KVL: Sijoitusyhtiö ulkomailla – Voiko se olla väliyhteisö?

Sijoitustoiminnan harjoittaminen ulkomaisen tytäryhtiön kautta on ollut menneinä vuosina varsin tavallinen ratkaisu. Kansainvälinen verotus on kuitenkin viimeisten vuosien aikana muuttunut ja kiristynyt merkittävästi ja muutokset ovat osin asettaneet uusia vaatimuksia sijoitustoiminnan rakenteille, ja osin luoneet merkittävää epävarmuutta niiden verokohteluun.

Vuodesta 2019 voimassa olleen lainsäädännön mukaan ulkomaista yhtiötä pidetään ns. väliyhteisönä, jos

verovelvollisella on yksin tai yhdessä etuyhteysosapuoliensa kanssa suoraan tai välillisesti vähintään 25 %:n äänivalta tai omistusosuus, tai vähintään 25 %:n oikeus yhtiön voittoon ja
yhtiön verotuksen tosiasiallinen taso sen kotivaltiossa on alhaisempi kuin 3/5 Suomen verotuksen tasosta.

Samalla nykyisen määräysvaltaa koskevan määritelmän yhteydessä muutettiin myös väliyhteisölainsäädännön maantieteellistä soveltamisalaa niin, että mm. ETA-alueella toimivat yhtiöt ovat täysimääräisesti väliyhteisölainsäädännön piirissä. Niinpä vaikka suomalaisen konsernin ruotsalainen tytäryhtiö voidaan nykyisin katsoa väliyhteisöksi esim. tilanteessa, jossa tytäryhtiön tulot muodostuvat sellaisista Ruotsissa verovapaista luovutusvoitoista, jotka olisivat Suomessa toimivalle yhtiölle veronalaista tuloa.

Jos yhtiö katsotaan väliyhteisöksi, osakkaan laskennallinen osuus väliyhteisön tuloon katsotaan osakkaan veronalaiseksi tuloksi Suomessa. Jos siis aiemman esimerkin ruotsalainen, väliyhteisönä pidettävä tytäryhtiö olisi saanut Ruotsissa verovapaan 100 000 euron luovutusvoiton, yhtiön osakekannan kokonaan omistava suomalainen emoyhtiö maksaisi tästä Suomessa 20 000 euroa veroa 20 %:n yhteisöverokannan mukaan, vaikka mitään voitonjakoa tytäryhtiöstä emoyhtiölle ei olisi tapahtunut.

Ulkomaisen yhtiön verottamisesta väliyhteisönä voi kuitenkin välttyä, jos yhtiön katsotaan tosiasiassa asettautuneen kotivaltioonsa ja harjoittavan siellä taloudellista toimintaa. Tämä määritelmä sulkee suoraan poikkeuksen ulkopuolelle ns. pöytälaatikkoyhtiöt. Jos joskus menneinä vuosina perustettiin yhtiö ulkomaille, hankittiin sille postiosoite ja sitten yhtiötä verotettiin kyseisessä valtiossa, tänä päivänä on selvää, että kyseessä olisi väliyhteisö. Vähemmän selkeissä tilanteissa poikkeuksen soveltamisalaan on kuitenkin liittynyt suurta epävarmuutta etenkin sijoitusyhtiöiden kohdalla; millainen sijoittautuminen toiseen valtioon ja toiminta siellä on riittävää, jotta väliyhteisötulon verottamiselta välttyy?

Keskusverolautakunta (KVL) on arvioinut tätä kysymystä tuoreessa ennakkoratkaisussaan (KVL 2023/41). Tapauksessa suomalainen osakeyhtiö omisti 90% luxemburgilaisen S.à r.l. – SPF:n osakkeista. Koska tapauksessa oli myös selvää, että luxemburgilaisen yhtiön verotuksen taso oli alle 3/5 Suomen verotuksen tasosta, väliyhteisölainsäädännön soveltuminen ratkaistiin taloudellista toimintaa koskevan poikkeuksen perusteella.

Luxemburgilaisen yhtiön varoihin kuului passiivinen, noin 300 milj. EUR varallisuuserä. Lisäksi yhtiöllä oli noin 190 milj. EUR arvoinen aktiivinen sijoitusportfolio, josta se sai juoksevaa tuottoa. Toimintaansa varten yhtiöllä oli tarvittavat tietokoneet ja muut toimistovälineet ja se oli vuokrannut vajaan 40 m2 toimistotilan, josta se maksoi 2 000 euron kuukausivuokraa. Toiminnan käytännön harjoittamisesta vastasi täysipäiväisesti työskentelevä sijoitusjohtaja, joka vastasi sijoituspäätösten tekemisestä yhtiön sijoituspolitiikan mukaisesti ja joka sai työstään 14 000 euron kuukausipalkkaa.

