Mikä suomalaisia yrityksiä huolettaa? Yrityspäättäjien riskikartassa on kuusi isoa uhkaa
Juha Remeksen blogisarja on edennyt kolmanteen osaansa, jossa hän kertoo, miten suomalaiset yrityspäättäjät kokevat yritystoimintaan kohdistuvat riskit. Mikä yrityksiä huolettaa ja miksi?
Juha Remeksen blogisarja on edennyt kolmanteen osaansa, jossa hän kertoo, miten suomalaiset yrityspäättäjät kokevat yritystoimintaan kohdistuvat riskit. Mikä yrityksiä huolettaa ja miksi?
PwC Suomi teki viime syksyn ja talven aikana Suomessa haastattelututkimuksen, johon osallistui lukuisa joukko yrityspäättäjiä eri kokoisista yrityksistä. Halusimme tietää, millainen heidän riskikarttansa on ja mitä he maailman muutoksesta ajattelevat. Havaitsimme, että huolenaiheet jakautuivat karkeasti kuuteen eri ryhmään.
Suurimmaksi uhkakuvaksi nousi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ja erityisesti korostuivat sodan vaikutukset yritysten talouteen. Hinnat olivat kohonneet nopeasti, korkojen nousu oli nostanut rahoituskustannuksia ja lopulta rahoituksen saamisen oletettiin vaikeutuvan. Yritysten näkymät heikkenivät sekä Suomen markkinatilanteen takia että kysynnän hiivuttua nopeasti muuttuvilla vientimarkkinoilla.
Menikö digitaalisen osaamisen ulkoistaminen liian pitkälle?
Kasvavat kyberuhat sekä yritysten IT-järjestelmiin kohdistuvat riskit nousivat esiin toiseksi tärkeimpänä huolenaiheena. Tämä voidaan tulkita laajemmin koko digitaalista infrastruktuuria koskevaksi huoleksi. Digitalisaatio on muodostunut kokonaisvaltaiseksi kilpailutekijäksi kaikessa, kun järjestelmät ovat siirtyneet kattavasti pilvipalveluiksi ja hinnoittelurakenteet SaaS-mallisiksi. Uudet riippuvuussuhteet sekä hallitsemattomat toimintatavat eri alihankkijoiden ja toimittajien kanssa kasvattavat päivittäisiä riskejä.
Yritykset kohtaavat jatkuvasti järjestelmiin kohdistuvia teknisiä haasteita, ja kun samaan aikaan ollaan monenlaisten kyberhyökkäysten ja uhkakuvien varjossa, haasteita riittää ratkottavaksi. Yksi huolen aihe liittyy osaamiseen kapeikkoihin: miten järjestelmien käyttäjiin, yritysten työntekijöihin, kohdistuvat riskit saataisiin paremmin hallintaan? Teknologia kehittyy nopeasti eivätkä ihmiset aina pysy mukana kehityksen vauhdissa.
Ulkoistaminen on ollut Suomessa viimeiset parikymmentä vuotta rajua. Herää kysymys, onko ulkoistettu asioita, joita ei olisi ikinä pitänyt ulkoistaa. Ollaanko yrityksissä liian riippuvaisia ulkoisesta asiantuntemuksesta? Onko oman osaamisen kehittäminen jäänyt rajalliseksi, kun kehitystä on edistetty voimakkaasti tulosperusteisesti? Onko ymmärretty digitalisaation strateginen merkitys vai luotettu sokkona muualla muodostuneisiin käytäntöihin?
Ulkoistaminen voi olla valtava mahdollistaja. Jos kuitenkin päädytään tilanteeseen, jossa palvelut hankitaan laajojen, toisistaan riippuvien toimittajaketjujen kautta eikä palveluita ja niiden hankkimista enää ymmärretä tarpeeksi, kohdataan arvaamattomia ongelmia. Lopulta voidaan joutua tilanteisiin, joissa oma ydinliiketoiminnallinen osaaminen on hyvinkin haavoittuvaa.
