Uutta oikeuskäytäntöä yhdistysten erillisvarallisuudesta

Sillä miten erillisvarojen hoitaminen on järjestetty, saattaa olla olennainen vaikutus siihen, kenelle varat kuuluvat, jos yhteenliittymän yhteys muuhun yhdistykseen katkeaa. Korkein oikeus on aiemmin antanut aiheesta paljon keskustelua herättäneen ratkaisun. Rovaniemen hovioikeuden tämän vuoden alussa antama päätös on herättänyt myös paljon huomiota.

KKO päätös 2015 yhdistyksen erillisvarallisuudesta

Korkein oikeus (KKO) antoi vuonna 2015 päätöksen aiheesta (kirjoitimme tästä 29.9.2015). Tammikuussa 2019 Rovaniemen hovioikeus (RHO) antoi päätöksen erillisvarallisuuden määritelmästä mm. tarkentamalla yhteenliittymän käsitettä.

Päätöksessä KKO katsoi, että yhdistyksestä (urheiluseurasta) irtaantuneella joukkueella oli urheiluseuraa parempi oikeus varoihin siinä tapauksessa, että joukkue oli siirtynyt kokonaisuudessaan urheiluseurasta toiseen.

KKO päätöksen perustelujen mukaan siirtyneelle joukkueelle oli muodostunut ns. erillisvarallisuutta, johon sillä oli urheiluseuraa parempi oikeus, koska

1. joukkue vastasi omasta taloudestaan itsenäisesti
2. joukkue oli pysyvä yhdistyksen toimintayksikkö, jolla oli vakiintuneet toimintamuodot
3. vakiintuneet toimintamuodot olivat jatkuneet pitkään
4. kerätyt varat olivat pelaajien vanhempien lapsensa joukkueelle keräämiä varoja (ns. erillisvarallisuutta)
5. joukkue jatkoi uudessa seurassa samaa aatteellista toimintaa kuin edellisessä seurassa.

KKO:n päätöksessä todettiin että, mitä tahansa yhdistyksen piirissä toimivaa kerhoa tai yhteenliittymää ei voida pitää sellaisena tahona, jolle syntyy erillisvarallisuutta, vaan yhteenliittymään kuuluvien tulee toimia ja harrastaa sekä kerätä varoja yhteisessä tarkoituksessa yhteisen päämäärän hyväksi.

Valo (Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry) antoi urheiluseuroille KKO:n päätöksen jälkeen suosituksia niiden taloushallinnon hoitamisesta siten, ettei erillisvarallisuutta syntyisi. Valo muun muassa suositteli, että yhdistyksen taloushallinto hoidetaan keskitetysti eikä jaosto- tai joukkuekohtaisesti.

Taloushallinnon keskittäminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että seuran rahaliikenne kulkee ainoastaan seuran hallituksen päätöksillä avattujen tilien kautta ja seuran hallitus päättää yhteisesti kerättyjen rahojen käytöstä ja siitä, keillä henkilöillä on tilien käyttöoikeus.

Tällöin varojen luovuttaminen seurasta irtautuvien jaostojen tai joukkueiden käyttöön vaatii hallituksen nimenomaisen päätöksen. Valo suositteli lisäksi yhdistyksen sääntöihin otettavaa määräystä taloushallinnon keskittämisestä.

KKO:n päätös herätti runsaasti epätietoisuutta yhdistyksissä. Kokemuksemme mukaan useat yhdistykset pyrkivät järjestämään toimintansa Valon antamien suositusten mukaisesti.

RHO:n päätös ja yhteenliittymän käsitteen tarkentaminen vuoden alussa 2019

RHO:n perusteluissa on todettu, ettei ratkaistavana oleva tilanne täysin vastaa aiemmassa KKO:n ennakkotapauksessa ollutta asetelmaa. Erottavia tekijöitä nyt annetussa päätöksessä edelliseen verrattuna ovat mm. seuraavat:

• RHO:n tapauksessa yhteenliittymä (=jaosto) ei ollut muodostanut varsinaista toimintayksikköä, vaan se oli ollut enemmän tiettyä toimintaa yhdistyksessä järjestävä ja organisoiva toimielin, joka toimii yhdistyksen hallituksen alaisuudessa:
  • jaoston kokoonpano oli ollut suppea
  • jaoston toiminta ei ollut ollut kovin laajaa
  • jaoston toiminta ei ollut tapahtunut jaoston sisällä, vaan se oli suunnattu laajasti paitsi yhdistyksen jäsenille myös yhdistyksen ulkopuolisille.
• Jaoston perustaman uuden yhdistyksen toimiala ei vastannut täysin jaoston alkuperäistä toimialaa, vaan uusi yhdistys toimi koko Suomen alueella.
• Alkuperäisen jaoston kaikki jäsenet eivät olleet siirtyneet uuden yhdistyksen jäseniksi.
• Alkuperäisen jaoston toiminta ei ollut lakannut, vaan se oli jatkunut uudella kokoonpanolla ennallaan.

KKO:n ratkaisussa esitetyt erillisvarallisuuden kriteerit eivät siten täyttyneet. RHO:n ratkaisussa päädyttiin siihen, ettei uuden yhdistyksen perustaneella jaostolla ollut yhdistykseen nähden parempaa oikeutta jaoston varoihin.

Valon aiemmin antamat suositukset ja monien yhdistysten niiden perusteella tekemät toimenpiteet eivät RHO:n ratkaisun myötä ole käyneet turhiksi. RHO:n päätöksellä vain täsmennettiin edellytyksiä, joiden täyttyessä yhdistyksen piirissä toimivalle yhteenliittymälle syntyä oikeus niiden erillisvarallisuuteen.

Yhdistysten on erillisvarallisuuden muodostumista välttääkseen edelleen suositeltavaa järjestää taloushallintonsa siten, että sen kaikkien osien talouden valvonnasta tosiasiallisesti vastaa se, jolle tehtävä yhdistyslain mukaan kuuluu.