KHO:n tuoreet ratkaisut muuttavat luovutusvoiton verovapauden edellytyksiä

Osakkeiden luovutusvoitto voi tietyin edellytyksin olla myyjänä toimivalle yhtiölle verovapaata tuloa. Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreet ratkaisut muuttavat etenkin perheyhtiöissä tulkintaa siitä, milloin luovutusvoiton verovapauden edellytykset täyttyvät.

Osakkeiden luovutusvoiton verovapaus edellyttää, että

myydyt osakkeet ovat kuuluneet myyjän elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen
osakkeiden omistusaika on ollut vähintään vuoden ja omistusosuus vähintään 10 %
myyjä ei ole pääomasijoittaja, eikä kohdeyhtiö kiinteistöyhtiö
kohdeyhtiö on suomalainen, EU-alueella asuva tai sellaisesta maasta, jonka kanssa Suomella on voimassa verosopimus.

Kun kaikki nämä edellytykset täyttyvät, osakkeiden luovutusvoitto on myyjälle verovapaata tuloa ja vastaavasti luovutustappio vähennyskelvoton meno.

Tyypillisesti osakkeiden omistusaika, omistusosuus ja kohdeyhtiön kotipaikka ovat yksiselitteisiä kysymyksiä, eikä kohdeyhtiön asemaan kiinteistöyhtiönä useimmiten liity epäselvyyttä. Pääomasijoittajan määritelmä verotuksessa puolestaan on hyvin tulkinnanvarainen ja nousee usein esiin esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeiden välittömänä myyjänä toimivan konsernin emoyhtiön omistajana on selvästi pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö. Tällaista tilannetta koskee muun muassa aikaisempi ratkaisu KHO 2021:135. KHO:n tuoreimmat ratkaisut eivät kuitenkaan koske tätä kysymystä, eikä sitä siksi käsitellä tässä kirjoituksessa tarkemmin.

Käyttöomaisuutena pidetään sellaisia osakkeita, joiden pitkäaikainen omistus palvelee omistajan omaa elinkeinotoimintaa. Käytännössä käyttöomaisuusluonnetta on vakiintuneesti arvioitu myyjän ja kohdeyhtiön välisen, niin sanotun toiminnallisen yhteyden näkökulmasta. Kun tällainen esimerkiksi hallinnosta, keskinäisestä laskutuksesta ja muista seikoista muodostuva yhteys on riittävän vahva, osakkeita on vakiintuneesti pidetty käyttöomaisuutena, jonka luovutusvoitto voi muiden edellytysten täyttyessä olla myyjälle verovapaata tuloa.

Etenkin perhe- ja sukuyhtiöissä tai muissa yhtiöissä, joissa myyjäyhtiön osakkaina on luonnollisia henkilöitä ja omistus on voimakkaasti keskittynyt, käyttöomaisuusluonteen arvioiminen on usein haastavaa. Silloin joudutaan harkitsemaan, palveleeko osakeomistus nimenomaan myyjäyhtiön omaa toimintaa vai onko omistuksessa kyse enemmän myyjäyhtiön osakkaiden omistusten hallinnoinnista. Ensimmäisessä tapauksessa osakkeiden luovutusvoitto voi olla verovapaata, kun taas jälkimmäisessä se on kokonaan veronalaista tuloa. Verotus- ja oikeuskäytäntö on viime vuodet ollut tämän rajanvedon osalta hyvin epäyhtenäistä ja vaikeasti ennakoitavaa. Valitettavasti KHO:n tuoreet ratkaisut luovat enemmän uusia tulkintaongelmia kuin selkeyttävät vanhoja.

KHO:n tuoreet päätökset

KHO antoi maaliskuun lopulla kerralla kolme osakkeiden luovutusvoiton verovapautta koskevaa päätöstä. Samassa yhteydessä oli käsitelty myös useita muita tapauksia, joihin KHO ei kuitenkaan antanut valituslupaa. Tällä perusteella on selvää, että valitsemalla kolme julkaistavaa päätöstä KHO on halunnut muodostaa linjaa siitä, kuinka luovutusvoiton verovapautta tulisi jatkossa tulkita muidenkin yhtiöiden kohdalla.

