KKO:n uusi linjanveto vähemmistöosinkoa koskevassa asiassa

Korkeimman oikeuden ratkaisun 2015:104 mukaan vähemmistöosingon määrään tyytymättömän osakkeenomistajan on moitittava osingon määrää koskevan yhtiökokouksen päätöksen lisäksi myös yhtiökokouksen tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ainakin silloin, jos moitekanne perustuu siihen, että tytäryhtiölle annettu konserniavustus pienentää vähemmistöosingon määrää. Ratkaisu poikkeaa tältä osin merkittävästi aiemmasta oikeuskäytännöstä.

Ratkaisussa KKO 2015:104 oli kyse siitä, että Finnlines Oyj:n (jatkossa ”Finnlines”) varsinainen yhtiökokous oli 20.5.2008 päättänyt osingosta tilikaudelta 2007. Finnlinesin osakkeista yli kymmenen prosenttia omistanut osakkeenomistaja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen (jatkossa ”Il­marinen”) oli yhtiökokouksessa vaatinut OYL 13 luvun 7 §:ssä tarkoitetun vähemmistöosingon jakamista. Ilmarisen mukaan osingonjaon perustana olevaan tilikauden voittoon tilikaudelta 2007 olisi pitänyt laskennallisesti lisätä yhteensä 34 002 000 euron määräiset konserniavustukset. Konserniavustukset Finnlines oli hallituksen päätöksin maksanut kolmelle täysin omistamalleen tytäryhtiölle tilikauden 2007 aikana.

Yhtiökokouksen päätökseksi oli jäänyt osakkeenomistajien enemmistön kanta, jonka mukaan vähemmistöosinko (noin 180 000 euroa) laskettiin yhtiökokouksessa vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta tilikauden voitosta (noin 360 000 euroa).

Ilmarinen vaati kanteessaan, että yhtiökokouksen päätöstä osingon maksamisesta muutettaisiin siten, että osinkoa maksettaisiin 17 181 000 euroa. Toissijaisesti Ilmarinen vaati, että osingonjakopäätös julistettaisiin pätemättömäksi.

KKO piti äänestysratkaisullaan lopputulokseltaan voimassa Helsingin hovioikeuden (HHO) Ilmarisen kanteen hylkäävän tuomion. KKO katsoi, että vähemmistöosingon määrään tyytymättömän osakkeenomistajan on kohdistettava moitekanteensa varsinaisen osingon määrää koskevan yhtiökokouksen päätöksen lisäksi myös yhtiökokouksen tilinpäätöksen vahvistamista koskevaan päätökseen. OYL 13 luvun 7 §:n vähemmistöosinkosäännökseen vetoamalla ei voi KKO:n mukaan perustella poikkeamista siitä lähtökohdasta, että vähemmistösinko määräytyy, kuten muukin yhtiön voitonjako, viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella (OYL 13 luvun 3 §).

KKO:n mukaan Finnlines-asiassa ei ollut tarpeen arvioida sitä, onko osingonjakopäätös ollut määrällisesti OYL 13 luvun 7 §:n vastainen, kun osingonjaon perusteena olevaa tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ei ollut riitautettu. KKO ei perusteluissaan myöskään ottanut kantaa siihen, oliko konserniavustuksen antamisella ollut hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet. Näihin kysymyksiin KKO otti kantaa samana päivänä annetussa ratkaisussaan KKO 2015:105 (ks. oheisen liitteen kohta D).

KKO:n eri mieltä olleiden oikeusneuvosten mukaan vähemmistöosakkeenomistajan oikeussuoja osakkeenomistajana edellyttää, että osakkeenomistaja voi saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi kysymyksen vähemmistöosingon määrään vaikuttaneiden konserniavustusten yhtiöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä riippumatta siitä, onko muita yhtiökokouksessa tehtyjä päätöksiä moitittu.

Arvioitavat asiat

Tässä kirjoituksessa käsitellään seuraavia kysymyksiä (kohdat I ja II):

I Tuleeko yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen vahvistamisesta moittia, jos vähemmistöosinko halutaan maksettavaksi erisuuruisena kuin yhtiökokous on tilinpäätöksen perusteella päättänyt jakaa?

KKO:n ratkaisun 2015:104 mukaan yhtiön varojen jakamisen tulee perustua yhtiön viimeiseen vahvistettuun tilinpäätökseen (OYL 13 luvun 3 §). Ilmarisen vaatimus voitonjakoa koskevan päätöksen laskennallisesta oikaisemisesta siten, että maksetut konserniavustukset olisi tullut lisätä tilikauden voittoon vähemmistöosinkoon vaikuttavasti, olisi tarkoittanut, että voitonjaon perusteena olisi ollut joku muu kuin yhtiön viimeksi vahvistettu tilinpäätös. Tilinpäätökseen perustumattomien laskennallisten lisäysten tekeminen osingonjaon perusteena olevaan tilikauden voittoon olisi KKO:n mukaan vastoin tiettyjä keskeisiä varojen jakamista koskevia säännöksiä ja niiden ilmentämiä periaatteita (OYL 13 luvun 1 ja 3 §).

