PWC Uutishuone
16.08.2022|

Työehtodirektiivin vaikutukset työlainsäädäntöön tulivat voimaan 1.8.2022 

Hallituksen esityksellä HE 60/2022 vp täytäntöönpantiin avoimia ja ennakoitavia työehtoja koskeva direktiivi (EU) 2019/1152 eli ns. työehtodirektiivi. Sääntely tuli voimaan 1.8.2022. Muutokset koskevat ennen kaikkea vaihtelevaa työaikaa tekevien työntekijöiden asemaa. Työehtodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä toteutettiin lisäksi hallitusohjelmaan liittyvät vaihtelevan työajan sopimuksia koskevat lainsäädäntötoimet. 

Brexitin vaikutukset brittien oleskeluoikeuteen ja työntekoon Suomessa

Keskeiset vaihtelevan työajan sopimuksia koskevat muutokset

Työajan tarkasteluvelvoite 

Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä, tai työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa.

Työnantajalla on muutoksen myötä velvollisuus tarkastella työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista 12 kuukauden välein. 

Mikäli tarkastelujaksolla toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoiman tarve osoittavat, että työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävissä korkeammaksi, työnantajan tulee kuukauden kuluessa tarkastelun suorittamisesta tarjota työntekijälle sopimusta työaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta.

Työnantajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta muuttaa työsopimuksen mukaista työaikaa, jos työaika on tarkastelujaksolla muodostunut poikkeuksellisesti työsopimuksen mukaista vähimmäistyöaikaa korkeammalle tasolle johtuen esimerkiksi normaalista poikkeavasta työvoiman tarpeesta. 

Selvitysvelvollisuus työsuhteen keskeisistä ehdoista 

Työnantajalla on velvollisuus antaa työntekijälle selvitys työsuhteen keskeisistä ehdoista. Ko. työsopimuslain pykälää on muutettu jonkin verran. 

Selvitystä ei tarvitse antaa, jos työntekijän työaika on keskimäärin enintään kolme tuntia viikossa neljän peräkkäisen viikon pituisen ajanjakson aikana. Työaikaa laskettaessa huomioidaan työntekijän työnteko toiselle työnantajan kanssa samaan konserniin kuuluvalle työnantajalle.

Työnantajalla on muutoksen myötä myös velvollisuus ilmoittaa vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevälle työntekijälle viitetunnit ja -päivät, joina työntekijää voidaan vaatia tekemään työtä. 

Työnantajan tulee arvioida, minä viikonpäivinä tai kellonaikoina työnantajalle yleensä syntyy työvoiman tarve siten, että työntekijälle tarjottaisiin työtä. Viiteajoiksi voidaan määritellä esimerkiksi yrityksen aukioloajat, jos tarkempi määrittäminen ei ole mahdollista. 

Vaihtelevan työajan sopimuksia koskevat vaatimukset työaikalaissa 

Työaikalakiin on lisätty kokonaan uusi 30 a §, joka koskee vaihtelevan työajan sopimuksia koskevia vaatimuksia työvuorosuunnittelussa. Uuden sääntelyn mukaan työvuoron merkitseminen työvuoroluetteloon edellyttää työntekijän suostumusta, jos säännöllistä työaikaa on tarkoitus sijoittaa niiden viikonpäivien ja/tai kellonaikojen ulkopuolelle, jotka työntekijälle on ilmoitettu työsuhteen alkaessa. Suostumus tarvitaan lisäksi silloin, jos työaika ylittää vaihtelevan työajan sopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan määrän. 

Lisäksi työnantajalla on velvoite maksaa työntekijälle kohtuullinen korvaus, mikäli työnantaja peruuttaa vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevän työntekijän työvuoron alle 48 tuntia ennen työvuoron alkua tilanteessa, jossa työntekijällä ei katsota olevan oikeutta palkkaan tai korvaukseen työsopimuslain 2:12 §:n, työehtosopimuksen tai sovitun työvuoron sitovuuden perusteella.

Lähtökohta on, että työvuoroluetteloon merkitty työvuoro sitoo työnantajaa, ja työvuoron peruuttaminen on siten mahdollista ainoastaan rajatuissa tilanteissa. Työvuoron peruuttaminen voi olla mahdollista esimerkiksi silloin, kun työnantajalla on työaikalakiin perustuva painava syy muuttaa työvuoroluetteloa. 

Työehtodirektiivin muut vaikutukset työsopimuslakiin 

Selvitys työnteon keskeisistä ehdoista 

Työehtodirektiivin täytäntöönpanon myötä niitä työsuhteen keskeisiä ehtoja, joista työnantajan on annettava selvitys työntekijälle, on lisätty, säännöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden piiri on laajentunut ja ilmoituksen antamisen määräajat ovat lyhentyneet.

Aiemman lisäksi selvityksestä tulee jatkossa käydä ilmi seuraavat tiedot:

  • Jos työntekijällä ei ole pääasiallista kiinteää työntekopaikkaa: selvitys niistä periaatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa tai on vapaa määrittämään oman työntekopaikkansa.
  • Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän osalta: viikonpäivät ja kellonajat, joina työnantaja voi työaikalain 30 a §:n mukaisesti teettää työtä ilman työntekijän kutakin kertaa varten antamaa suostumusta.
  • Vuokratyössä: käyttäjäyrityksen nimi ja toimipaikka, kun ne ovat tiedossa.
  • Mahdollinen lakiin, sopimukseen tai käytäntöön perustuva oikeus työnantajan tarjoamaan koulutukseen.
  • Vakuutuslaitos, jossa työnantaja on järjestänyt työntekijän eläketurvan tai vakuuttanut työntekijän työtapaturman ja ammattitaudin varalta. 

Määräaika tietojen antamiselle vaihtelee. Osa tiedoista tulee antaa seitsemän päivän kuluessa työnteon aloittamisesta ja osa kuukauden kuluessa työnteon aloittamisesta. 

Velvollisuus pyynnöstä antaa tietoa mahdollisuudesta pidentää säännöllistä työaikaa tai työsopimuksen kestoaikaa.

Työnantajalla on myös säädetty velvollisuus antaa osa-aikaisen tai määräaikaisen työntekijän pyynnöstä perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa tai työsopimuksen kestoaikaa.

Työntekijän pyyntö voi koskea esimerkiksi mahdollisuutta lisätä työsopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa, osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön siirtymistä tai mahdollisuutta muuttaa työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa korkeammalle tasolle.

Pakollisen koulutuksen maksuttomuus ja työajaksi lukeminen

Työsopimuslakiin on myös lisätty uusi 19 § 2 lukuun, joka sisältää määräyksiä työnantajan järjestettäväksi määritellyistä pakollisista koulutuksista. Jos työnantajalla on lakiin tai työehtosopimukseen perustuva velvollisuus tarjota työntekijälle koulutusta, jotta tämä voi tehdä työtä, jota varten hänet on palkattu, tulee koulutuksen olla työntekijälle maksutonta. Lisäksi koulutus tulee lukea työajaksi ja mahdollisuuksien mukaan sen on tapahduttava säännönmukaisten työvuorojen aikana.

Pakollisen koulutuksen maksuttomuudesta, vaatimuksesta sijoittaa koulutus tavanomaisten työvuorojen yhteyteen tai työajaksi lukemisesta voidaan tietyin rajoituksin sopia toisin työehtosopimuksella.