Päätöksensä perusteluissa KVL totesi, että yhtiöllä oli sijoitustoiminnan harjoittamisen kannalta tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varat Luxemburgissa sekä riittävä henkilökunta, joka oli toimivaltainen ja kykenevä harjoittamaan itsenäisesti yhtiön liiketoimintaa Luxemburgissa ja joka teki itsenäisesti yhtiön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset. Näin ollen yhtiön katsottiin asettautuneen Luxemburgiin ja harjoittavan siellä taloudellista toimintaa niin, että sitä ei katsota väliyhteisöksi.

KVL:n päätös on merkittävä, koska siinä on selkeästi eritelty, miten järjestetty sijoitustoiminta on riittävää väliyhteisöverotuksen välttämiseksi. Verrattuna aikaisempiin, toiseen lopputulokseen johtaneisiin päätöksiin ainakin seuraaville asioille voidaan antaa merkitystä:

Vuokratut omat toimitilat – tilat olivat pienehköt, mutta riittävät yhden sijoitusjohtajan työskentelyyn. Päätöksen perusteella on selvää, että tiloja ei tarvitse omistaa, vaan niiden vuokraaminen voi olla riittävää. Toisaalta pelkkä postilaatikko johtaisi lähes varmasti kielteiseen päätökseen.
Yhtiöllä on oltava riittävä kalusto toiminnan harjoittamiseen. Sijoitusyhtiölle tämä voi kuitenkin tarkoittaa lähinnä tietokoneita, it-järjestelmiä ja internetyhteyksiä.
Sijoitusjohtaja työskenteli yhtiössä täysipäiväisesti ja sai markkinaehtoista palkkaa. Olennaista kuitenkin on se, että henkilöstö ja sen työaika ovat riittäviä juuri kyseessä olevan yhtiön toimintaa varten.
Sijoitusjohtajalla oli tosiasiallinen päätösvalta sijoituspäätösten tekemisestä sijoitusportfolion osalta. Ratkaisuun ei vaikuttanut se, että pitkäaikaiseen omistukseen tarkoitetun passiivisen erän osalta päätökset olisivat vaatineet emoyhtiön johtoryhmän myötävaikutusta. Tilannetta on aiemmin voitu arvioida toisin esim. silloin, kun sijoituspolitiikka on käytännössä huomattavasti rajoittanut paikallisen henkilöstön päätöksentekomahdollisuutta kaikkien sijoitusten osalta. Koska arvioitavana on nimenomaan yhtiön oma toiminta, myös ns. täydenvaltakirjan varainhoito saattaisi olla yksi negatiinen seikka väliyhteisöasemaa koskevassa kokonaisarvioinnissa ainakin silloin, jos se kattaisi yhtiön koko sijoitustoiminnan.
Sijoitettujen varojen määrällä ei ole ratkaisevaa merkitystä väliyhteisöasemaa arvioitaessa.

Mahdollisia ulkomaisia sijoitusrakenteita harkittaessa varmuus niiden verokohtelusta on välttämätöntä. Kokonaisuutena KVL:n ratkaisu onkin erittäin positiivinen ja lopulliseksi jäädessään toisi kaivattua selkeyttä kansainvälisen sijoitustoiminnan verotukseen. Ratkaisu ei kuitenkaan ole vielä lainvoimainen, joten on mahdollista, että asian käsittely jatkuu vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Seuraamme asian käsittelyä ja uutisoimme tarvittaessa erikseen sen etenemisestä.

Väliyhteisölainsäädännön lisäksi ulkomaisten sijoitusrakenteiden suunnittelussa on syytä huomioida myös lukuisia muita veronäkökohtia, joista tässä voidaan esimerkkinä mainita ns. tosiasialliseen johtopaikkaan perustuva verovelvollisuus. Vaikka väliyhteisölainsäädännön edellytykset eivät täyttyisikään, väärällä päätöksentekotavalla voidaan päätyä tilanteeseen, jossa ulkomainen sijoitusyhtiö katsottaisiin itsessään verovelvolliseksi Suomessa.

Jos olemassa olevan ulkomaisen sijoitusyhtiön asiat mietityttävät tai sellainen voisi olla sinulle mahdollinen ratkaisu, avustamme mielellämme veronäkökohtien selvittämisessä!

(Juttua päivitetty 7.11.2023)