Työsopimuslain soveltamisalaa koskeva muutos – kokonaisharkinnan korostuminen epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa
Työ- ja elinkeinoministeriössä on vireillä lainsäädäntöhanke, jolla on tarkoitus muuttaa työsopimuslain soveltamisalasäännöstä (TSL 1:1). Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisättäisiin kokonaisharkintaa koskeva vaatimus tilanteissa, joissa laissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien arvioimisen jälkeen työntekoa koskevan oikeussuhteen luonne on edelleen epäselvä tai tulkinnanvarainen.
Työ- ja elinkeinoministeriössä on vireillä lainsäädäntöhanke, jolla on tarkoitus muuttaa työsopimuslain soveltamisalasäännöstä (TSL 1:1). Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisättäisiin kokonaisharkintaa koskeva vaatimus tilanteissa, joissa laissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien arvioimisen jälkeen työntekoa koskevan oikeussuhteen luonne on edelleen epäselvä tai tulkinnanvarainen.
Tavoitteena on täsmentää työsuhteen käsitteen määrittelyä erityisesti työsuhteessa ja yrittäjänä tehtävän työn välisessä rajanvedossa. Tavoitteena on siten myös helpottaa lain soveltajia ratkaisemaan työntekosuhteen oikeudellinen luonne sellaisissa tilanteissa, joihin liittyy tulkintaa edellyttäviä kysymyksiä.
Hallituksen on tarkoitus antaa esityksensä eduskunnalle lokakuussa 2022, mutta esitysluonnos on lausuntokierroksella saanut paljon kritiikkiä.
Ehdotetun muutoksen pääasiallinen sisältö
Työsopimuslain soveltamisalasäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökseen lisätään vaatimus, jonka mukaan epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta tulisi arvioida kokonaisharkintaa käyttäen.
Kokonaisharkinnan merkitys korostuisi erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa yksittäisten työsuhteen tunnusmerkkien arvioinnin jälkeen jää epäselväksi, onko työtä tehty työsuhteessa vai jossakin muussa oikeussuhteessa.
Kokonaisharkinta ja siinä huomioitavat seikat täydentäisivät soveltamisalasäännöksessä esitettyjä tunnusmerkistötekijöitä. Työsuhteisessa työssä kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien edellytetään täyttyvän, eikä tällä esityksellä muutettaisi työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien sisältöä. Yksittäisillä tunnusmerkeillä ja niiden sisällöllä olisi toki merkitystä jatkossa myös kokonaisharkinnassa.
Kokonaisharkinnassa huomioon otettavista seikoista säädettäisiin esimerkkiluettelolla. Huomioitavia seikkoja olisi muun muassa osapuolten oikeussuhteen luonnetta koskeva yhteinen tarkoitus, olosuhteet, joissa työtä tehdään sekä niistä muodostuva osapuolten tosiasiallinen asema oikeussuhteessa. Huomioon otettavien seikkojen luettelo ei olisi tyhjentävä, sillä oikeussuhteen luonnetta koskevassa arvioinnissa voisi tulla huomioitavaksi myös muita sellaisia yksittäisiä seikkoja, joilla on vaikutusta osapuolten asemaan kyseisessä työntekosuhteessa. Olennaista olisi arviointi siitä, tehdäänkö työtä epäitsenäisessä vai itsenäisessä asemassa suhteessa työn teettäjään.
Valmistelussa oleva muutos liittyy hallitusohjelmaan kirjattuun tavoitteeseen siitä, että työelämän epävarmuuden vähentämiseksi työsopimuslain työsopimuksen käsitettä täsmennetään siten, että työsopimussuhteen naamiointi muuksi kuin työsopimukseksi estetään.
Muutosta koskeva kritiikki
Hallituksen esitysluonnos on kuitenkin lausuntokierroksella saanut paljon kritiikkiä muun muassa siksi, että työsopimuslain soveltamisalaa koskeva lainsäännös jää edelleen hyvin tulkinnanvaraiseksi. Lausunnoissa on todettu myös, ettei muutos esitetyssä muodossa tuo selkeyttä ja edistystä nykytilaan. Lisäksi lausunnoissa on myös tuotu esille, ettei kyseinen muutos olisi tarpeen, koska nykyisinkin arviointi työsuhteen olemassaolosta tehdään viime kädessä kokonaisharkintaa käyttäen. Oikeudellisesti rajanvetokysymys työsuhteen ja yrittäjäaseman osalta ei ole toistaiseksi aiheuttanut ongelmia, eikä esiin ole tullut sellaisia tilanteita, joissa tapauskohtaisesti ei olisi pystytty nykylainsäädännön pohjalta ratkaisemaan, tehdäänkö työtä työntekijänä vai yrittäjänä.
Lopuksi
Työtä tehdään enenevässä määrin ns. epätyypillisessä työsuhteessa, vaikka toisaalta valtaosa nykyisistä työsuhteista on edelleen vakinaisia ja toistaiseksi voimassa olevia. Työtä tehdään yhä enemmän myös esimerkiksi vuokratyönä, alustatyönä ja myös itsensä työllistäjien määrät kasvavat. Läheskään aina ei ole selvää, onko kyse työsuhteessa ja yrittäjänä tehtävästä työstä. Sillä, onko kyse työsuhteisesta työstä tai ei, on luonnollisesti suuri merkitys niin työnantajan kuin työntekijänkin kannalta. Olemme mielellämme avuksi selvitettäessä tätä rajanvetoa ja pohdittaessa, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit tai eivät.