Kaikissa julkaistuissa päätöksissään KHO viittasi ensinnäkin aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä, jossa käyttöomaisuusluonnetta on arvioitu ensi sijassa yhtiöiden välisen toiminnallisen yhteyden perusteella. Samalla KHO kuitenkin totesi, että yhtiöiden tulolähdejaon poistuttua vuonna 2020 tällä kriteerillä ei enää ole sille aiemmin annettua merkitystä. Sen sijaan osakkeiden luonne käyttöomaisuutena ratkeaa ennen kaikkea sillä perusteella, miten myydyt osakkeet ovat palvelleet myyjän omaa elinkeinotoimintaa. Lisäksi päätöksissä annettiin merkitystä sille, millaiset liiketaloudelliset syyt olivat johtaneet omistusrakenteen syntymiseen.

Osakevaihdolla muodostetut omistusrakenteet

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut KHO 2024:41 ja KHO 2024:42 koskevat tilannetta, jossa konsernirakenne oli muodostettu niin sanotulla osakevaihdolla. Käytännössä operatiivisen yhtiön osakkaat ovat siis perustaneet uuden yhtiön ja sijoittaneet omistamansa operatiivisen yhtiön osakkeet tähän uuteen yhtiöön. Vastikkeena he ovat saaneet uuden yhtiön osakkeita. Järjestelyn lopputuloksena aikaisempi välitön omistus operatiivisessa yhtiössä on muuttunut välilliseksi, perustetun yhtiön kautta toteutetuksi omistukseksi.

Ratkaisussa KHO 2024:41 operatiivisen, valmistavassa teollisuudessa toimivan yhtiön (A Oy) olivat omistaneet kolme veljestä ja heidän kaksi serkkuaan. Operatiivisesta yhtiöstä oli ensin jakautumisen avulla eriytetty kiinteistöyhtiö (B Oy), minkä jälkeen operatiivinen yhtiö oli osakevaihdolla siirretty toisen perustetun yhtiön (C Oy) omistukseen. C Oy:n palveluksessa oli osakaskunnan ulkopuolinen työntekijä, joka tuotti palveluita sekä A Oy:lle että B Oy:lle. Noin 12 vuotta osakevaihdon toteuttamisen jälkeen C Oy suunnitteli myyvänsä A Oy:n osakkeet.

Ratkaisussa KHO 2024:42 kaksi henkilöä olivat omistaneet arkkitehtipalveluita tarjonneen D Oy:n, joka oli sittemmin osakevaihdon avulla siirretty perustetun E Oy:n omistukseen. E Oy:llä oli kaksi osakaskunnan ulkopuolista työntekijää, jotka tuottivat D Oy:lle muun muassa taloushallinnon palveluita. Tämän lisäksi E Oy harjoitti laajamittaista arvopaperikauppaa, jonka varat muodostivat olennaisen osan E Oy:n kaikista varoista ja tulot noin 2/3 E Oy:n liikevaihdosta. Noin kahdeksan vuotta osakevaihdon toteuttamisen jälkeen E Oy:n tarkoituksena oli myydä D Oy:n osakkeet.

Kummassakin ratkaistussa tapauksessa oli tunnistettavissa luovutusvoiton verovapautta tukevia ja sitä vastaan puhuvia tekijöitä. Puoltavina tekijöinä mainittiin muun muassa

pitkä omistusaika
100 prosentin omistusosuus
osakaskuntaan kuulumattomat työntekijät ja heidän tuottamansa konsernipalvelut.

Verovapautta vastaan puhuvina tekijöinä KHO kiinnitti huomiota

omistusrakenteen taustalla olevaan osakevaihtoon, jolla osakkaiden aiempi välitön omistus oli muuttunut välilliseksi
E Oy:n osalta siihen, että pääosa yhtiön liikevaihdosta ja varoista liittyi muuhun toimintaan kuin D Oy:n omistukseen.

Olosuhteiden punninnan perusteella KHO päätyi ratkaisemaan asiat keskenään eri tavoin. C Oy:lle A Oy:n osakkeiden luovutusvoitto oli verovapaata tuloa. Sen sijaan E Oy:n myydessä D Oy:n osakkeet verovapauden edellytykset eivät täyttyneet.

Keskeinen ero tapausten välillä liittyi omistusrakenteen liiketaloudellisiin eli muihin kuin verotukseen liittyviin syihin. Ensimmäisessä tapauksessa konsernirakenteelle, jossa oli toimittu pitkään, oli nähtävillä toiminnan johtamiseen, riskien hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita. Sen sijaan jälkimmäisessä tapauksessa osakevaihdolla muodostetulle konsernirakenteelle ei ollut pystytty esittämään vastaavia perusteita ja siksi KHO arvioi rakenteen palvelleen ensi sijassa E Oy:n osakkaiden omistusten hallinnointia.

