Valmiina maatalouden vallankumoukseen

Investointipankkiiri Joakim Helenius on osannut haistella trendejä huomattavan hyvin. Kun eurokommunismi romahti 1990-luvun alussa, Helenius, menestyvä pankkiiri Merrill Lynchin Lontoon-toimipisteessä, päätti tarttua tilaisuuteen.

Hän ei omien sanojensa mukaan etsinyt valtavia bisnesmahdollisuuksia. Hän halusi pikemminkin tehdä ”jotain jännää”, josta saisi henkilökohtaista tyydytystä enemmän kuin globaalin investointipankin palveluksessa.

Tilaisuus avautui 1993. Viro oli itsenäistynyt pari vuotta aiemmin, ja sen keskuspankki haki johtoryhmää Eesti Hoiupank -säästöpankille. Helenius teki tarjouksen.

Hoiupankin vetovastuu annettiin kuitenkin nuorelle balttipankille nimeltä Hansapank, mutta koska Heleniuksen ansiot olivat niin vakuuttavat, keskuspankki halusi käyttää hyödyksi hänen osaamistaan.

Helenius perusti Hansapankin kanssa yhteisyrityksen Hansa Investments, joka on toiminut vuodesta 1998 Trigon Capitalina.

Siitä lähti liikkeelle Heleniuksen uusi ura. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, Helenius on tunnettu talousjulkkis Baltiassa. Ja yksi Viron rikkaimmista ihmisistä.

Nuoren Viron, kuten muidenkin entisten neuvosto-osavaltioiden ja -satelliittien, vaikein taloudellinen ongelma oli finanssiosaamisen täydellinen puuttuminen.

Neuvostoaikana kertynyt osaaminen oli uuden talousjärjestelmän kannalta aivan väärää osaamista, Helenius kertoo.

Hansapankin johdossa oli nuorta väkeä, joka teki tulevaisuuden kannalta ainoan oikean päätöksen: kun ei itse osata, opitaan muilta.

Nuoret pankkiirit matkustivat ympäri Eurooppaa ja etsivät toimintamalleja, jotka soveltuisivat Viron uusiin oloihin.

Konsepti toimi niin hyvin, että Hansapankista tuli hyvin lyhyessä ajassa Baltian suurin pankki. Tietysti myös arvon kasvua tuli silloin todella paljon.

Monet muut virolaispankit lähtivät siitä, että Viron omien taloudellisten rakenteiden tunteminen riittää menestykseen. Ei riittänyt.

Tämä on yksi oppi, jota olen yrittänyt jakaa eteenpäin. Yleensäkin kun on kysymys suhteellisen pienen maan firmasta, liki poikkeuksetta maailmalta löytyy sille erinomaisia ratkaisumalleja.

Helenius sanoo, että uuden itsenäisyytensä alkutaipaleella Viro hyötyi todella paljon Suomen ja muiden Pohjoismaiden naapuruudesta.

Virossa nähtiin, että Pohjoismaissa ei ole juuri korruptiota ja että ihmisen sana pitää. Taloudellinen liberalismi ei muuta sitä tosiasiaa miksikään. Täällä ajatellaan pohjoismaalaisittain. Venäjällä tai vaikkapa Latviassa itäeurooppalainen ajatusmaailma on paljon vahvempi.

Maatalous on teollisuutta, ei elämäntapa

Tulevaisuutta Helenius rakentaa maatalouden varaan. Maatalousbisnestä tekee Trigon Capitalin hallinnoima yritys nimeltä Trigon Agri. Yritys omistaa pelto- ja laidunmaita Venäjällä ja Ukrainassa lähes 200 000 hehtaaria.

Outo ala investointipankille, mutta Heleniuksen perustelut vakuuttavat. Hän vertaa maatalousbisneksen kehittymistä esimerkiksi metalliteollisuuden nousuun.

