Palveluyhtiölle maksettavaa liittymismaksua ei lueta varainsiirtoveropohjaan

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut ratkaisun 3.1.2017 T 24, jossa otettiin kantaa liittymismaksun kuulumiseen varainsiirtoveron perusteeseen. PwC toimi valitusprosessissa verovelvollisen asiamiehenä.

Kaupunki ja uuden asuinalueen rakentamisesta vastanneet rakennusliikkeet olivat solmineet rakennuttajasopimuksen. Sopimuksen mukaan uudelle asuinalueelle rakennettavia asuinrakennuksia ja asuintontteja omistus- tai vuokraoikeiden nojalla hallitsevat asunto-osakeyhtiöt tulivat osakkaiksi erilliseen palveluyhtiöön. Palveluyhtiön perustaneet rakennusliikkeet siirsivät palveluyhtiön osakkeet asunto-osakeyhtiöille vastikkeetta. Lisäksi asunto-osakeyhtiöt olivat rakennuttajasopimuksen perusteella velvollisia suorittamaan palveluyhtiölle erillisen liittymismaksun, jolla oli tarkoitus kattaa palveluyhtiölle aiheutuvia kustannuksia mm. autopaikkojen, yhteispihojen, alueellisen tietoverkon ja kerhotilojen toteutuksesta.

Ratkaisussa yksi asunto-osakeyhtiö haki ennakkoratkaisua Verohallinnolta siitä, kuuluiko sen asuinalueen palveluyhtiölle erikseen maksama liittymismaksu osaksi palveluyhtiön osakkeiden luovutuksesta maksettavan varainsiirtoveron perustetta.

Varainsiirtoverolain mukaan varainsiirtoveroa on suoritettava kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Vastikkeeseen luetaan myös muulle kuin luovuttajalle tehty suoritus, joka on luovutussopimuksen ehtona, samoin kuin suoritusvelvoite, jonka luovutuksen saaja on luovutussopimuksen ehtojen mukaan ottanut vastattavakseen luovuttajalle tai muulle taholle, jos suoritusvelvoite tulee luovuttajan hyväksi.

Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että liittymismaksu kuuluu varainsiirtoveropohjaan. Verohallinto perusteli päätöstä sillä, että liittymismaksu tulee välillisesti rakennuttajan hyväksi, kun sopimuskokonaisuus huomioidaan. Verohallinnon tulkintalinjan voidaan katsoa laajentavan varainsiirtoverolaissa määritellyn vastikkeen käsitettä lain sanamuodon ulkopuolelle. Asunto-osakeyhtiö valitti asiasta hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen ja pysyi Verohallinnon tulkintalinjassa.

Asunto-osakeyhtiö valitti asiasta edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka myönsi valitusluvan ja hyväksyi verovelvollisen valituksen. Ratkaisun perusteluissa KHO totesi, että liittymismaksun ei ollut näytetty tulleen luovuttajan eli rakennuttajan hyväksi, eikä etuyhteyttä rakennuttajan ja alueen palveluyhtiön välillä ollut näytetty.

Asunto-osakeyhtiö haki ennakkoratkaisua asiasta keväällä 2014. Lopullisen lainvoimaisen päätöksen saamiseen meni siten lähes kolme vuotta, kun korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisun alkuvuonna 2017. Tapaus on esimerkki ennakkoratkaisujärjestelmän hitaudesta. Valitusprosessi saattaa usein venyttää lainvoimaisen ratkaisun saamista kohtuuttomasti, kun ennakkoratkaisuhakemuksen tarkoituksena on usein varmistaa järjestelyn verokohtelu etukäteen. Järjestelmän hitaudesta johtuen lopullinen lainvoimainen ratkaisu saattaa olla verovelvolliselle merkityksetön, kun olosuhteet ja suunnitelmat ovat saattaneet muuttua merkittävästi valitusprosessin aikana.