Listatun kohdeyhtiön osakkeiden luovutusvoitto

Kolmas KHO:n samassa yhteydessä ratkaisema tapaus, KHO 2024:43, koski tilannetta, jossa F Oy toimi emoyhtiönä muun muassa teräsliiketoimintaa harjoittavassa F-konsernissa. Vuonna 2019 F Oy oli ostanut myös reilun 12 prosentin osuuden listatun G Oy:n osakkeista, mikä riitti suurimman osakkeenomistajan asemaan. Tämän jälkeen F-konsernin teräsliiketoimintaa oli laajennettu yrityskaupoilla ja F-konsernin terästuotteita oli alettu myydä myös G Oy:lle.

Tässä tilanteessa KHO katsoi, että omistus G Oy:ssä edisti F-konsernin teräsliiketoiminnan laajentamista. Kun lisäksi otettiin huomioon F Oy:n asema G Oy:n suurimpana osakkeenomistajana, kyse oli käyttöomaisuuteen luettavasta, strategisesta omistuksesta, jonka kohdalla luovutusvoiton verovapauden edellytykset lähtökohtaisesti täyttyvät. Huomionarvoista on myös se, että myönteiseen ratkaisuun ei vaikuttanut alle kahden vuoden omistusaika. Tämän ratkaisun voi katsoa noudattavan jo aiemmin vakiintunutta tulkintaa, jonka mukaan käyttöomaisuustulkinta voi perustua emoyhtiön omaa liiketoimintaa laajemmin koko konsernin olosuhteiden tarkasteluun.

Ratkaisuiden merkityksestä

KHO:n tuoreiden päätösten jälkeen on selvää, että aikaisemmassa oikeuskäytännössä korostetulla toiminnallisella yhteydellä ei enää ole sille aiemmin annettua merkitystä. Sen sijaan keskeistä on se, miten omistuksen voidaan osoittaa palvelevan myyjäyhtiön omaa varsinaista elinkeinotoimintaa. Samoin keskeistä on voida osoittaa, että omistusrakenteelle on olemassa liiketaloudelliset perusteet. Esimerkiksi pelkkien taloushallintopalveluiden tuottaminen palkatulla henkilöstöllä ei enää takaa luovutusvoiton verovapautta, jos rakenteelle ei voida osoittaa selkeää liiketoiminnallista syytä.

KHO:n ratkaisemien tapausten osalta on hyvä huomata, että tapauksessa KHO 2024:41 hallintopalveluveloitusten määrä oli ollut noin 70 000 euroa vuodessa, kun taas tapauksessa 2024:42 määrä oli noin kolminkertaisesti suurempi. Silti ensimmäisessä verovapaus soveltui, mutta jälkimmäisessä ei, koska absoluuttisesti suurempi veloitus tässä tapauksessa muodosti vain pienen osan myyjäyhtiön kokonaisliikevaihdosta.

Lähtökohtaisesti yhtiön omistusrakenteen ei tulisi vaikuttaa yhtiön omaa verotusta koskeviin ratkaisuihin. Verotuskäytännössä riski luovutusvoiton verovapauteen puuttumisesta on kuitenkin jo pitkään ollut suurempi silloin, jos myyjäyhtiön omistus on keskittynyt muutamille henkilöille. Tulolähdejaon poistamista koskevassa hallituksen esityksessä on myös nimenomaisesti mainittu, että luovutusvoiton verovapauden ei ole tarkoitus mahdollistaa verovapaita voittoja esimerkiksi perhe- tai sukuomisteisille holdingyhtiöille.

Tähän sanamuotoon on viitattu myös tuoreissa ratkaisuissa, mikä asettaa (käsityksemme mukaan täysin perusteettomasti) nimenomaan perheyhtiöt muita yhtiöitä epäedullisempaan asemaan. On kuitenkin syytä huomata, että vaikka asiaa ei KHO:n päätöksen perusteluissa suoraan sanota, käsityksemme mukaan myös viimeiseksi käsitellyssä, listatun yhtiön osakkeiden myyntiä koskevassa tapauksessa myyjäyhtiö on luonteeltaan perheyhtiö. Tämä tausta ei siis ole, eikä luonnollisesti saakaan olla, luovutusvoiton verovapauden este. Käytännössä perheyhtiön kohdalla luovutusvoiton verovapauden edellytykset voivat kuitenkin olla muita yhtiöitä korkeammat.