Toisaalta KKO:n eri mieltä olleiden oikeusneuvosten mukaan vähemmistöosakkeenomistajan oikeussuoja osakkeenomistajana edellyttäisi, että osakkeenomistaja voi saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi kysymyksen vähemmistöosingon määrään vaikuttaneiden konserniavustusten yhtiöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä riippumatta siitä, onko muita yhtiökokouksessa tehtyjä päätöksiä moitittu.

Aikaisempaan oikeuskäytäntöön tukeutuen asiassa voi perustellusti olla KKO:n vähemmistön kanssa samaa mieltä. Tarkasteltaessa vähemmistöosinkoa ja konserniavustusta koskevaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä, on ollut riittävää, että vähemmistöosakkeenomistaja moittii vain yhtiön voitonjakoa koskevaa päätöstä. Itä-Suomen hovioikeuden lainvoimaisessa ratkaisussa 28.8.2003, S 02/1352, joka on kuvattu oheisen liitteen kohdassa A, vähemmistöosakkeenomistaja oli vastustanut yhtiökokouksessa konserniavustuksen huomioon ottamista yhtiön voitonjakokelpoisten varojen määrää laskettaessa. Hovioikeus oli tutkinut annetun konserniavustuksen liiketaloudelliset perusteet ja sen, oliko konserniavustuksella loukattu vähemmistöosakkaan oikeutta vähimmäisosinkoon sekä sen, oliko yhtiökokouksen päätöstä tarpeen muuttaa siten, että vähemmistöosakkeenomistajalle tulevan osingon määrää laskettaessa taseen osoittaman tilikauden voittoon lisätään annettu konserniavustus.

Myös Helsingin hovioikeuden kanta Finnlinesia ja Ilmarista koskevassa ratkaisussa oli se, että Ilmarinen ei ollut hyväksynyt tilinpäätöstä vähemmistöosingon maksamista koskevilta osin, vaikka olikin hyväksynyt tilinpäätöksen vahvistamisen. Ilmarinen ei ollut edes väittänyt, että tilinpäätös vuodelta 2007 olisi sinänsä ollut virheellinen. Ilmarinen ei ollut edellyttänyt yhtiökokouspäätöstä moittiessaan eikä kanteessaan tilinpäätöksen muuttamista, vaan vaati ainoastaan tilinpäätöksen laskennallista (sisällöllistä) oikaisemista.

Mielenkiintoinen näkökulma tapaukseen onkin pohtia, millaisesta päätöksestä tilinpäätöksen vahvistamisessa on kysymys. Luonnolliselta vaikuttaisi ajatella, että päätöksellä yhtiökokous ”siunaa” toimivan johdon laatiman raportin, jossa tilinpäätöstä koskevien normien mukaisesti annetaan oikea ja riittävä kuva yhtiön taloudellisesta asemasta. Käsityksemme mukaan tämä on ollut vallitseva kanta. Jos yhtiön hallitus on tilikauden aikana päättänyt konserniavustuksen suorittamisesta ja mahdollisesti myös pannut täytäntöön konserniavustuksen jakamisen, ei tämän kuvaavassa tilinpäätöksessä ole tältä osin mitään virhettä eikä sen vahvistamispäätöksessä vastaavasti mitään moitittavaa.

Korkeimman oikeuden enemmistö tuntuu ajattelevan, että tilinpäätöksen vahvistamista koskeva päätös olisi eräänlainen ”superpäätös”, jolla tehtäisiin mahdollisesti hyvinkin suuri määrä aineellisia päätöksiä, kuten esimerkiksi tilinpäätöksen kuvaaman tilikauden aikaisten tapahtumien hyväksymistä. Jo nopeasti ajateltuna tällaisen tulkinnan voi nähdä johtavan moniin tulkintakysymyksiin esimerkiksi toimivallanjaon ja päätösmenettelyn, etenkin tiedonsaannin, osalta.

II Tuleeko vähemmistöosinko laskea tuloksesta, johon on laskennallisesti lisätty yhtiön maksamat konserniavustukset, ja edellyttääkö yhdenvertaisuusperiaate, että vähemmistöosakkeenomistajat saavat konserniavustuksen antamisesta osingonmenetystään vastaavan hyödyn?

Osakeyhtiölain vähemmistöosinkosäännöksen (OYL 13 luvun 7 §) mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi vaatia voittona jaettavaksi enempää kuin mitä ilman velkojien suostumusta on mahdollista jakaa eikä enempää kuin kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta.

Lain esitöissä (HE 109/2005, s. 128–129) todetaan, että voittoa ei voi jakaa OYL:n säännösten vastaisesti. Voittoa ei voi jakaa, ellei yhtiöllä ole jakokelpoisia varoja, eikä jakaminen saa vaarantaa yhtiön maksukykyä. Esitöiden mukaan vähemmistöosinko lasketaan tilikauden voitosta.

