KHO: Verotuksen ennakoitavuus edellyttää lähtökohtaisesti johdonmukaista tulkintakäytäntöä eri verolajien välillä

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään KHO 2023:42 verojärjestelmän ennakoitavuuden ja verotuskäytännön yhtenäisyyden edellyttävän, että samaa oikeustoimea täytyy tulkita johdonmukaisesti eri verolajeissa, ellei erilaisille ratkaisuille ole erityistä syytä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään KHO 2023:42 verojärjestelmän ennakoitavuuden ja verotuskäytännön yhtenäisyyden edellyttävän, että samaa oikeustoimea täytyy tulkita johdonmukaisesti eri verolajeissa, ellei erilaisille ratkaisuille ole erityistä syytä.

Kevytyrittäjä oli sopinut asiakkaansa kanssa työsuorituksesta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Yrittäjä ja laskutuspalveluja tuottanut osuuskunta olivat lisäksi sopineet, että yrittäjän työsuoritus laskutetaan loppuasiakkaalta osuuskunnan laskutuspalvelua käyttäen. Tämä sopimussuhde perusti muodollisen työsuhteen yrittäjän ja osuuskunnan välille.  Osuuskunta tilitti loppuasiakkaalta laskuttamansa summan edelleen yrittäjälle, kun oli ensin pidättänyt itsellään arvonlisäverottomasta vastikkeesta lasketun palkkion sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun. 

KHO:n arvioitavana oli se, sisältyykö yrittäjän veronalaisen palkkatulon määrään osuuskunnan pidättämä palkkio sekä työnantajan sairausvakuutusmaksu. 

Keskusverolautakunta (”KVL”) oli asiassa antamassaan ennakkoratkaisussa 5/2022 katsonut, että yrittäjän veronalaiseksi palkkatuloksi luetaan loppuasiakkaalta laskutettu arvonlisäveroton bruttosumma. KVL siten katsoi, että yrittäjän veronalaiseen palkkatulon määrään sisällytetään osuuskunnan pidättämä palkkio sekä työnantajan sairausvakuutusmaksu.

KHO:n mukaan työkorvauksen määrän perustuminen yrittäjän ja loppuasiakkaan väliseen sopimukseen sinänsä puolsi tulkintaa, jonka mukaan sanottu määrä oli kokonaisuudessaan luettavissa yrittäjän veronalaiseksi palkkatuloksi. Asiassa tuli kuitenkin ottaa huomioon myös KHO:n aiempi vuosikirjapäätös KHO 2020:123, koskien laskutuspalveluja tuottavan osuuskunnan arvonlisäverotusta.

KHO 2020:123 koski tilannetta, jossa työn suorittaja oli niin ikään sopinut toimeksiannosta ja sen ehdoista loppuasiakkaan kanssa. Osuuskunta oli omissa nimissään ja omalla y-tunnuksellaan laskuttanut työsuorituksesta sovitun määrän loppuasiakkaalta, huolehtinut myyntiin liittyvien verojen maksusta ja pidättänyt itsellään palkkion ennen korvauksen tilittämistä työn suorittajalle. Työn suorittajalle välittämäänsä korvausta osuuskunta oli käsitellyt ennakkoperintälain 13 §:n mukaisena palkkana. KHO oli katsonut päätöksessään, että osuuskunta ei ollut suorittanut sille jäävää palkkiota vastaan työn suorittajalle erillistä palvelua, josta osuuskunnan olisi pitänyt suorittaa arvonlisäveroa. Ainoa arvonlisäverollinen palvelumyynti oli tapahtunut osuuskunnan ja loppuasiakkaan välillä.

Nyt julkaistussa päätöksessä KHO totesi, että mikäli yrittäjän veronalaisena palkkatulona pidettäisiin loppuasiakkaalta laskutettua arvonlisäverotonta bruttosummaa, osuuskunnan katsottaisiin suorittavan sille jäävää palkkiota sekä työnantajan sairausvakuutusmaksua vastaavaa määrää vastaan yrittäjälle erillistä palvelua, josta osuuskunnan olisi suoritettava arvonlisäveroa. Samaa tilannetta arvioitaisiin tällöin tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa toisistaan poikkeavalla tavalla. KHO katsoi, että KVL:n asiassa antama ennakkoratkaisu ei ollut johdonmukainen vuosikirjapäätöksen KHO:2020:123 kanssa.

KHO:n mukaan verojärjestelmän ennakoitavuus ja verotuskäytännön yhtenäisyys edellyttävät, että esillä olevan kaltaisessa tilanteessa eri verolajien osalta tulkinnat ovat johdonmukaiset, ellei erilaisiin ratkaisuihin ole erityistä syytä. Koska esillä olevaa tilannetta ei ollut erityistä syytä arvioida arvonlisäverotuksesta poikkeavalla tavalla, yrittäjän veronalaisen palkkatulon määrään ei ollut luettava osuuskunnan itselleen pidättämää palkkiota eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua.

 

Tia Toikka

Veroneuvonta

+358 (0)20 7877874

tia.toikka@pwc.com