Kolmesataa vuotta sitten joka kylässä oli oma seppä, joka harjoitti teollisuutta. Sitten tulivat tehtaat, jotka tekivät saman paljon tehokkaammin. Maataloudessa tullaan jälkijunassa, mutta samanlainen kehitys on väistämätön.

Maataloudessa kyläseppätason yrittäjät tuottavat edelleen suurimman osan peruselintarvikkeista. Tästä rakenteesta pidetään kiinni niin tiukasti, että teollisuusvaltiot tukevat maataloustuottajia valtavilla summilla. Periaatteena on, että väestö pitää pystyä ruokkimaan omassa maassa tuotetulla ruoalla.

Helenius ennustaa, että monissa maissa, joissa tuotanto ei ole taloudellisesti kannattavaa, maataloustuotanto laskee sitä mukaa kuin valtioiden ehdoton pyrkimys tällaiseen omavaraiseen tuotantoon vähenee. Ja vastaavasti alkutuotannolle otollisissa maissa tuotanto kasvaa huimasti.

Siitä tulee valtava mahdollisuus rakentaa bisneksiä eri puolilla maailmaa. Markkinoille tulee yrityksiä, jotka harjoittavat maata­loutta suurteollisuuden mittakaavassa.

Heleniuksen visiossa yksi näistä megatuottajista on Trigon Agri.

Maailmanlaajuinen maatalousbisnes on toisenlaista kuin manufaktuuriteollisuuden ”voittaja saa kaiken” -kilpailu. Jos kaksi yritystä tuottaa vehnää, ne eivät kilpaile keskenään tuon viljan myynnistä. Kyse on tuotantokustannusten ja maailmanmarkkinahinnan välisestä suhteesta. Kun valtiot aikanaan lopettavat tuet, suurten tuotantoyksikköjen kilpailukyky pääsee näyttämään voimansa.

Venäjä ja Ukraina ovat verrattomia suurtuotannon laborato­rioita, koska kommunistivalta teki esityön hävittämällä pientilat ja muodostamalla tuotantokeskittymiä, kolhooseja. Kommunismin romahtamisen jälkeen tilat yksityistettiin uudelleen siten, että maan hinta pysyi varsin alhaisena. Valtavien maatalousyritysten luominen tuli mahdolliseksi.

Trigon Agri on lähtenyt viemään suurtila-ajatteluaan myös itäiseen Afrikkaan. Itä-Euroopassa hankittuja kokemuksia hyödynnetään nyt Mosambikissa ja Tansaniassa.

Hyvää vai pahaa isossa laatikossa?

Trigon Capital on aloittamassa uutta hanketta nimeltä Gate Tallinn, Baltian ensimmäistä Big Box Retail -keskittymää. Se rakennetaan Tallinnan uuden kehätien risteykseen Via Baltican varrelle.

Big Box -konseptissa rakennetaan valtava halli kauas asutuskeskuksista, missä maa-alue on suhteellisen halpaa. Malli on kotoisin Yhdysvalloista, missä sitä on tosin jo kauan arvosteltu. On muun muassa väitetty, että megamarketit kuihduttavat kaupunkien keskustoja, ohjaavat kaavoituspäätöksiä valtavalla taloudellisella vipuvarrellaan sekä saastuttavat yksityisautoilun lisääntymisen takia.

Heleniuksen mukaan kritiikki varmasti pätee monessa tapauksessa, mutta Gate Tallinnan tapauksessa projekti mullistaa vähittäiskaupan Tallinnan seudulla positiivisella tavalla. Taloudellisen kriisin jatkuessa ihmiset hakevat enemmän valinnanvaraa ja mahdollisimman kilpailukykyisiä hintoja.

Gate Tallinn vie kauppavirtoja lähinnä seudun kauppakeskuksilta, ei keskustan pikkukaupoilta. Big Box -projekti saa luultavasti merkittävän siivun myynnistään myös suomalaisilta ostosmatkustajilta.