Myyjän tiedonanto- ja ostajan selonottovelvollisuus yrityskaupoissa

Yrityskaupoissa virhevastuun kannalta olennainen kysymys on, missä määrin ostajan due diligence -tarkastus vaikuttaa osapuolten virhevastuuseen. Asiasta on suositeltavaa sopia osapuolten kesken, ja yrityskauppakäytännössä näin myös usein tehdään. Jos asiasta ei ole lainkaan sovittu tai sopimus jää tältä osin epäselväksi tai puutteelliseksi, joudutaan arvioimaan, minkä sisältöiset tiedonanto- ja selonottovelvollisuudet lainsäädäntö asettaa yrityskaupan osapuolille.

Kaupankäynnin ominaispiirteisiin kuuluu, että myyjällä on ostajaa enemmän tietoa kaupan kohteesta, niin sen positiivisista kuin negatiivisistakin ominaisuuksista. Yrityskaupoissa tämä ilmenee siten, että myyjä tuntee kohdeyhtiön liiketoiminnan ja taloudellisen aseman ostajaa paremmin. Lainsäädännöllä on pyritty oikeudenmukaistamaan tilannetta säätämällä myyjän tiedonanto- ja ostajan selonottovelvollisuudesta sekä niiden laiminlyönnistä seuraavasta virhevastuusta: toisaalta myyjällä on velvollisuus antaa ostajalle tietoja kaupan kohteesta, toisaalta ostajalla on velvollisuus selvittää niitä tietyssä laajuudessa. Jos osapuoli epäonnistuu velvoitteensa täyttämisessä, se vastaa tästä aiheutuneista vahingoista.

Yrityskaupoissa myyjä tavallisesti vakuuttaa tiettyjen kaupan kohteeseen liittyvien asioiden ja ominaisuuksien paikkansapitävyyden, kuten omistusoikeutensa kohteeseen, kaupallisten sopimusten pätevyyden ja lainsäädännön noudattamisen. Jos vakuutukset eivät pidä paikkaansa, myyjän suoritus on virheellinen. Tällöin osapuolten vastuuta virheestä arvioidaan kysymällä, olisiko myyjän pitänyt ilmoittaa virheestä ostajalle vai olisiko ostajan itse pitänyt ottaa siitä selvää.

Yrityskaupassa ostaja tavallisesti haluaa selvittää kohteen mahdollisesta hankinnasta aiheutuvat hyödyt ja riskit ennen kauppaan ryhtymistä suorittamalla due diligence -tarkastuksen. Näissä tilanteissa virhevastuun kannalta olennainen kysymys on, missä määrin ostajan due diligence -tarkastus vaikuttaa osapuolten virhevastuuseen. Asiasta on suositeltavaa sopia osapuolten kesken, ja yrityskauppakäytännössä näin myös usein tehdään. Jos asiasta ei ole lainkaan sovittu tai sopimus jää tältä osin epäselväksi tai puutteelliseksi, joudutaan arvioimaan, minkä sisältöiset tiedonanto- ja selonottovelvollisuudet lainsäädäntö asettaa yrityskaupan osapuolille.

Myyjän tiedonanto- ja ostajan selonottovelvollisuus lainsäädännössä

Oikeuskirjallisuudessa vallitsevan näkemyksen ja hovioikeuskäytännön perusteella voitaneen pitää lähtökohtana, että irtaimen kauppaa koskeva kauppalaki (355/1987) soveltuu sekä osake- että liiketoimintakauppana toteutettaviin yrityskauppoihin. Koska yrityskauppa on kuitenkin transaktiona hyvin erilainen kuin sellainen tyypillinen irtaimen esineen kauppa, jota varten kauppalaki on aikanaan laadittu, ei voida varmasti sanoa, miten kauppalain sisältöä tulkitaan yrityskaupoissa. Joitain yleisen tason ohjeita voidaan kuitenkin antaa.