Geopoliittisen tilanteen nopea muutos aiheuttaa huolta
Yrityspäättäjien kolmas huoli liittyi maailman nopeasti muuttuneeseen geopoliittiseen tilanteeseen. Maailman kolmijako USA:n, Kiinan ja EU:n leireihin vaikuttaa kauppapolitiikkaan ja sitä kautta suomalaisiin yrityksiin. Ennen raaka-aineet, komponentit ja palvelut valittiin globaalisti, kustannushyötyjä optimoiden. Jatkossa tarvitaan lukuisia eri skenaarioita riippuen siitä, mille markkinoille ollaan tuotteita viemässä tai mistä niihin tulevat osatoimitukset ollaan tilaamassa.
Kauppapolitiikassa edettiin pitkään purkamalla kaupan esteitä. Tullien vaikutus pieneni ja kaupparajoitukset eri maiden välillä helpottuivat. Tämä suuntaus on muuttunut rajusti. Koronarajoitusten aiheuttamat saatavuusongelmat rajoittivat koko maailman tuotantokykyä, ja Ukrainan sota sekoitti rakenteet lopullisesti. Venäjä, yksi maailman suurimmista raaka-aineiden tuottajista, putosi länsimaisen kaupan ulkopuolelle. Kiinan ja USA:n suhteet ovat kärjistyneet ja ne kamppailevat teknologisen maailman johtajuudesta, mistä syntyy jatkuvasti uusia ongelmia eurooppalaisille ja suomalaisille yrityksille.
Suomi on perinteisesti ollut tiiviissä kauppasuhteissa Venäjän kanssa. Monet yritykset ovat vuosien saatossa sijoittaneet Venäjälle tuotantoa tai solmineet tiivistä yhteistyötä raaka-aineiden saamiseksi. Venäjä on ollut tärkeä kauppakumppani. Suomalainen elinkeinorakenne sisältää myös paljon venäläistaustaista omistusta, johon suhtauduttiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sallivasti.
Nyt laajat Venäjään kohdistuvat rajoitukset aiheuttavat yrityksille uusia ongelmia. Vaikka ne ovat jo käynnistäneet toimenpiteitä Venäjä-suhteiden katkaisemiseksi ja tehneet alaskirjauksia sijoituksistaan Venäjällä, tilanne on hyvin monimutkainen ja aiheuttaa ongelmia vielä pitkään.
Suomi menetti myös maana yleistä houkuttelevuuttaan investointikohteena sekä matkailukohteena sodan puhjettua. Suomen liittyminen Natoon kohentaa osin turvallisuustilannetta, mutta miten se tulee lopulta muuttumaan jatkossa, jää vielä avoimeksi.
Varautuminen hiljaisen tiedon katoamiseen on vaikeaa
Neljäs esiin noussut riski oli osaavan työvoiman saatavuus. Suomi tuskin on halutuin maa muuttaa työn perässä. Kansainvälisiä opiskelijoita on melko paljon, mutta iso osa heistä päätyy työskentelemään muualle kuin Suomeen.
Työvoiman saatavuuden rinnalla sen pysyvyys koetaan suureksi ongelmaksi. Työntekijöiden sitoutuminen työnantajiin on löystynyt vuosi vuodelta. Jo parin vuoden kokemus yhdestä työnantajasta ja yhdestä työtehtävästä on monille tarpeeksi.
Ongelmaan liittyy suurempi, piilevä haaste. Ennen pitkät työurat samoissa tehtävissä kerryttivät yritykselle hiljaista osaamista, näkymätöntä pääomaa. Pitkäaikaiset, sitoutuneet työntekijät tiesivät paljon tapahtumien taustoista ja muistivat, mistä tarvittavat asiat tai tiedot löytyvät. Organisaatiolla ei kuitenkaan ole muistia, ja kun ihmiset vaihtuvat nopeasti, tämä hiljainen tieto katoaa. Tästä syntyy riskejä, joihin varautuminen tulee olemaan todella vaikeaa.
Osaavia työntekijöitä on liian vähän ja heistä on kova kilpailu. Tämä vaikeuttaa suomalaisten yritysten menestymistä sekä kilpailukykyä jatkossa.
