Tuotteiden alkuperä ja polkumyyntitullit
Tavaran yleinen alkuperä on yksi tuonti-ilmoituksen peruspilareista, jonka tärkeys usein ohitetaan. Alkuperä vaikuttaa kuitenkin sellaisten mahdollisesti huonosti ennakoitujen tullien maksun määrään, kuten polkumyyntitulleihin tai muihin kauppapoliittisiin toimenpiteisiin.
Tavaran yleinen alkuperä on yksi tuonti-ilmoituksen peruspilareista, jonka tärkeys usein ohitetaan. Alkuperä vaikuttaa kuitenkin sellaisten mahdollisesti huonosti ennakoitujen tullien maksun määrään, kuten polkumyyntitulleihin tai muihin kauppapoliittisiin toimenpiteisiin.
Tällaiset toimenpiteet voivat olla erittäin korkeita (yli 70 % tuotteen tullausarvosta), jolloin kustannus yhtiölle on merkittävä etenkin jälkikannon yhteydessä, kun polkumyyntitullia ei voi enää vierittää tuotteen hintaan.
Usein maahantuojia hämmentää, että alkuperäsäännöt määritellään maahantuontivaltion sääntöjen perusteella. Tämän vuoksi EU:n alkuperäsäännöt voivat hyvinkin poiketa vientivaltion säännöistä. Vastuu alkuperän määrittämisestä on kuitenkin maahantuojalla, jolloin väärin ilmoitetun yleisen alkuperän seurauksena kantamattomat tullit peritään jälkikäteen maahantuojalta, jolle voidaan määrätä myös sanktioita.
Tuotantoketjun tunteminen helpottaa oikean alkuperän ilmoittamisessa
Alkuperäsäännöt ovat juridisesti haastavia. Yleisen alkuperän pääsääntö on, että tavaran alkuperää vastaa sen maan alkuperää, jossa tuotteen viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely on suoritettu, silloin kun valmistukseen osallistuu useita eri maita. Tuotekategorioittain tuotteille on kuitenkin tarkempia sääntöjä, jotka muistuttavat rakenteeltaan kauppasopimusten alkuperäsääntöjä. Käytännössä oikean yleisen alkuperän ilmoittaminen vaatii, että yhtiö on hyvinkin tietoinen tuotteen tuotantoketjun eri vaiheista ja kykenee todentamaan, miksi merkittävän valmistuksen ja käsittelyn käsite on toteutunut ilmoitetun alkuperämaan osalta.
Viimeisen merkittävän valmistuksen ja käsittelyn käsite on viime vuosina ollut usein esillä esimerkiksi Aasiassa valmistettujen aurinkopaneeleiden osalta, koska EU on asettanut kiinalaista alkuperää oleviin aurinkopaneeleihin polkumyyntitulleja. Useita yrityksiä on joutunut jälkitarkastuksiin mahdollisesti väärin ilmoitetusta alkuperästä, kun EU:hun maahantuotujen aurinkopaneeleiden on epäilty olevan kiinalaista alkuperää. Myös EUT on vastikään käsitelty aurinkopaneeleiden alkuperän määrittämistä asiassa C‑209/20.
Yhtiön on mahdollista hakea yleiselle alkuperälle Tullilta nk. sitovaa alkuperätietoa, joka on voimassa kolmen vuoden ajan. Tämä edellyttää, että kolmen vuoden ajan maahantuotu tuote vastaa tuotannollisesti sitovan alkuperätiedon tuotetta. Tämä on vaikuttanut siihen, että sitova alkuperätieto ei ole ollut erityisen suosittu maahantuojien keskuudessa.
Tärkeää on, että maahantuojat ovat tietoisia kuhunkin tuotteeseen soveltuvasta alkuperäsäännöstä. Tällöin mahdollisia alkuperään liittyviä kustannuksia osataan ennakoida, jolloin vältytään myös ikäviltä yllätyksiltä mahdollisen jälkitarkastuksen yhteydessä.