KHO korosti ratkaisuissaan luovutusvoiton verovapautta vastaan puhuvana tekijänä myös omistusrakenteen syntyhistoriaa, kun rakenne oli perustettu muuttamalla osakevaihdon avulla henkilöosakkaiden aiempi välitön omistus välilliseksi. Päätösten perustelujen valossa on selvää, että kielteinen vaikutus olisi myös tilanteessa, jossa välillinen omistusrakenne olisi luotu esimerkiksi liiketoimintasiirron avulla. Etenkin osakevaihdosta on myös syytä huomata, että tämä järjestely on jo itsessään ollut Verohallinnon korostuneen huomion kohteena siihen liittyvien muiden verotuksellisten etujen takia. KHO:n tuoreet ratkaisut kuitenkin korostavat liiketaloudellisten syiden merkitystä entisestään.

Myös yhtiön osakkaiden lukumäärällä voi KHO:n ratkaisuiden valossa olla merkitystä. Kun osakkaita oli vain kaksi, omistusrakenteen katsottiin palvelevan osakkaiden omistusten hallintaa. Kun osakkaita oli omistusrakennetta perustettaessa viisi, eivätkä he kaikki olleet saman perheen jäseniä, vaikka olivatkin sukua toisilleen, tulkinta oli toinen.

Erityisen mielenkiintoinen on KHO:n päätöksen perustelu, jonka mukaan käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhui se, että E Oy:n varoista ja liikevaihdosta pääosa liittyi arvopaperikauppaan. Käytännössä on erittäin tavallista, että vuosien varrella emoyhtiöön kertyneet voittovarat ja niillä harjoitettava sijoitustoiminta voivat kasvaa paljonkin alkuperäistä operatiivista liiketoimintaa laajemmiksi. KHO:n tuore ratkaisu kuitenkin pakottaa miettimään, onko sijoitustoimintaa jatkossa tarkoituksenmukaista harjoittaa operatiivisia yhtiöitä omistavassa emoyhtiössä. Vaikka tämä tuntuu arkijärjen vastaiselta, mahdollisen sijoitustoiminnan toiseen yhtiöön eriyttämisen jälkeen konsernin liiketoimintaan liittyvät veloitukset, toimet ja varat voisivat jälleen muodostaa pääosan emoyhtiön toiminnasta, mikä voisi tukea luovutusvoittojen verovapautta.

Kumpikaan osakevaihdolla muodostettua omistusrakennetta koskeva ratkaisu ei koske erityisen laajaa liiketoimintaa harjoittavaa konsernia. On täysin mahdollista, että laajemmassa konsernissa on jatkossakin helpompaa osoittaa, että edellytykset verovapaudelle täyttyvät. Toisaalta nyt verovapaaksi todetussa luovutuksessa emoyhtiö omisti vain yhden tytäryhtiön osakkeita ja veloitusten määrä oli varsin pieni, mutta nämä seikat eivät estäneet verovapautta. Ratkaisuista on siis löydettävissä myös myönteisiä näkökohtia, joihin muissa tilanteissa voidaan jatkossa tukeutua.

Kokonaisuutena KHO:n ratkaisut muuttavat olennaisesti sitä, miten luovutusvoittojen verovapautta on totuttu tulkitsemaan. Lukemattomissa konserneissa emoyhtiön toimintoja, henkilöstöä ja konsernipalveluita suunniteltaessa on huomioitu se, että mahdollisen luovutustilanteen syntyessä luovutusvoiton verovapauden edellytykset voisivat täyttyä. Nyt nämä perusteet on syytä käydä läpi ja päivittää jokaisessa sellaisessa yksityishenkilöiden omistamassa konsernissa, jossa osakkeiden luovutuksen arvellaan joskus tulevaisuudessa olevan mahdollinen vaihtoehto.

Yritysrakenteen ja toimintamallin muutoksiin sekä mahdollisiin kohdeyhtiöstä irtautumisiin liittyy runsaasti sekä verotuksellisia että muita näkökohtia. Jos tällaiset järjestelyt voivat olla teillä ajankohtaisia, keskustelemme mielellämme vaihtoehdoista tarkemmin.