Hyvä paha energiakriisi
Mietin pitkään, voinko julkisesti väittää, että meneillään oleva energiakriisi on hyvä asia. Päädyin kirjoittamaan, mitä ajattelen. Käsillä olevaa energiakriisiä ei voi kieltää, ja siksi katson sitä positiivisena mahdollisuutena, ja siten hyvänä asiana.
Ennen kuin perustelen näkemystäni, on todettava ilmeinen. Juuri nyt sodan eskaloima energiakriisi aiheuttaa paljon suoraa ja välillistä pahaa. Huoltovarmuusuhka, turvallisuusriskit, inhimillinen hätä toimeentulosta tai yrittäjien ahdinko liiketoimintansa jatkuvuudesta ovat mittakaavaltaan ja vakavuudeltaan koko yhteiskunnan ja Euroopan läpimeneviä ilmiöitä. Siksi energiakriisi on ensisijaisesti paha. Uskon kuitenkin, että demokraattinen ja markkinavetoinen järjestelmämme kotimaassa ja koko EU:ssa antaa parhaat mahdollisuudet löytää ratkaisuja ja huolehtia siitä, että ”kaveria ei jätetä”. Siksi siirryn kohtaan hyvä energiakriisi.
Energiakriisi on myös hyvä. Se antaa vahvan kannustimen vähentää ja ohjata energiankulutusta kestävälle pohjalle. Tulemme näkemään nopeasti kehittyviä ratkaisuja, joiden ytimessä on sekä koodi- että materiaalipohjaista teknologiaa. Kriisihinnat ovat luoneet riittävän taloudellisen kannustimen toteuttaa hankkeita, jotka ovat aiemmin olleet olemassa vain piirustuspöydällä, mutta eivät ole olleet taloudellisesti järkeviä toteutettavaksi.
Viimeisen vajaan vuoden aikana kaikille on pikavauhdilla avautunut se todellisuus, joka olisi ollut edessämme joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Riippuvuutemme fossiilisesta energiasta läpi kaikkien yhteiskuntasektorien on ollut paljon suurempaa kuin on haluttu myöntää. Uusiutuvan energian tuotantoa on lisätty merkittävästi ja eksponentiaalinen kasvu jatkuu edelleen. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että koko energiaportfoliomme on uusittu. Kriisi tulee vääjäämättä nopeuttamaan energiajärjestelmän muutosta kohti kestävää tulevaisuutta.
Lisääntyvän uusiutuvan energian kapasiteetin myötä näemme jo nyt uuden järjestelmätason ongelman: valtavat hintapiikit. Hallittavan ja ennustettavan tuotantokapasiteetin sijaan systeemi täyttyy tuuliviirin lailla pyörivästä satunnaisesta kapasiteetista, jota ei voi kontrolloida ja jonka ennustettavuus on parhaimmillaankin varsin epätarkkaa. Tämä tulee vääjäämättä johtamaan siihen, että energian kulutus sopeutuu olosuhteisiin. Markkinoiden tuottamat aiempaa merkittävästi rajummat hintasignaalit kannustavat vähentämään energiankulutusta ja toisaalta ohjaamaan kulutusprofiilin muotoa. Harva, jos mikään, poliittinen tai arvopohjainen päätös on yhtä voimakas muutosajuri kuin euro.
Energiakriisi on ensisijaisesti paha, mutta pidemmällä aikavälillä sen johdannaisvaikutukset ovat hyviä. Tulevissa blogeissa tulen kollegoideni kanssa pohtimaan exit-polkuja kriisistä pala kerrallaan.
