Laki on sama, mutta muuttuuko verotus?

Yleisesti yleishyödyllisen yhteisön verovapaana tulona on pidetty tuloa yhteisön sääntöjen mukaisesta toiminnasta, joka ei tavoittele voittoa eikä toiminnassa ole muitakaan elinkeinotoiminnalle tunnusomaisia piirteitä kuten yrittäjäriskiä. Toisaalta, vaikka toiminnassa olisikin elinkeinotoiminnalle tunnusomaisia piirteitä, toiminta on usein katsottu verosta vapaaksi, jos toiminta kohdistuu pääasiallisesti yhdistyksen jäseniin. Ulospäinsuuntautuvuutta ei siis toiminnassa juuri ole. Näin siitä huolimatta, että jäsenille suoritetut palvelut olisivat vastaavia, joita myös muut toimijat tuottavat ja vaikka toiminnasta perittäisikin vastike. Näin on erityisesti tilanteessa, jossa toimintaa voitaisiinkin verrata elinkeinotoimintaa harjoittavien verovelvollisten toimintaan, mutta se on vähäistä eikä toiminnalla ole fiskaalista intressiä, koska elinkeinotuloa ei jää maksettavaksi.

Verotuskäytännön sekä Verohallinnon ohjeen mukaisesti toiminnan liittymistä yleishyödylliseen toimintaan tulee pitää lieventävänä seikkana tilanteessa, jossa toiminta muuten voisikin toteuttaa elinkeinotoiminnan tunnusmerkistön.

Arvonlisäverolaki viittaa tuloverolakiin ja vapauttaa siten arvonlisäverosta toiminnan, jota ei tuloverotuksessakaan veroteta yhteisön elinkeinotulona. Yleishyödyllinen yhteisö voi kuitenkin hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi toiminnastaan, jota pidetään arvonlisäverolain mukaisena liiketoimintana. Vaikka liiketoiminnan tunnusmerkistö on hyvin yhdenmukainen elinkeinotoiminnan tunnusmerkistön kanssa, sen edellytyksien katsotaan täyttyvän elinkeinotoiminnan tunnusmerkistöä helpommin. Arvonlisäveroa on lisäksi suoritettava aina kiinteistöihin kohdistuvista rakentamis-, siivous- ja kiinteistön hallinnointipalveluista sekä henkilöstölle tarjottavasta ravintola- ja ateriapalvelusta.

Onko kilpailulla vaikutusta verokohteluun?

Kilpailutilanteella on yleisesti katsottu olevan merkitystä tilanteessa, jossa yleishyödyllinen yhteisö on hakenut niin sanottua superyleishyödyllisen yhteisön statusta ja vapautusta elinkeinoverosta. Tällöin toiminnan laajuudella ei ole ollut merkitystä, vaan esimerkiksi Kuopion torilla urheiluseurojen kesäaikaan pyörittämät jäätelökioskit ovat voineet estää superyleishyödyllisen statuksen saamisen sillä perusteella, että lähistöllä on ruokakauppa tai muu kioski, joiden toiminnan katsottaisiin kärsivän siitä, että junioreiden urheiluharrastuksen rahoittamiseksi kesän ajan toimiva jäätelökioski vapautettaisiin kokonaan tuloverotuksesta. Koska kilpailutilanteen kartoittaminen on aikaisemmin perustunut puhtaasti virkamiesten henkilökohtaisiin tarkastuskäynteihin, kilpailuneutraalisuus ei suinkaan ole ollut yhdenmukainen kriteeri kaikille toimijoille.

Uuden KHO:n ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön myötä kilpailuneutraalisuus on saanut yhä vahvempaa jalansijaa ja vaikuttaa siten aikaisempaa voimakkaammin Verohallinnon arviointiin toiminnan yleishyödyllisyydestä sekä verovapauden myöntämiseen.

Jopa suuret kansainväliset yleishyödylliset yhteisöt ovat törmänneet niiden toiminnan verokohtelun riitauttamiseen.

Arvonlisäverotuksessa kilpailuneutraalisuudella on erittäin merkittävä rooli. Samaa toimintaa harjoittavia toimijoita on kohdeltava yhdenmukaisesti huolimatta siitä, missä muodossa toimintaa harjoitetaan. Kilpailuneutraalisuutta arvioidaan arvonlisäverotuksessa niin sanotun keskivertokuluttajan näkökulmasta. Oleellista on, kokeeko keskivertokuluttaja kahden eri toimijan myymien hyödykkeiden kilpailevan keskenään toistensa kanssa. Jos näin on, toimijat on asetettava samaan asemaan arvonlisäverotuksen näkökulmasta.

Arvonlisäverodirektiivi, johon kansallinen arvonlisäverolakimmekin perustuu, lähtee lisäksi siitä, että yleishyödyllistä toimintaa ei voida vapauttaa arvonlisäverosta, mikäli kilpailuneutraalisuus tämän vuoksi markkinoilla vaarantuu.

