PWC Uutishuone

OKM:n myöntämä valtiontuki ei kaventanut vähennysoikeutta arvonlisäverotuksessa

KHO katsoi, että A Oy:llä oli oikeus vähentää koulutuskustannuksiin sisältyvä arvonlisävero, kun koulutus käsitti A Oy:n palveluksessa olevan henkilökunnan lisä- ja täydennyskoulutusta. Sillä, että A Oy sai koulutukseen lain nojalla valtion tukea, ei ollut vähennysoikeuden suhteen merkitystä.

Arvonlisäveron vähennysoikeuden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että verollista toimintaa harjoittavalla yhtiöllä oli lisäksi lupa toimia ammatillisena erikoisoppilaitoksena (Ilmailuopisto) ja se sai tätä koulutustoimintaansa varten valtion tukea.

Tämä oppilaille maksuton koulutus ei KHO:n mukaan muodostanut yhtiön arvonlisäverollisesta lentoliikennetoiminnasta erillistä arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolista toimintaa. Keskusverolautakunta oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että yhtiön harjoittama soveltamisalan ulkopuolinen toiminta rajoittaa yhtiön vähennysoikeutta.

Siltä osin kun A Oy koulutti omaa henkilökuntaansa, sillä oli vähennysoikeus alihankkijan veloittamien koulutuspalveluihin sisältyvistä arvonlisäveroista. Kun matkustamohenkilökunnan peruskursseille osallistujat eivät vielä olleet kurssin aikana A Oy:n palveluksessa, ei vähennysoikeutta kuitenkaan ollut. Toiminta rinnastettiin tältä osin muiden koulutustoiminnan harjoittajien toimintaan, joilla ei ole oikeutta vähentää hankintoihinsa sisältyvää arvonlisäveroa.

Osa valtionosuudesta siirrettiin toiselle konserniyhtiölle, joka vastasi itse oman henkilökuntansa teknillisestä kouluttamisesta ja sen kustannuksista. Valtionosuuden siirtoa ei pidetty vastikkeena myydystä palvelusta, vaan se oli arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolinen erä. Kyse ei siten ollut koulutuspalvelun vastikkeellisesta myynnistä A Oy:lle.

Soveltamisalan ulkopuolinen toiminta ei aina rajoita vähennysoikeutta

Päätös vahvistaa sen, että arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolinen toiminta ei rajoita vähennysoikeutta silloin, kun siitä ei muodostu verollisesta toiminnasta erillistä toimintaa. Tämän arvioiminen voi osoittautua haastavaksi. Tässäkin tapauksessa keskusverolautakunta ja KHO:ssa äänestyksessä vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos pitivät koulutustoimintaa muusta verollisesta toiminnasta erillisenä. KHO:n enemmistö puolestaan ei.

Erinomaisen joustava oli KHO:n tulkinta konserniyhtiölle tapahtuneen valtionosuuden siirron käsittelystä.

Konsernissa useimmiten yksi yhtiö hakee avustuksen ja päätös vahvisti sen, että avustusta voidaan käyttää konsernissa myös toisen yhtiön koulutuskulujen kattamiseen ilman, että siirtoa pidettäisiin palvelun myynnistä maksettuna vastikkeena. Edelleen kuitenkin valtionosuuksien vaikutus omaan arvonlisäverotukseen täytyy selvittää tapauksittain.

Katso KHO:n vuosikirjapäätös KHO 2018:97