Euroopan unionin tuomioistuin on 20.12.2017 antamallaan tuomiolla Hamamatsu Photonics Deutschland GmbH C-529/16 vihdoin ottanut kantaa siirtohinnoittelun soveltumiseen tullausarvon määrittämismenetelmänä. Asiassa oli kyse siitä, että Saksaan sijoittautunut tytäryhtiö oli ostanut maahantuomiaan tavaroita Japanissa sijaitsevalta emoyhtiöltä ja emoyhtiö laskutti tavaroista konsernin sisäisen hinnan. Siirtohinnasta oli sovittu kyseisen konsernin ja Saksan veroviranomaisten välillä.
Laskutettua summaa oikaistiin tarvittaessa tilikauden päättyessä vastaamaan OECD:n vahvistamia siirtohintojen suuntaviivoja. Myyntihintojen jälkikäteisen oikaisemisen seurauksena Hamamatsun tavaroille ilmoittama tullausarvo oli ollut liian korkea ja yhtiö vaati tämän vuoksi tullien palautusta. Saksan tulliviranomaiset hylkäsivät vaatimuksen sillä perusteella, että menetelmä ei ollut tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan mukainen.
Asiaa käsitellyt Münchenin vetoomustuomioistuin päätyi pyytämään ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT). EUT katsoi tuomiossaan, että tullikoodeksin (2913/92) 28-31 artiklaa on tulkittava siten, että niiden perusteella ei ole mahdollista hyväksyä tullausarvoksi sovittua kauppa-arvoa, joka muodostuu osittain alun perin laskuun merkitystä ja tullausarvona ilmoitetusta määrästä sekä tilikauden päättymisen jälkeen tehdystä kiinteämääräisestä korjauksesta.
EUT:n linjausta voidaan pitää jossain määrin yllättävänä, sillä useissa EU-maissa on ollut tapana tehdä tulliviranomaisten kanssa sitovia sopimuksia siirtohinnan käyttämisestä tullausarvona. Tällöin huomiota on kiinnitetty lähinnä siihen, että tavarat maahantuonut yhtiö on itsenäinen kokonaisuus, jolla on taloudellinen riski toiminnastaan. Jos kyseessä on ollut ainoastaan jakelija tai vastaavaa toimintaa harjoittava emoyhtiön sivuhaara, ei tullausarvoa pääsääntöisesti voitu määrittää siirtohinnan perusteella.
EUT:n linjaus johtaa käytännössä siihen, että tavaroiden tuonnissa EU:n tullialueelle joudutaan soveltamaan kahta eri menetelmää tavaroiden hyväksyttävän kauppa-arvon määrittämiseksi. Siirtohinnoittelun perusteella saatua arvoa sekä tullilainsäädännön perusteella saatua arvoa. Tämä voi johtaa siihen, että tavaroille määritetyt arvot poikkeavat tapauskohtaisesti toisistaan huomattavasti.
Tuomiota ei kuitenkaan voida lukea siten, että ostajan ja myyjän välinen etuyhteys johtaisi automaattisesti ilmoitetun kauppa-arvon hylkäämiseen ja siten toissijaisten tullausarvon määrittämistä koskevien menetelmien käyttöön. Tullausarvo on edelleen mahdollista ilmoittaa kauppa-arvon perusteella etuyhteystilanteissa, mutta keskinäinen etuyhteys ei saa kuitenkaan vaikuttaa tavaroiden myyntihintaan. Jos etuyhteyden havaitaan vaikuttaneen hintaan, voivat tulliviranomaiset syrjäyttää ilmoitetun tullausarvon ja siirtyä toissijaisiin tullausarvon määrittämismenetelmiin. Siirtohinta voidaan siis sinänsä hyväksyä tullausarvona, mutta ainoastaan siten, että hinta ilmoitetaan tullilainsäädännön mukaisesti oikein heti tullausvaiheessa. Myöhemmin oikaistava siirtohinta ei ole tullilainsäädännön mukainen tapa ilmoittaa tullausarvoa.
Monikansalliset konsernit siirtävät jatkuvasti tavaroita siirtohinnoilla EU:n tullialueelle. EUT:n antaman tuomion vaikutukset ilmenevät yrityksille lisäkustannuksina, sillä jatkossa tullausarvoksi tulee ilmoittaa tullilainsäädännön mukaan määritetty arvo, oli se sitten tavaroista tosiasiallisesti maksettu hinta tai toissijaisin tullausarvon määritysmenetelmin saatu arvo. Jälkikäteisiä oikaisuja ei ole enää mahdollista tehdä muuten kuin unionin tullikoodeksin (952/2013) yksinkertaistettua ilmoittamista koskevien sääntöjen mukaan. Tämä on kuitenkin luvanvarainen menettely ja hallinnollisesti raskas maahantuoville yrityksille sekä myös tulliviranomaisille.
EUT:n antaman tuomion myötä myös tulliviranomaiset joutuvat miettimään, kuinka yhtiöiden ilmoittamia tullausarvoja tarkastetaan tavaroiden luovutuksen jälkeen siirtohinnoittelutilanteissa. Oikeustila asian ympärillä on ollut jo pidempään epäselvä eikä EU:n komissio ole kyennyt antamaan suuntaviivoja tullausarvon määrittämisessä siirtohinnoittelutilanteissa.
Jollei komissiolta tule suuntaviivoja jatkossakaan, johtaa se varmasti eri EU-maissa vaihteleviin käytäntöihin.
Jos ilmoitettu tullausarvo on huomattavasti alempi kuin esimerkiksi samanlaisten, unionin tullialueelle vietäväksi myytyjen tavaroiden kauppa-arvo, voi se johtaa jälkeenpäin määrättäviin veroseuraamuksiin mittavin tullinkorotuksin. Maahantuovien yritysten onkin hyvä kääntyä siirtohinnoittelutilanteissa hyvissä ajoin tulliasiantuntijan puoleen, jotta tullausarvo saadaan määritettyä tavaroita maahantuotaessa oikein.