Toimitus- ja palveluketjut häiriintyvät entistä helpommin
Viidenneksi merkittäväksi riskiksi katsottiin toimitusketjut ja palveluketjut. Globalisaatio on luonut pitkiä, maailman ääriin linkittyviä toimittajarakenteita. Kehitys on ollut nopeaa ja hallitsematonta. Tämä havaittiin ongelmina koronan levitessä ja sulkiessa maailman.
Yritykset eivät ole varautuneet alueellisiin logistiikkaketjuihin kuten ennen. Varastot on pyritty minimoimaan tai lopettamaan kokonaan. Varastoihin sitoutuvat pääomat on saatu minimiin, mutta samalla pienetkin häiriöt saatavuudessa aiheuttavat tuotannon katkoksia sekä häiriöitä asiakastoimituksiin. Nämä ovat nyt realisoitumassa liiketoimintariskeiksi. Riskien analysoinnin ja varautumismallien laatimisen tarve kasvaa kiihtyvällä vauhdilla.
Myös digitaaliset rakenteet ovat muuttuneet ongelmallisiksi. Palveluiden ulkoistaminen niin, ettei yrityksellä ole juurikaan vaikutusvaltaa niiden hallinnassa, on kasvava riski. Softat ja järjestelmärakenteet sisältävät laajasti kolmasien osapuolten ohjelmistokomponentteja, avoimen lähdekoodin palasia sekä erityyppisiä integraatioratkaisuja, joiden riippuvuudet tai tarkka sisältö ovat jääneet usein tiedostamatta tai selvittämättä.
On riittänyt, että kaikki toimii ja kustannusrakenteet ovat pysyneet kurissa. Nyt, kun fyysiset toimitusketjut ja digitaalisten palveluiden riippuvuudet ovat muodostuneet kriittisiksi, tästä on tullut yrityksille yksi suurista riskeistä. Toimitusketjuja voi olla vaikea palauttaa omaan hallintaan. Nyt tarvitaan vaihtoehtoisia toimittajarakenteita, digitaalisten palveluiden syvempää tuntemista ja mahdollisesti ratkaisujen siirtämistä osin lähemmäksi tuotantolaitoksia ja toimipisteitä, ehkä myös kotiuttamista.
Nopeasti muuttuva regulaatio suitsii tuotantoa ja kauppaa
Kuudes riskialue on regulaatio. Jatkuvasti muuttuvat säännökset sekä Euroopassa että maailmalla muodostavat paljon uusia haasteita. Siirtymäajat uuteen regulaatioon on lyhentyneet. Lisäksi sodan myötä esimerkiksi sanktioriskit voivat muuttua hyvin nopeasti. Yrityksillä on rajallisesti resursseja seurata regulaation muutoksia ja tehdä tarvittavia toimia niihin sopeutumiseksi.
Vapauttamien sijasta maailmankauppaa pyritään nyt rajoittamaan. Maailman jakautuminen neljään kokonaisuuteen – USA, Kiina, EU ja Venäjä – aiheuttaa kaupalle riittämiin rajoitteita. On mahdollista, että jakautumista tulee vielä tästäkin lisää. Kauppaa säädellään ja rajoitetaan tiukoilla vaatimuksilla, uusilla sertifioinneilla sekä entistä laajemmilla tuonti- tai vientirajoituksilla ja uusilla tullimuureilla.
Standardisoinnin ja optimoinnin aika on ohi – tuotteet ja palvelut on nyt suunniteltava muokkautuviksi ja sovitettaviksi eri markkinoille. Maailman reunalla sijaitsevana ja viennistä riippuvana maana Suomi kärsii standardisoinnin pirstoutumisesta tai puuttumisesta huomattavasti enemmän kuin suuret maat, joilla on vahvemmin keskittyneet vientimarkkinat.
Kirjoittaja
Juha Remes toimii senior managerina PwC:n Assurance-liiketoiminnassa. Juhan erityisosaamista ovat ICT, teollisuusautomaatio, kyberturvallisuus, 5G ja uudet teknologiat.
5G Development and Enterprise Risk Management Services
