Omaisuuden luovutus trustiin voi olla veronalainen luovutus

Vaikka Suomen lainsäädäntö ei tunne trusteja, monessa maassa ne ovat tavallinen väline esimerkiksi perhevarallisuuden hallinnointiin. KHO:n tuoreen päätöksen mukaisesti varoja ei kuitenkaan voi luovuttaa trustiin ilman luovutusvoittoverotusta. Samalla tapaus osoittaa selvän sääntelyn puuttumisen ongelmat.

Suomen verolainsäädäntö ei tunne trusteja, eikä se sisällä nimenomaisia trusteja koskevia säännöksiä. Oikeuskäytännössä harvat trusteja koskevat ratkaisut ovatkin siksi perustuneet tapauskohtaiseen harkintaan kunkin tilanteen ja trustin olosuhteiden perusteella. Ratkaisuja on aikaisemmin annettu muun muassa siitä, milloin trustin edunsaaja saa veronalaisen etuuden. Korkeimman hallinto-oikeuden nyt ratkaisemassa tapauksessa kyse on kuitenkin trustin asettajan verotuksesta.

Tapauksessa suomalaisen henkilön tarkoituksena oli siirtää Guernseyn lain mukaan perustettavaan, peruuttamattomaan trustiin muun muassa suomalaisen, listaamattoman osakeyhtiön äänivallattomia osakkeita. Trustin edunsaajina olisivat olleet asettajan lapset ja heidän jälkeläisensä, jotka olisivat tulevaisuudessa voineet saada trustista varoja esimerkiksi koulutukseen tai liiketoimintayhtiön perustamista varten. Varojen jakamisesta edunsaajille olisi päättänyt trustin edunvalvoja (trustee), joka Guernseyn lain mukaan olisi tullut myös trustiin siirrettyjen varojen juridiseksi omistajaksi.

Tapauksen olosuhteiden perusteella korkein hallinto-oikeus totesi ensinnäkin, että Suomen verolainsäädännön näkökulmasta kyseessä ollut trusti olisi yhteisö. Tästä puolestaan seurasi, että varojen siirto trustille ei muodostanut lahjaa trustin edunsaajille, koska kyse oli asettajan ja trustin välisestä toimesta. Toisaalta kyse ei ollut lahjasta tai muustakaan täysin vastikkeettomasta toimesta, koska asettaja ja hänen lähipiirinsä olisivat hyötyneet trustiin siirretystä varallisuudesta. Näin ollen KHO päätyi lopputulokseen, jonka mukaan varojen siirtäminen trustiin on veronalainen luovutus, jonka yhteydessä luovutusvoittovero lasketaan siirrettävien osakkeiden käyvän arvon perusteella.

KHO:n päätöksen rivien välistä voi lukea, että varat voisi olla mahdollista siirtää trustiin luovutuksen sijaan lahjana. Silloin oletettavasti ainakaan luovutusvoittoverotus ei tulisi kyseeseen. Kun KHO kuitenkin samalla katsoi luovutuksen nyt jossakin muodossa tulleen trustin edunsaajien hyväksi, voitaisiin tässä tilanteessa joutua taas keskustelemaan lahjaverotuksesta. Suo siellä, vetelä täällä.

KHO:n päätös syntyi äänestyksen 4–1 jälkeen. Itse päätöksen lopputulosta ei voi pitää erityisen yllättävänä. Päätös, sen perustelut ja aikaisemmat käsittelyvaiheet kuitenkin kuvastavat hyvin trusteihin liittyvien verokysymysten monimutkaisuutta ja toisaalta nimenomaisen sääntelyn puuttumisesta aiheutuvaa ennakoimattomuutta.

Verohallinto oli omassa päätöksessään sinänsä päätynyt samaan lopputulokseen, mutta sekoittanut asian arviointiin myös muun muassa väliyhteisölainsäädännön. Hallinto-oikeus puolestaan katsoi, että kyse ei ole veronalaisesta luovutuksesta lainkaan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vähemmistöön jääneen oikeusneuvoksen ja asian esittelijän mielestä kyse oli kyllä luovutuksesta, mutta ei vastikkeellisesta luovutuksesta, jolloin luovutusvoittoverotusta ei syntyisi. Ja KHO:n enemmistö tosiaan totesi, että luovutusvoittoverotus laukeaa. Kolme viranomaiskäsittelyä, neljä erilaista mielipidettä.

Trusti voi olla erittäin käyttökelpoinen väline varallisuussuunniteluun. Koska monessa maassa ne ovat yleisiä, myös Suomessa trusteja tulee entistä useammin vastaan, kun Suomessa asuva henkilö on muualla perustetun trustin edunsaaja. Kuten tuore päätös osoittaa, trustien vaikutukset ovat Suomessa kuitenkin usein vaikeasti ennakoitavia ja ne on siksi syytä selvittää huolellisesti etukäteen. Myös ennakkoratkaisun hakeminen verokohtelusta on mahdollista. Näin oli toimittu myös KHO:n nyt ratkaisemassa tapauksessa. Ennakkoratkaisuprosessin toimivuudesta toki kertoo jotain se, että ratkaisua oli haettu vuodelle 2021, mutta lopullinen päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta saatiin syksyllä 2024.