Kauppalain mukaan myyjän tiedonantovelvollisuus kohteesta on ensisijainen ja ostajan selonottovelvollisuus toissijainen.

Kauppalain 19 §:n on katsottu ilmentävän myyjän tiedonantovelvollisuudelle asetettua minimitasoa. Sen mukaan myyjän tulee informoida ostajaa tiedossaan olevista olennaisista seikoista, joilla voidaan olettaa olevan vaikutusta kauppaan ja joista ostaja voi perustellusti olettaa saavansa tiedon. Lähtökohtaisesti yrityskaupassa myyjä toimittaa ostajan pyytämät tiedot sekä tiedot olennaisista asioista, joita ostaja ei ole osannut pyytää. Kauppalain 18 §:n perusteella myyjä myös vastaa antamistaan tiedoista, joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Käytännössä myyjän antama vakuutus yrityskaupan kohteen ominaisuudesta luo olettamuksen siitä, että kyseinen tieto on vaikuttanut kauppaan.

Kauppalain 20.1 §:n mukaan ostaja ei voi virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Kauppalain järjestelmässä ostajalle ei ole asetettu oma-aloitteista selonottovelvollisuutta, vaan myyjän tiedonantovelvollisuus on ensisijainen. 20.2 §:n mukaan jos ostaja on suorittanut tarkastuksen tai jos ostaja ilman hyväksyttävää syytä laiminlyö myyjän kehotuksen suorittaa tarkastus, ostaja ei voi virheenä vedota seikkaan, joka olisi pitänyt tarkastuksessa havaita. Pelkkä ostajalle tarjottu mahdollisuus kaupan kohteen tarkastamiseen voi synnyttää selonottovelvollisuuden.

Myyjän tiedonanto- ja ostajan selonottovelvollisuus sopimuskäytännössä

On yleistä, että ostaja suorittaa due diligence -tarkastuksen omasta aloitteestaan ja haluamassaan laajuudessa. Tällöin jää ostajan vastuulle, että tarkastus kattaa olennaiset seikat. Usein tästä myös sovitaan kauppakirjassa toteamalla, että ostaja on tarkastanut kohteen tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa eikä voi myöhemmin vedota seikkoihin, jotka sen olisi tullut tarkastuksessaan havaita. Ostajan velvollisuuksien vastapainoksi kauppakirjoissa yleensä todetaan, että myyjä on antanut ostajalle kaikki ostajan pyytämät tiedot sekä kaupan kannalta tärkeät tiedot, joita ostaja ei ole välttämättä pyytänyt.

Ostajan virhevastuu sopimuskäytännössä on pitkälti kauppalakia vastaava, vaikka ostajan selonottovelvollisuuden syntymiseen saatetaan suhtautua eri tavalla. Se, mitä ostajan pitäisi havaita, arvioidaan aina tapauskohtaisesti – sovellettiin kauppalakia tai ei.

Yleisesti voidaan todeta, että ostajalta voidaan yrityskaupassa edellyttää varsin ankaraa huolellisuutta ja että ostaja tarpeen vaatiessa käyttää tarkastuksessaan asiantuntijoita. Sopimuksissa asetetut vaatimukset ostajan huolellisuudelle voivat mennä lainsäädäntöä pidemmälle tai vastaavasti lieventää ostajan huolellisuusvaatimusta.

Virhevastuuta yrityskaupoissa koskeva lainsäädännön sisältö ei ole täysin yksiselitteinen. Epäselvyyksiä on aina sovellettavan lain valinnasta virhevastuun määrittelyyn. Toisaalta yrityskauppojen ympärille on muodostunut verraten vakiintunutta ja selkeää sopimuskäytäntöä. Jotta yrityskaupan osapuolten keskinäiset vastuusuhteet voidaan sopia ennakoitaviksi ja selkeiksi, on suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. PwC tarjoaa yrityskaupan oikeudelliset palvelut laadukkaasti, tehokkaasti ja pragmaattisesti.