toimipaikkaa Suomeen. Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun.