Oikeuskirjallisuudessa (Airaksinen – Pulkkinen – Rasinaho: Osakeyhtiölaki II, 2010, s. 26–27) todetaan, että verosäännösten mukaan tytäryhtiölle annettu konserniavustus vähentää emoyhtiön voittoa, mutta se voidaan kirjoittajien mielestä nähdä investointina tytäryhtiöön. Tytäryhtiölle annettu konserniavustus kuitenkin vähentänee myös vähemmistöosingon määrää. Kirjoittajat toteavat, että konserniavustuksen antaminen tytäryhtiölle lienee vähemmistöosinkosäännöksen vastaista tilanteessa, jossa konserniavustukselle ei ole osoitettavissa liiketaloudellisia syitä. Oikeuskirjallisuudessa (Pauli Koski – Matti J. Sillanpää: Yhtiöoikeus, Yritystietosarja, päivitys 4.11.2009) on todettu myös, että jos yhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia, tulee yhdenvertaisuusperiaatteeseen kiinnittää erityistä huomiota ja kompensoida emoyhtiön saama konserniavustus vähemmistölle jollakin tavalla.

Yhdenvertaisuusperiaatteen (OYL 1 luvun 7 §) mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Lain perusteluissa (HE 109/2005, s. 39) todetaan tältä osin, että osakkeenomistajien yhdenvertaisuus on yksi osakeyhtiöoikeuden keskeisistä periaatteista ja sen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkeenomistajia. Yhdenvertaisuusperiaate soveltuu tyypillisesti varojen jakamiseen. Yhdenvertaisuusperiaatteen perusteella kaikenlaisen epäoikeutetun taloudellisen edun antaminen vähemmistön kustannuksella on kiellettyä.

Myös oikeuskäytännössä tulee esille ajatus siitä, että vähemmistöosakkeenomistajien tulisi tietyssä tilanteessa saada jonkinlainen kompensaatio konserniavustuksen antamisesta johtuvasta osinkomenetyksestään. Edellä selostetussa ja oheisen liitteen kohdassa A kuvatussa Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa 28.8.2003, S 02/1352 vähemmistöosinko oli määrätty laskettavaksi ja maksettavaksi ikään kuin konserniavustusta ei olisi annettu, vaikka tilinpäätöksen vahvistamispäätöstä ei ollut moitittu. Ratkaisun perustelujen mukaan yhtiö ei ollut esittänyt vähemmistöosakkeenomistajan kannalta hyväksyttäviä liiketaloudellisia perusteita konserniavustuksen antamiselle eikä vähemmistöosakkeenomistajan ollut näytetty hyötyneen konserniavustuksen antamisesta tai saaneen muutoinkaan osingonmenetystään vastaavaa etua.

Ratkaisun perusteella on oikeuskirjallisuudessa (Patrik Nyström: Tarkoituksenmukainen on lain­mukainen?, Oikeustieto 5/2013) esitetty tulkinta, jonka mukaan Itä-Suomen hovioikeuden edellytys vähemmistöosakkeenomistajan osingonmenetyksen korvaamisesta ei liittyisi siihen tilanteeseen, jossa konserniavustuksen antaminen on liiketaloudellisesti perusteltua, vaan on esitetty seuraava johtopäätös:

1. Jos liiketaloudellinen peruste on olemassa, konserniavustus on sallittu myös vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksien näkökulmasta eikä konserniavustusta tarvitse lisätä tilikauden voittoon vähemmistöosingon laskennassa.
2. Jos liiketaloudellista perustetta ei ole, vähemmistöosakkeenomistajille on korvattava heidän osingonmenetyksensä.
3. Jos liiketaloudellista perustetta ei ole eikä osingonmenetystä korvata vähemmistöosakkeenomistajille, konserniavustus on lisättävä tilikauden voittoon vähemmistöosingon laskennassa.

Mitä oikeuskäytännössä esitettyyn muutoin tulee, Finnlines-ratkaisuun johtaneessa Helsingin hovioikeuden ratkaisussa 29.11.2011 S 10/1082 (oheisen liitteen kohta c1) katsottiin, että hyväksyttävin perustein annetut konserniavustukset eivät ole vastoin vähemmistöosinkosäännöstä. Myös Vaasan hovioikeuden ratkaisussa 2.7.2012, S 12/29 (oheisen liitteen kohta d1) katsottiin, että konserniavustuksia ei ole välttämättä tarvinnut lisätä konserniavustusta antaneen yhtiön voittovaroihin.

Näyttää siltä, että Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisun tulkintaan perustuvat näkökulmat vähemmistöosakkeenomistajan konserniavustuksen antamisesta johtuvasta osingonmenetyksen korvaamisesta ovat edelleen sovellettavaa oikeutta. Kuitenkin KKO:n tulkinta siitä, että vähemmistöosakkeenomistajan pitäisi oikeuksiensa turvaamiseksi moittia myös tilinpäätöksen vahvistamispäätöstä tilanteessa, jossa tytäryhtiölle annettu konserniavustus pienentää vähemmistöosingon määrää, tuo asiaan uuden huomioitavan näkökulman.

Liite: Konserniavustusta ja vähemmistöosinkoa koskevat oikeustapaukset tiivistelmineen