Liikesalaisuuslaki suojaa yrityksesi salassa pidettävää tietoa

18.3.2020  |  Artikkelit, Riskienhallinta

Data on tänä päivänä liiketoiminnan näkökulmasta arvokasta pääomaa ja kilpailuvaltti, jonka suojaaminen nähdään yhä tärkeämpänä osana yritysten toimintaa. Lähestulkoon jokaisella yrityksellä on sellaista taloudellista ja/tai teknistä tietoa, jonka salassa pitäminen on yrityksen liiketoiminnan elinehto ja antaa yritykselle kilpailuetua verrattuna muihin yrityksiin. 

Liiketoiminnan kannalta salassa pidettävän tiedon eli liikesalaisuuksien suojaaminen on noussut perinteisten immateriaalioikeuksien kuten tekijänoikeuksien, tavaramerkkien ja patenttien rinnalle osaksi yritysten liiketoimintastrategiaa. Erityisesti uusien innovaatioiden ja tietotaidon (know-how) näkökulmasta liikesalaisuuksien suojaaminen on merkittävässä roolissa.

Vaikka tietoa ei lähtökohtaisesti voi omistaa, elokuussa 2018 voimaan tullut liikesalaisuuslaki korostaa liikesalaisuuksien oikeudellista suojaa ja asemaa. Liikesalaisuuslaki mahdollistaa tiedon suojaamisen liikesalaisuutena, jos tieto täyttää laissa mainitut seuraavat kriteerit.

Liikesalaisuudeksi katsotaan tieto

  • joka ei ole yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa (toisin sanoen tieto on salaista)
  • jolla on taloudellista arvoa, ja
  • jonka suojaamiseksi yritys on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin.

Liikesalaisuuslaki sisältää liikesalaisuudeksi määriteltävän tiedon lisäksi myös säännökset teknisen ohjeen suojasta. Teknisellä ohjeella tarkoitetaan teknistä toimintaohjetta tai -mallia, jota voidaan hyödyntää liiketoiminnassa ja jonka suoja perustuu siihen, että se on uskottu luottamuksellisesti jollekulle tietyn tehtävän suorittamista varten tai muuten liiketoimintatarkoituksessa.

Liikesalaisuuden haltijaksi katsotaan se, jolla on määräämisvalta liikesalaisuuteen. Kyseeseen voi siis tulla myös yritys, jolla on oikeus käyttää liikesalaisuudella suojattua tietoa esimerkiksi lisenssisopimuksen perusteella.

Liikesalaisuuden suojan perusteet

Liikesalaisuuden suoja perustuu siihen, että se antaa sen haltijalle oikeuden kieltää muita käyttämästä tietoa luvattomasti. Se, jolla on toisen liikesalaisuutta sisältävä tieto, ei saa oikeudettomasti käyttää tai ilmaista sitä. Ulkopuolinen ei saa myöskään oikeudettomasti hankkia tai yrittää hankkia liikesalaisuudella suojattua tietoa. Em. kielto koskee täysin ulkopuolisten kolmansien tahojen lisäksi myös esimerkiksi yrityksen omia työntekijöitä.

Mikäli yritys B saa tietoonsa yritys A:n liikesalaisuudella suojatun tiedon ja B kehittää tietoa kehittämällä palvelun, jota se alkaa markkinoida asiakkailleen, on kyseessä liikesalaisuutta loukkaava tuote. A:lla voi tällöin olla oikeus kieltää B:tä myymästä palveluita asiakkailleen ja A voi turvautua myös muihin liikesalaisuuslaissa mainittuihin oikeussuojakeinoihin.

Liikesalaisuuden oikeudettomaksi hankkimiseksi katsotaan konkreettisten tiedon hankkimistapojen kuten anastamisen ja kopioinnin lisäksi myös muu hyvän liiketavan vastainen menettely.

Liikesalaisuuden hankkiminen on oikeudetonta myös silloin, jos henkilö on liikesalaisuuden hankkiessaan tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää, että liikesalaisuus on saatu suoraan tai välillisesti siltä, joka on oikeudettomasti käyttänyt liikesalaisuutta tai ilmaissut sen.

Liikesalaisuuslaki toimii yleislakina niin liike-elämässä kuin työsuhteissa. Liikesalaisuuslaki tuo liikesalaisuudet osaksi muuta aineettoman omaisuuden sääntelyä ja korostaa niiden merkitystä. Liikesalaisuuslain lisäksi rikoslaissa on yrityssalaisuuden rikkomista koskevat rikossäännökset. Myös julkisuuslaki ja muu erityislainsäädäntö sisältävät säännöksiä liikesalaisuutta koskevasta salassapitovelvollisuudesta.

Liikesalaisuuden suoja vai sopimusperusteinen salassapitovelvollisuus?

Liikesalaisuuslain myötä yritysten välille on käytännössä tullut lainsäädäntöön perustuva salassapitovelvollisuus, jonka mukaisesti se, joka on saanut tiedon liikesalaisuudesta suorittaessaan tehtävää luottamuksellisessa liikesuhteessa, ei saa oikeudettomasti käyttää tai ilmaista sitä. Tämä velvoite toimii hyvänä peruspilarina yritysten välisissä suhteissa ja vähentää erillisten salassapitosopimusten välttämättömyyttä.

Vaikka liikesalaisuuslaissa suojataankin yrityksen oikeutta sen arvoa tuottaviin tietoihin, lain tulkinta voi osoittautua ainakin osittain haastavaksi. Laki on esimerkiksi asettanut liikesalaisuuksien suojan varsin korkealle. Tästä syystä liikesalaisuuksien suojaaminen myös sopimusteitse on edelleen suositeltavaa eikä liikesalaisuuslaki missään tapauksessa vähennä erillisten salassapitosopimusten tärkeyttä.

Sopimuskumppaneiden lisäksi on hyvä pitää huoli myös yrityksen sisäisistä tietosuojakäytännöistä sekä tietoturvasta.

Liikesalaisuuslaki on tuonut myös yksityisoikeudelliset oikeussuojakeinot yritysten välisiin suhteisiin, joilla voidaan puuttua liikesalaisuuksien laittomaan hankintaan, käyttöön tai ilmaisemiseen. Salassapitosopimuksen edellyttäminen liikekumppanilta on konkreettinen liikesalaisuuteen kohdistuva suojaamistoimi samalla kun salassapitosopimuksen rikkominen antaa vahinkoa kärsineelle osapuolelle perusteen liikesalaisuuslaissa mainittujen oikeussuojakeinojen käyttämiselle – kunhan lain asettamat edellytykset liikesalaisuudelle täyttyvät. Sopimuskumppania vastaan on mahdollista hakea esimerkiksi tuomioistuimelta kieltoa, korjaavia toimenpiteitä sekä vahingonkorvauksia.

Yritykset voivat toki jatkossa sopia vapaasti myös sellaisen tiedon salassapidosta, joka ei täytä lain määritelmiä liikesalaisuudelle. Liikesalaisuuksien ohella tällaisen muun luottamuksellisen tiedon suojaamisen merkitys tulee entisestään kasvamaan tulevaisuudessa. Teknologian jatkuva kehitys tulee varmasti tässäkin asiassa ajamaan lainsäädännön ohi, jolloin yritysten välisissä suhteissa nousee yhä tärkeämpään rooliin sellaisen datan suojaaminen, joka ei täytä lainsäädännön kriteereitä liikesalaisuudelle. Näitä tilanteita varten hyvin laadittujen sopimusten tärkeys tulee entisestään korostumaan.

Kommentit on suljettu.