- Aiheet
KHO: Pysäköintitoiminta voi olla arvonlisäverollista, vaikka kyse olisi velvoitepaikoista
KHO katsoi päätöksessään KHO:2019:95, että yhtiön pysäköintitoiminta vastasi olennaisilta osiltaan korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2018:108 tarkoitettua toimintaa. Myös KVL oli ennakkoratkaisussaan viitannut tähän päätökseen. Kun veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö näissä olosuhteissa valitti ennakkoratkaisusta, Verohallinto velvoitettiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.
Asiassa oli kyse pysäköintiyhtiön omistaman pysäköintilaitoksen arvonlisäverokäsittelystä. KVL katsoi 27.9.2018 antamassaan ennakkoratkaisussa 40/2018, että toiminta vastasi KHO:n vuosikirjapäätöksessä kuvattua pysäköintitoimintaa ja oli siten arvonlisäverollista alueiden vuokrausta kulkuneuvojen paikoitusta varten. Kyseinen KHO:n päätös julkaistiin ennakkoratkaisuhakemuksen jättämisen jälkeen, mutta ennen kuin KVL ehti antaa ennakkoratkaisua, joten yhtiöllä oli ollut perusteltu syy hakea ennakkoratkaisua. KHO:n päätös selvensi oikeustilaa pysäköintitoiminnan osalta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kuitenkin valitti KVL:n ennakkoratkaisusta KHO:een.
Asiassa oli kyse tilanteesta, jossa samalla rakennuskohteella pysäköintilaitoksen kanssa sijaitsi myös asunto-osakeyhtiöitä sekä liiketiloja omistava yhtiö. Pysäköintipaikat olivat samaan rakennuskohteeseen kuuluvien yhtiöiden asemakaavassa määriteltyjä velvoitepaikkoja. Pysäköintiyhtiön pysäköintilaitoksessa sijaitsevien paikkojen käyttö edellytti kuitenkin aina käyttäjän ja pysäköintiyhtiön kesken erikseen solmittavaa sopimusta autopaikan käytöstä ja siitä suoritettavasta markkinaehtoisesta korvauksesta. Alueen asukkailla tai yrityksillä ei ollut paikkoihin etuoikeutta. Pysäköintiyhtiö ei harjoittanut muuta toimintaa, se toimi omalla riskillään ja vastasi kaikista laitoksen kustannuksista.
KHO ei muuttanut KVL:n päätöstä.
KHO katsoi näkemyksemme mukaisesti, että yhtiön toiminta vastasi päätöksessä KHO 2018:108 tarkoitettua toimintaa ja keskittyi tämän vuoksi päätöksessään oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaan kysymykseen.
KHO katsoi, että kun veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti asiasta, josta oli vain joitain viikkoja ennen KVL:n antamaa ennakkoratkaisua annettu jo KHO:n vuosikirjapäätös, olisi ollut kohtuutonta, jos yhtiö olisi joutunut pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi KHO velvoitti Verohallinnon korvaamaan vastineen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
KHO:n päätöksen jälkeen on selvää, että pysäköintipaikkojen vuokraaminen on arvonlisäverollista, kun se ei muodosta yhtä taloudellista kokonaisuutta muun tilan vuokrauksen kanssa. Sillä, että kyse on kaavamääräyksissä tarkoitetusta velvoitepaikasta, ei ole ratkaisevaa merkitystä.
KHO:n päätös toivottavasti selventää myös Verohallinnon velvollisuutta korvata verovelvollisen kuluja tilanteissa, joissa veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö aiheetta pitkittää asian ratkaisemista. Tilanne on viime vuosina ollut verovelvollisten kannalta kestämätön, kun veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on haastanut verokäsittelyn myös sellaisissa asioissa, joihin on jo saatu KHO:n kannanotto.