Roudarista tulee oikea tilintarkastaja eli tilintarkastajan tutkinnon suorittaminen

Miksi tilintarkastajaksi – osan 3 bonuskirjoitus. Miksi tilintarkastajaksi -juttusarjassa Eero Kotilainen muistelee tilintarkastajana viettämiään vauhdikkaita ja kokemusrikkaita vuosia. Tämä kirjoitus keskittyy tilintarkastajan tutkintoon valmistautumiseen ja tutkinnon suorittamiseen.

Kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen eteeni tuli yksi tilintarkastajan uran suurimmista rajapyykeistä: tilintarkastajan tutkintoon osallistuminen. Lähtökohtaisesti PwC:llä mentiin tuolloin KHT-tenttiin, mutta minulle se ei tradenomina ollut mahdollista, eli valitsin HTM:n (nykyisin HT). Tenttiin ilmoittautuminen toi mukanaan erinäisiä koulutuksia, mutta jouduin toteamaan sen minkä jo tiesin, eli että luentomaiset luokkahuonekoulutukset eivät ole minua varten. Niinpä päätin mieluummin lukea itsekseni.

Tenttiä edeltävänä keväänä rupesin vertaamaan koulussa keräämiäni opintopisteitä HTM-tutkinnon ennakkovaatimuksiin. Vaikken opiskeluaikana ollut suunnitellut tilintarkastajan ammattia, yllätyin hieman huomatessani, että HTM:n ennakkovaatimuksiin kuuluvista opintopisteistä minulta puuttui pari tilintarkastuksen ja pari juridiikan pistettä. Oli siis pakko haalia muutama piste jostain ennen alkusyksyn HTM-tenttiä.

Tilintarkastuksen kurssi löytyi ja hoitui helposti, mutta juridiikan osalta homma ei mennyt ihan kivuttomasti. Ensinnäkin siinä aikataulussa oli vaikea löytää mitään järkevää kurssia. Lopulta löysin etäisesti tilintarkastukseen liittyvän juridiikan kirjatentin, joka ajoittui elokuulle pari viikkoa ennen HTM-tenttiä. Tämä tarkoitti, että jouduin käyttämään kesän vähäiset lukumahdollisuudet juridiikan opiskeluun paria opintopistettä varten. Mutta ilman niitä en olisi päässyt HTM-tenttiin, eli vaihtoehtoja ei ollut.

Juridiikan tentti meni mielestäni erittäin hyvin ja pääsin vihdoin pariksi viikoksi keskittymään siihen varsinaiseen koitokseen, eli HTM-tenttiin. Suorittamani juridiikan tentin tuloksia ei kuitenkaan kuulunut. Kun tulokset vihdoin tulivat pari päivää ennen HTM-tenttiä, olin läpäissyt kurssin aivan rimaa hipoen! Muistaakseni 15 pisteellä pääsi läpi ja minulla oli 16 pistettä. Tämä oli kylmäävä, pienimuotoinen ”near death experience”. En edelleenkään tiedä mikä siinä meni pieleen, kun mielestäni se oli mennyt hyvin. Yleensä oma fiilis osuu edes etäisesti oikeaan, mutta ei tällä kertaa.

Varsinainen HTM-tutkinto oli yllättävän haastava ja kuumottava kokemus suhteellisen hyvästä ennakkofiiliksestä huolimatta.

Aika tuntui kuluvan todella nopeasti, keskittymiskyky oli kadoksissa ja ajatus yleisestikin luisti huonommin kuin yleensä. En ennakoinut reagoivani näin. Vuosia myöhemmin menin KHT-tenttiin ja se oli pääosin positiivinen kokemus. Eli sekin on täysin mahdollista. Mutta HTM-tentti oli tosiaan vaikea. Luulen, että se johtui rajallisesta valmistautumisesta.

Tentti vs. tilintarkastajan työ käytännössä

Mainittakoon tässä, että tenttitilanne ei kuvasta tilintarkastajan työn todellisia vaatimuksia kovin hyvin. Tilintarkastus ei ole nopeuskilpailu, jossa yksin etsitään pikavauhtia papereista virheitä ja kirjoista pykäliä osoittamaan, miksi asiat ovat oikein tai väärin ja miksi omat johtopäätökset ja vastaukset ovat asianmukaisia.

Todellisuudessa tilintarkastus, ainakin siten kuin minä olen sen kokenut, on useimmiten tiimityötä ja dialogia asiakkaan kanssa, kun asioita punnitaan monelta kantilta.

Minulla ei ole mitään suurta ajatusta siitä, miten tutkinto pitäisi hoitaa. Pointti on ehkä se, että menestys tai epäonnistuminen tentissä ei sano mitään siitä, miten hyvää tilintarkastajan ainesta kokelaassa on. Tentti mittaa vain sitä ”tilintarkastuksen sipulin” ydintä kapeasta näkökulmasta ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Mutta näillä mennään.

Marras-joulukuun vaihteessa tulosten julkistamispäivä vihdoin koitti ja kuten varmasti kaikki muutkin, latasin nettisivua, jolla tulokset julkaistaan, päivän mittaan yhä uudestaan ja uudestaan. Tuloksia ei näkynyt. Päivän päätteeksi olin asiakkaalla palaverissa ja siinä samalla jatkoin tulossivun päivittämistä vaivihkaa. Lopulta tulokset ilmestyivät näkyviin ja rupesin hädissäni etsimään omaa nimeäni – edelleen keskittyen samalla kuitenkin palaveriin. Lopulta löysin nimeni listalta! Olin kaiken epäonnen jälkeen päässyt tentistä läpi! Roudarista oli yhtäkkiä tullut ihan oikea tilintarkastaja!

Suoraan asiakaspalaverista lähdin kollegan kanssa lentokentälle ja Hollantiin parin päivän työmatkalle. Oli voittajafiilis ja tuntui mukavalta saada paljon onnitteluviestejä kollegoilta. Ja kyllä oma äiti oli ylpeä!

HTM-kokemukseen liittyi vielä yksi hauska elämys, kun menin antamaan tilintarkastajan valaa. Menin käräjäoikeuteen määrättynä ajankohtana. Etsimme nuoren virkailijan kanssa vapaata huonetta jonkin aikaa ja lopulta löysimme pienen, osittain varastokäytössä olleen kopin, johon ei edes laitettu valoja päälle tämän ”seremonian” ajaksi. Siinä sitten lausuin virkailijan perässä valan ja homma oli sillä selvä. En ole ihan varma mitä juhlallisuuksia odotin, mutta tämä sopi minulle oikein hyvin.

Kirjoittaja on PwC:llä työskentelevä tilintarkastuksen asiantuntija Eero Kotilainen, KHT. Eero valmistui Haaga-Heliasta tradenomiksi 2009 ja aloitti työnsä PwC:llä samana vuonna. Hän toimi tilintarkastajana vuoteen 2018 asti, ja näiden kymmenen vuoden aikana hän erikoistui kansainvälisiin pörssiyhtiöihin ja erityisesti projektitoimintaa harjoittaviin yrityksiin. Nykyään Eero työskentelee asiantuntijana PwC:n Audit Transformation -ohjelmassa. Ohjelma tähtää tilintarkastuksen toimitusmallin laaja-alaiseen uudistamiseen, mikä liittyy niin teknologiaan ja sen hyödyntämiseen kuin toimintatapoihin ja johtamismalleihin.