Osakevaihto ei johda sukupolvenvaihdoshuojennuksen menettämiseen
Lahjana saadut osakkeet voidaan luovuttaa edelleen osakevaihdolla ilman, että aikaisempaan lahjoitukseen sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennus menetetään.
Lahjana saadut osakkeet voidaan luovuttaa edelleen osakevaihdolla ilman, että aikaisempaan lahjoitukseen sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennus menetetään.
Korkein hallinto-oikeus on antanut vuosikirjapäätöksen (KHO:2016:185) perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennuksen menettämisestä osakevaihdon yhteydessä.
Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennus alentaa yhtiön osakkeista maksettavan perintö- tai lahjaveron määrää yleensä vähintään 60 %. Huojennus voidaan kuitenkin menettää, jos lahjan- tai perinnönsaaja luovuttaa yli puolet huojennuksen kohteina olleista osakkeista ennen kuin perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisesta on kulunut viisi vuotta (ns. karenssiaika). Tällöin aiemmin huojennettu vero pannaan maksuun korotettuna 20 prosentilla.
KHO:n ratkaisussa kyseessä olleessa perheyhtiössä oli aiemmin toteutettu sukupolvenvaihdos siten, että yhtiön osakkeiden lahjaverotukseen oli sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennusta. Verokohtelusta oli haettu ennakkoratkaisua, kun perheen omistamat yhtiöt aiottiin alle viiden vuoden kuluttua aiemmasta lahjoituksesta järjestää konserniksi osakevaihdon avulla. Suunnitellussa osakevaihdossa uuden, järjestelyä varten perustetun osakeyhtiön oli tarkoitus hankkia muun muassa aiemman lahjoituksen kohteena olleen yhtiön osakkeet ja antaa vastikkeena omia osakkeitaan. Aiemman lahjansaajan oli tarkoitus toimia osakevaihdon jälkeen osakevaihdossa syntyvän konsernin emoyhtiön hallituksen jäsenenä.
Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että osakevaihto aiheuttaa aiemman huojennuksen menettämisen, koska osakkeiden vaihtamisessa on kyse luovutuksesta. Hallinto-oikeus puolestaan kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja totesi, ettei elinkeinoverolain säännösten mukaan toteutetussa osakevaihdossa tapahdu sellaista osakkeiden luovutusta, joiden perusteella sukupolvenvaihdoshuojennus voitaisiin menettää.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi valituksen. Ratkaisunsa perusteluissa KHO totesi, että osakevaihdossa yhtiön osakkeita ei luovuteta ulkopuolisille, vaan lahjana saatujen osakkeiden omistus pysyy osakevaihdon jälkeenkin välillisesti samoilla henkilöillä. Lisäksi lahjansaaja jatkaa lahjaksi saamiinsa osakkeisiin liittyvää yritystoimintaa toimimalla lahjoitetut osakkeet osakevaihdolla hankkineen yhtiön hallituksen jäsenenä. Näin ollen osakevaihdon ei voida katsoa olevan sellainen luovutus, jonka perusteella aiemmin saatu sukupolvenvaihdoshuojennus voitaisiin menettää.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen jälkeisen karenssiajan tarkoituksena on estää kevyesti verotetun omaisuuden realisoiminen pian lahjoituksen jälkeen. Osakevaihdossa osakkaalle ei kuitenkaan realisoidu mitään välitöntä etua, vaan hänen omistuksensa ainoastaan muuttuu välilliseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa onkin perustellusti sivuutettu osakevaihdon muodollinen luonne luovutuksena ja ratkaistu asia järjestelyn tosiasiallisen sisällön perusteella. Vaikka KHO:n ratkaisu koski lahjaverotusta, samoja periaatteita voidaan lähtökohtaisesti soveltaa myös perintönä saatujen osakkeiden luovutukseen osakevaihdolla.
Verotuskäytännössä suhtautuminen osakevaihtoon sukupolvenvaihdoshuojennuksen jälkeen on vaihdellut, mutta KHO:n ratkaisu selkeyttää aiemmin epäyhtenäistä verotuskäytäntöä. Jatkossa yritysrakenteiden tarkoituksenmukainen kehittäminen sukupolvenvaihdoksen jälkeen on aiempaa laajemmin mahdollista ilman riskiä perintö- tai lahjaveronhuojennukseen liittyvän karenssiajan rikkomisesta aiheutuvista veroseuraamuksista.
