Miten COVID-19 vaikuttaa käyvän arvon arviointiin?

Miten arvonmääritysstandardit kommentoivat tilannetta?

Monet, erityisesti pääomasijoittamista harjoittavat toimijat soveltavat arvonmääritystä laatiessaan IPEV-ohjeita, eli International Private Equity and Venture Capital Valuation Guidelines. IPEV onkin julkaissut tarkentavaa ohjeistusta, miten muuttuneet olosuhteet tulisi huomioida arvonmääritystä laadittaessa. Tärkein viesti tuntuisi kuitenkin olevan muistutus, että käyvän arvon määritelmä ei edelleenkään ole muuttunut. Laadukkaita arvonmääritysprosesseja käyvän arvon arvioimiseksi tulee jatkaa. Pakkomyynnistä saatava hinta ei siis lähtökohtaisesti täytä käyvän arvon määritelmää näissäkään olosuhteissa. Vallitsevat poikkeukselliset olosuhteet tarjoavatkin tilaisuuden tarkastella aiemmin valittuja arvonmääritysperiaatteita ja käytäntöjä sekä kehittää näitä entistä vahvemmiksi.

Toinen seikka, jota arvonmääritysstandardien laatijat korostavat tällä hetkellä on riskin ja arvonmääritykseen liittyvän epävarmuuden erottaminen. Molemmat vaikuttavat arvonmääritykseen, mutta ne ovat lähtökohtaisesta toisistaan riippumattomia.

Riski kyetään matemaattisesti arvioimaan kerätyn datan perusteella. Epävarmuutta taas ei voida määrittää datan puuttumisen vuoksi. Mutta, vaikka arvonmäärityksen epävarmuus on voinut lisääntyä esimerkiksi datan puuttumisen tai puutteellisuuden takia tai koska yksittäistä aiemmin käytettyä menetelmää ei pystytä nyt soveltamaan, ei tämä vielä suoraan osoita  arvonmäärityksen kohteen riskisyyden kasvaneen. Epävarmuus voi tulla hinnoitelluksi riskiksi ajan ja datan lisääntymisen myötä. Esimerkiksi finanssikriisin aikaista asuntojen hintaromahdusta USA:ssa ei oltu havainnoitu ja hinnoiteltu riskiksi, koska asuntojen yhtäaikaista hintapudotusta ei aikaisemmin ollut tapahtunut.

Teoreettisen pohdinnan lisäksi lyhyellä aikavälillä on kuitenkin otettava näkemystä yksittäisiin seikkoihin, joihin normaalimmassa markkinatilanteessa ei tule kiinnitettyä samalla tavalla huomiota ja joihin ei välttämättä ole kehittynyt vakiintuneita toimintatapoja.

Ensimmäisen kokonaisuuden tällaisista seikoista muodostavat laadittavat ennusteet arvonmäärityksen kohteesta. Lähtökohtaisesti ennusteita tulevista kassavirroista tulisi päivittää. On myös suositeltavaa laatia ja arvioida skenaariota poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutuksesta ja niiden kestosta. Esimerkiksi millaisia vaikutukset olisivat, jos tilanne jatkuisi, 3 kk, 6 kk, 12 kk, 18 kk tai pidempään. Valtion mahdollisia tukitoimia tulisi sisällyttää ennusteisiin vasta kun näiden suuruus ja toteutuminen on arvioitavissa riittävällä varmuudella.

Perinteisesti käypää arvoa arvioitaessa keskitytään yleensä säilytettävällä tasolla oleviin kassavirtoihin. Tällöin yksittäisiä poikkeuksellisia eriä ei huomioitaisi kassavirtaennusteissa. Mikäli koronan vaikutukset arvioitaisiin tällaiseksi yksittäiseksi poikkeukselliseksi eräksi, on toteutunut vaikutus kuitenkin huomioitava viimeistään nettovelassa osakekannan arvoa laskettaessa.

Pandemiaa edeltävillä transaktiokertoimilla ei tulisi enää olla merkittävää painoarvoa arvonmäärityksessä nykytilanteessa.

Toinen kokonaisuus muodostuu arvonmääritysmenetelmistä ja niiden soveltamisesta. Esimerkiksi arvonmäärityskertoimien soveltamiseen liittyy tiettyjä erityispiirteitä ja huomioon otettavia asioita. Pandemiaa edeltävillä transaktiokertoimilla ei tulisi enää olla merkittävää painoarvoa arvonmäärityksessä nykytilanteessa. Listattujen kertoimien osalta olennaista on kiinnittää huomiota siihen, onko verrokkiyhtiöiden tulevia tuotto-odotuksia jo päivitetty. Kannattaa myös välttää käyttämästä päivittämättömiä kertoimia arvonmäärityksen kohteen oikaistuihin ennusteisiin. Näin vältetään koronan vaikutuksen laskeminen kahteen kertaan. Sama logiikka pätee myös DCF-menetelmällä (Discounted cash flows) tehtävin arvonmäärityksiin, joissa tuottovaatimuksen nousun tulisi lähtökohtaisesti olla pienempi, jos kassavirtaennusteet on jo päivitetty.

Miten tehdä arvonmäärityksiä nyt?

On odotettavissa, että arvonmäärityskäytännöt kehittyvät ja laadittavat ennusteet tarkentuvat tulevien kuukausien aikana. Arvonmääritykset ovat kuitenkin ajankohtaisia myös tätä ennen, mikä tuo haasteita erityisesti perusteltujen ennusteiden laatimiseen.

Lyhyen aikavälin ratkaisuna PwC Australian kollegamme ovat ehdottaneet yksinkertaista lähestymistapaa. Tässä DCF-menetelmään perustuvassa arvonmäärityksessä kassavirtaennusteisiin ei vielä tehtäisi oikaisuja vaan oikaisujen aika olisi, kun näkymät ovat selkeytyneet. Tätä ennen tuottovaatimukseen lisättäisiin 0,25-1,75 prosenttiyksikön koronariskipreemio. Sovellettavan koronariskipreemion suuruus riippuu arvonmäärityksen kohteen toimialasta sekä velkaantuneisuudesta.

Tällaiseen yksinkertaistettuun oikaisuun sisältyy luonnollisesti huomattavasti epävarmuutta, mutta se tarjoaa konkreettisen vaihtoehtoisen arvion tilanteessa, jossa kassavirtojen ennustaminen osoittautuu poikkeuksellisen haastavaksi.