Arvonlisäverodirektiivin mukaan, jos kyseisten liiketoimien pääasiallinen tarkoitus on lisätulojen hankkiminen yhteisölle, joka kilpailee suoraan arvonlisäveron alaisten kaupallisten yritysten harjoittaman toiminnan kanssa, liiketoimintaa ei voida vapauttaa arvonlisäverosta.

Vaikka komissio onkin yrittänyt saada yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevaa lainsäädäntöä muutetuksi siten, että markkinatilanne otettaisiin huomioon yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnan verokohtelua arvioitaessa, toistaiseksi kansalliset lakimme ovat pysyneet muuttumattomana. Sen sijaan oikeuskäytännössä voidaan nähdä selviä merkkejä siitä, että yleishyödyllisen yhteisön toiminnan ollessa verrattavissa toiminimen, kommandiittiyhtiön tai osakeyhtiön harjoittamaan verolliseen liiketoimintaan, toiminta katsotaan yhä herkemmin tuloverotuksessa elinkeinotuloksi ja täten myös arvonlisäverolliseksi toiminnaksi. Verolliseksi ovat muuttuneet viime aikoina uskonnollisten yhteisöjen retriittimatkat Eurooppaan samoin kuin tieteellisen yhteisön tarjoamat tutkimustyöpajat ja muu vastiketta vastaan tehty tutkimustyö.

Toisaalta urheiluseuran toiminta on voitu myös katsoa verolliseksi elinkeinotoiminnaksi tilanteessa, jossa toiminnasta saadut varat ovat perustuneet otteluiden järjestämisestä saatuihin lippu- ja kahviotuloihin ja kyseisiä tuloja on jaettu edelleen junioritoimintaan. Ratkaisevaa näissä tilanteissa ei ole ollut tehdyn tuloksen suuruus vaan se, että urheiluseuran niin sanottu ykkösjoukkue pärjää erinomaisesti mestaruussarjassa ja toimintaa voidaan pitää lähes ”ammattimaisena”.

Toiminnan vastikkeellisuus

Arvonlisäverotuksen kannalta on oleellista toiminnan vastikkeellisuus.

Mikäli kysymys ei ole vastiketta vastaan tapahtuvasta tavaran tai palvelun myynnistä, suoritusten vastavuoroisuus puuttuu ja toiminta ei ole arvonlisäverolain näkökulmasta liiketoimintaa, eikä toiminnasta tällöin voida edes hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi.

Tältä osin on syytä muistaa, että vastikkeen tavarasta tai palvelusta voi myös suorittaa kolmas taho. Lisäksi arvonlisäveroa on suoritettava sellaisesta tuesta tai avustuksesta, jonka ansiosta hyödykkeen ostajan maksama vastike pienenee. Hyödykkeestä maksettavaan hintaan vaikuttamattomat tuet (yleistuki) eivät sen sijaan ole arvonlisäverollisia.

Toimintaan annettuja tukia tai avustuksia on pidetty vastikkeena yleishyödyllisen yhteisön avustuksen antajalle suorittamasta palvelusta siinäkin tilanteessa, että avustuksen saaja ei saa mitään konkreettista hyötyä henkilökohtaisesti, vaan toiminnasta ovat hyötyneet esimerkiksi yleisesti alueen asukkaat esimerkiksi liikuntamahdollisuuksien muodossa. Tuki on voitu katsoa arvonlisäverolliseksi vastikkeeksi siitäkin huolimatta, että yleishyödyllinen yhteisö hoitaisi yleisesti yleiseen kuntalaisten hyvinvointiin ja kasvatukseen liittyviä toimintoja ja että toiminta on ollut täysin tuen varaista eli tappiollista. Markkinaehtoisesta toiminnasta ei siten voida puhua.

Voiko aikaisemmin arvioituun yleishyödylliseen statukseen enää luottaa?

Aikaisemmin yleishyödyllisinä pidettyjä toimijoita on viime aikoina tarkastettu veroviranomaisten taholta ja useat ovat valitettavasti joutuneet tilanteeseen, jossa yleishyödyllisen yhteisön toiminnan status on riitautettu. Voidaan väittää, että muun muassa osakeyhtiöillä on ollut tältä osin suurempi riski menettää yleishyödyllinen statuksensa siitä huolimatta, että tuloverolaki ei määrittele yleishyödyllisyyttä toimintamuodon perusteella.

Vaikka tätä artikkelia ei ole kirjoitettu pelotteeksi, olemme kuitenkin viime aikoina joutuneet useita kertoja kertomaan asiakkaillemme. että heidän toimintansa verokohtelu on kyseenalaistettu veroviranomaisen taholta. Koska sanktiot jälkiverotustilanteessa nousevat helposti hyvinkin korkeiksi, on ehdottomasti viisasta tarkistuttaa toiminnan verokohtelu säännöllisin väliajoin. Vaikka pykälät pysyisivätkin samana, maailma muuttuu ja oikeus- sekä verotuskäytäntö sen mukana.