PWC Uutishuone

Tappiollisissakin urakoissa veron perusteena korkeintaan käypä arvo

Yritys, joka soveltaa rakentamispalvelujen myyntiin oman käytön verotuksen säännöksiä, ei Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perusteella joudu enää maksamaan arvonlisäveroa niiden kulujen perusteella, jotka jäävät myyjäyrityksen tappioksi.

Omalle tontille rakennettavista kiinteistöistä sekä perustajaurakointikohteissa, joissa rakennusyhtiö rakentaa kohteen sopimuksentekohetkellä omistamalleen kiinteistöyhtiölle, maksetaan arvonlisävero omaan lukuun rakentamista koskevien säännösten perusteella kohteen välittömien ja välillisten rakennuskustannusten perusteella. Voitollisissa kohteissa menettely tarkoittaa sitä, että voiton osuudesta ei makseta arvonlisäveroa. Tappiollisissa kohteissa arvonlisäveroa taas on jouduttu maksamaan enemmän kuin myyntihinnan perusteella kertyisi maksettavaa arvonlisäveroa.

Arvonlisäverodirektiivissä todetaan, että omaan lukuun rakennettavissa kohteissa arvonlisävero maksetaan kohteen käyvän markkina-arvon perusteella. Helsingin hallinto-oikeus totesi 28.9.2015 antamassaan päätöksessä 15/0802/4, että tappiollisten rakennuskohteiden arvonlisäverolain mukainen arvonlisäverokäsittely on verovelvolliselle epäedullinen.

Tapauksessa oli kyse uudisrakennuksesta, jota jouduttiin korjaamaan valmistumisen jälkeen. Korjaustyöt aiheuttivat sen, että myyjälle syntyvät kustannukset ylittivät kohteen käyvän arvon. Hallinto-oikeus katsoi arvonlisäverodirektiivin tulkintavaikutus huomioon ottaen, että tässä tilanteessa verovelvollisella on oikeus rajata veron peruste uudisrakennuksen käypään markkina-arvoon, eli verovelvollisella on mahdollisuus vedota suoraan direktiiviin, kun arvonlisäverolain säännös on tältä osin direktiivin kanssa ristiriidassa.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös ei vielä ole lainvoimainen. KHO on aiemmin päätöksessään 18.3.2004/638 päätynyt vastakkaiseen lopputulokseen ja katsonut, että veron perusteena ovat rakennusurakan kustannukset myös tappiollisessa kohteessa. KHO:n päätöksessä on katsottu, että arvonlisäverolain säännös veron laskemisesta ei sinällään ole direktiivin vastainen, joten direktiivin suoraa soveltamista ei pidetty mahdollisena. KHO:n päätöksessä ei kuitenkaan ole otettu lainkaan kantaa arvonlisäverodirektiivin tulkintavaikutuksen merkitykseen asiassa.

Arvonlisäverotuksessa on mahdollista hakea muutosta kolme vuotta tilikauden päättymisestä. Tämän vuoksi palautushakemukset koskien vuotta 2012 pitää jättää ennen tilikauden päättymistä.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 15/0802/4