Infrastruktuurisijoittaminen muutosten kourissa – havaintoja kentältä

Infrastruktuuri on kovin erikoinen omaisuuserä. Jokainen meistä käyttää infrastruktuuria päivittäin. Otamme sen täällä Suomessa monesti itsestäänselvyytenä ja luonnollisena osana julkista sektoria. Yleensä siihen kiinnitetään huomiota vasta, kun se ei toimi odotetulla tavalla.

Infrastruktuurisijoittaminen taas näkyy monille suomalaisille pääosin negatiivisten esimerkkien kautta, mikä on vaikuttanut yksityisen pääoman hyväksyttävyyteen infrastruktuurin rahoittajana ja omistajana. Ala on kuitenkin ollut melkoisessa muutoksessa viime vuosina.

Preqinin mukaan vuonna 2018 infrastruktuurirahastot keräsivät globaalisti ennätysmäärän, lähes 85 miljardia dollaria, uutta pääomaa. Samalla infrastruktuurirahastojen vuosittain keräämät pääomat ovat lähes tuplaantuneet vuodesta 2014. Tämä infrastruktuurisijoittamisen räjähdysmäinen kasvu on muokannut toimialan luonnetta ja sijoittajien strategioita. Sen seuraukset näkyvät myös Suomessa ja Pohjoismaissa.

Sijoittajat valmiita myös vähemmistösijoituksiin

Yksi merkittävistä muutoksista on sijoittajien kasvanut valmius vähemmistösijoituksiin. Sijoittajat ovat valmiita antamaan kontrollin kohteesta myyjälle vastineena hyvin ennustettavasta ja vakaasta pitkäaikaisesta kassavirrasta. Tämä on julkiselle sektorille houkutteleva paradigman muutos, joka mahdollistaa kontrollin pitämisen julkisesta omaisuudesta ja samalla pääomien vapauttamisen toisiin käyttötarkoituksiin. Havaintojemme mukaan vähemmistösijoituksella ei ole edes merkittävää alentavaa vaikutusta kauppahintaan.

Arvostustaso on jatkanut kasvamistaan

Infrastruktuurisijoittamisen suosion kasvaminen ja sijoittajille tarjolla olevien infrastruktuurikohteiden niukkuus ovat aiheuttaneet ylikysyntää perinteiselle infrastruktuurille (esim. tiet, sähköverkot, lentokentät, jätevedenpuhdistus) kasvattaen näiden arvostustasoja. Samalla arvonnousua ovat kiihdyttäneet halpa vieras pääoma ja madaltuneet oman pääoman tuotto-odotukset. Osa sijoittajista onkin onnistunut kasvattamaan tuottojaan tällä multippeliarbitraarilla. Tämän kehityksen jatkuminen samalla vauhdilla on epätodennäköistä ja tuotto tullaan edelleenkin luomaan pääosin kassavirralla.

Infrastruktuurin määritelmä on laajentunut

Arvostustasojen noustessa perinteiseen infrastruktuuriin sijoittamisella on vaikea enää saavuttaa kaksinumeroisia tuottoja. Tämän seurauksena moni sijoittaja on pyrkinyt laajentamaan infrastruktuurin määritelmää ja löytämään sijoitettavaa perinteisen infrastruktuurin ulkopuolelta. Tärkeää sijoittajille onkin löytää kohteita, joissa on infrastruktuurimaisia piirteitä tai niistä on mahdollista kehittyä tulevaisuudessa sellaisia. Esimerkiksi datakeskukset ovat vasta viime vuosina kehittyneet uudeksi kasvavaksi sijoituskohteeksi infrastruktuurisijoittajille.

Sijoittajat valmiita kehittämään kohteitaan aktiivisesti

Perinteinen infrastruktuuri on luonteeltaan passiivinen omaisuuserä. Infrastruktuurin määritelmän laajentuessa sijoittajat ovat joutuneet kuitenkin ottamaan aktiivisempaa roolia kohteen kehittämiseen. He pyrkivät esimerkiksi luomaan infrastruktuurin sivuun oheispalveluja uusiksi liikevaihdon lähteiksi. Infrastruktuurin määritelmän laajentumisen seurauksena infrastruktuurisijoittajat ovatkin osaksi jo astuneet samalle pelikentälle perinteisten pääomasijoittajien kanssa.

Kohteita etsivän sijoitettavan pääoman määrä infrastruktuurirahastoissa kasvaa kovaa vauhtia ja se etsii kuumeisesti uusia kohteita. Samaan aikaan julkisella infrastruktuurilla ei mene kovin hyvin. Suuri osa infrastruktuurista on julkisesti rahoitettua. Julkisen hallinnon budjettirajoitteet haittaavat infran kehittämistä, myös Suomessa. Voisivatko muutoksen kourissa olevat infrastruktuurisijoittajat yhä useammin tarjota vaihtoehdon julkiselle hallinnolle infrastruktuurin ylläpitoon ja kehittämiseen, sekä korjausvelan kuromiseen tulevaisuudessa?