Luottamuksensuojaperiaate turvaa verovelvollisen asemaa

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös vahvistaa, että yhtiön verotusta koskevat verohallinnon kannanotot voivat synnyttää myös yhtiön osakkaalle luottamuksensuojaa, joka estää oikaisemasta verotusta jälkikäteen osakkaan vahingoksi.

Verotusmenettelylain mukaan, jos jokin asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi. Tämä luottamuksensuojana tunnettu periaate turvaa verovelvollisen asemaa; viranomaisen toimintaan on voitava luottaa, eikä viranomainen voi yllättäen muuttaa aikaisempaa tulkintaansa, jos faktat ja verovelvollisen toiminta ovat säilyneet ennallaan. Korkein hallinto-oikeus on tuoreessa vuosikirjapäätöksessään jälleen vahvistanut, että luottamuksensuoja voi estää verotuksen oikaisemisen verovelvollisen vahingoksi. Samalla KHO vahvisti, että vaikka saadut ohjeet tai noudatettu käytäntö koskisivat muodollisesti yhtiön verotusta, myös yhtiön osakkaalle voi niiden perusteella syntyä luottamuksensuojaa.

KHO:n ratkaisu koski tilannetta, jossa yhtiön jakama osinko oli jälkikäteen katsottu ns. työpanososingoksi, jota verotetaan ansiotulona. KHO:n varsinainen ratkaisu ei kuitenkaan koske osingon luonnetta, vaan asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa annettujen tietojen merkitystä yhtiön osakkaan verotuksessa.

Yhtiössä oli aiemmin toimitettu verotarkastus, jossa sen osingonjakomallia oli nimenomaisesti tutkittu. Tarkastuksen aikana verotarkastajat olivat kirjallisesti ilmoittaneet yhtiölle, että eivät katsoneet osingonjakoa työpanososingoksi. Myös verotarkastuskertomus ja sitä seuraava osinkojen ennakonpidätysvelvollisuutta koskeva päätös noudattivat tätä tulkintaa. Nämä kannanotot ja päätös olivat myös yhtiön osakkaan tiedossa ja hän antoi omat henkilökohtaiset veroilmoituksensa näiden tietojen mukaisesti.

Yhtiön verotuksesta tehty oikaisuvaatimus johti myöhemmin siihen, että jaetut osingot katsottiin työpanososingoksi, josta yhtiöllä oli ennakonpidätysvelvollisuus. Verohallinto oli kuitenkin tämänkin jälkeen katsonut varojenjaon osakkaan verotuksessa tavanomaiseksi osingoksi annettujen veroilmoitusten mukaisesti. Osakkaan verotusta Verohallinto pyrki oikaisemaan vasta jälkikäteen.

KHO totesi ratkaisunsa perusteluissa ensinnäkin sen jo aikaisemmassa oikeuskäytännössä noudatetun tulkinnan, että osakkaan voi olla mahdollista saada luottamuksensuojaa yhtiön saamien tietojen perusteella. Kun verotarkastuksen yhteydessä ja sen jälkeen tehdyssä päätöksessä oli nimenomaisesti todettu, että kyse ei ole työpanososingosta, osakkaalla oli oikeus luottaa tähän. Tämä luottamuksensuoja olisi sinänsä voinut katketa silloin, kun yhtiön verotusta ensimmäisen kerran oikaistiin ja osakas sai tiedon tulkinnan muuttumisesta. Koska Verohallinto oli kuitenkin tämänkin jälkeen osakkaan omassa verotuksessa käsitellyt varojenjakoa tavallisena osinkona, eikä viranomaisen toiminta tältä osin siis ollut johdonmukaista, syntynyt luottamuksensuoja ei katkennut pelkän yhtiötä koskevan oikaisupäätöksen seurauksena. Näin ollen KHO totesi, että luottamuksensuoja esti oikaisemasta osakkaan verotusta hänen vahingokseen.

KHO:n päätöksestä voidaan tehdä useita johtopäätöksiä:

KHO:n perustelujen valossa luottamuksensuojan ala on varsin laaja. Luottamuksensuojan syntyminen ei edellytä esim. lainvoimaista päätöstä, vaan esim. viranomaisen sähköpostiviesti voi riittää suojan syntymiseen.
Luottamuksensuojan syntyminen ei riipu siitä, onko ohjeistus annettu muodollisesti verovelvolliselle itselleen, kun se tosiasiassa vaikuttaa ko. henkilön verotukseen.
Luottamuksensuoja pääsääntöisesti katkeaa vasta muutoksenhaun perusteella annettuun päätökseen, ei vielä veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemään valitukseen. Tältä osin olisi toivottavaa, että Verohallinto päivittäisi omaa ohjeistustaan pikaisesti.

Kokonaisuutena KHO:n ratkaisu vahvistaa sen itsestäänselvyyden, että viranomaisen kannanotoilla on ja niillä on oltava merkitystä. Verovelvollisten on voitava luottaa siihen, että toimimalla saamiensa ohjeiden mukaisesti he eivät joudu myöhemmin oikaisuvaatimusten kohteeksi. Tältä osin KHO:n ratkaisu korostaa verovelvollisten oikeussuojaa ja on erittäin tervetullut.