Vastuu yhdistyksissä ja säätiöissä osa 2
11.3.2014 julkaistiin ensimmäinen osa yhdistyksen ja säätiön toimintaan liittyviä vastuukysymyksiä käsittelevistä kirjoituksista. Tässä kirjoitussarjan toisessa osassa käsitellään yhdistyksen jäsenen vastuuta. Artikkelissa keskitytään yhdistyksen jäsenen korvaus- ja rikosvastuuseen sekä käsitellään myös jäsenen vastuuta velvoitteista. Kirjoitussarjan seuraavissa osissa esitetään hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten sekä toiminnanjohtajan ja muun toimivan johdon asemaa. Tilintarkastajan vastuu määräytyy tilintarkastuslain perusteella, eikä aihetta käsitellä kirjoitussarjassa.
11.3.2014 julkaistiin ensimmäinen osa yhdistyksen ja säätiön toimintaan liittyviä vastuukysymyksiä käsittelevistä kirjoituksista. Tässä kirjoitussarjan toisessa osassa käsitellään yhdistyksen jäsenen vastuuta. Artikkelissa keskitytään yhdistyksen jäsenen korvaus- ja rikosvastuuseen sekä käsitellään myös jäsenen vastuuta velvoitteista. Kirjoitussarjan seuraavissa osissa esitetään hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten sekä toiminnanjohtajan ja muun toimivan johdon asemaa. Tilintarkastajan vastuu määräytyy tilintarkastuslain perusteella, eikä aihetta käsitellä kirjoitussarjassa.
Yhdistyslain (1989/503) 6.2 §:n mukaan rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista. Lain 6.1 §:n mukaan rekisteröity yhdistys voi mm. hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia. Rekisteröity yhdistys on oikeuskelpoinen ja vastaa näin ollen yhdistyksen puolesta toimineiden toimista, kuten yhdistyksen puolesta tehdyistä kaupoista ja muista sopimuksista sekä ulkopuolisille mahdollisesti aiheutetuista vahingoista (kirjallisuudessa laajemmin esimerkiksi Halila, Tarasti; Yhdistysoikeus, 2011, s. 104–105).
Yhdistyslain 58 §:n mukaan yhdistys, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuksia eikä kantaa tai vastata. Rekisteröimättömässä yhdistyksessä vastuu yhdistyksen puolesta tehdyistä on toimeen osallistuneilla ja niistä päättäneillä. Jos henkilöitä on useita, he vastaavat toimista yhteisvastuullisesti (esimerkiksi Tapanila; Defensor legis 83., 2/2002). Vastuu sitoumuksista ei siirry yhdistykselle automaattisesti edes yhdistyksen rekisteröinnin yhteydessä. Esimerkiksi yhdistyksen perustamisvaiheessa tehtyjen toimien osalta on siis muistettava tehdä rekisteröimisen jälkeen nimenomainen päätös vastuiden ottamisesta yhdistykselle.
Yhdistyksen jäsenet eivät myöskään ole yhdistyslain 39 §:n mukaisessa vastuussa yhdistykselle aiheutusta vahingosta. Yhdistyslain 39 §:n mukaan velvollisuus korvata yhdistykselle toimessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutettu vahinko rajoittuu hallituksen jäseneen, yhdistyksen toimihenkilöön ja toiminnantarkastajaan. Sama koskee yhdistyslakia tai yhdistyksen sääntöjä rikkomalla yhdistyksen jäsenelle tai muulle (kenelle tahansa) aiheutettua vahinkoa. Kyseiset säännökset eivät koske lainkaan yhdistyksen jäsentä. Vertailun vuoksi todettakoon, että osakeyhtiölain 22:2 §:n mukaan osakkeenomistaja voi joutua korvausvelvolliseksi yhtiölle aiheuttamastaan vahingosta. Yhdistyksen jäsenen on kuitenkin lakia säädettäessä haluttu voivan käyttää oikeuksiaan yhdistyksessä ilman, että hänellä olisi uhka joutua korvaamaan tästä aiheutuneita kustannuksia tai vahinkoja. Yhdistyksen hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt vastaavat jäsenten kokouksessa tekemistä (lain tai yhdistyksen sääntöjen vastaisistakin) päätöksistä, jos he panevat ne täytäntöön (esimerkiksi Halila, Tarasti; Yhdistysoikeus, 2011, s. 545-546).
Yhdistyksen jäsen voi kuitenkin olla sopimusperusteisessa vastuussa yhdistystä kohtaan. Sopimusperusteinen vastuu saattaa konkretisoitua tilanteissa, joissa yhdistyksen jäsen aiheuttaa yhdistykselle vahinkoa esimerkiksi rikkomalla yhdistyksen sääntöihin, muihin normistoihin tai toimintaperiaatteisiin perustuvia jäsenvelvoitteitaan (laajemmin esimerkiksi Halila, Tarasti; Yhdistysoikeus, 2011, s. 105–106). Yhdistyksen jäsenen velvoitteita ovat mm. yhdistyksen sääntöjen mukaisten jäsen- ja muiden maksujen suorittaminen, mahdollinen toimintavelvollisuus yhdistyksessä, jollainen on mm. sääntöjen mukainen velvollisuus noudattaa yhdistyksen päättävien elinten päätöksiä ja lojaliteettivelvollisuus (esimerkiksi Loimu; Yhdistystoiminnan käsikirja, 2002, s. 51.52, Halila, Tarasti; Yhdistysoikeus, 2011, s. 214–220). Jäsenen lojaliteettivelvollisuus yhdistystä kohtaan ilmenee mm. yhdistyslain 14 §:n 2 kohdasta, jonka mukaan yhdistyksellä on oikeus erottaa yhdistyksen jäsen mm. sillä perusteella, että jäsen on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä.
Yhdistyksen jäsen voi joutua vastuuseen myös rikosoikeudellisella perusteella, koska yhdistyslain 6.2 § ei koske yhdistyksen jäsenten rangaistusvastuuta. Yhdistyksen puolesta toiminut, esimerkiksi yhdistyksen jäsen, voi siten joutua vastuuseen mm. tilanteessa, jossa yhdistys on laiminlyönyt verojen maksamisen tai yhdistys on muutoin rikkonut lainsäädäntöä (esimerkiksi Loimu; Yhdistystoiminnan käsikirja, 2002, s. 122, Halila, Tarasti; Yhdistysoikeus, 2011, s. 105).
Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on tuotu esiin yhdistyksen jäsenen mahdollinen vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu sivulliselle aiheutusta vahingosta. Vahingonkorvauslain mukainen vastuu sivullista kohtaa edellyttäisi kuitenkin yhdistyksen jäsenen rikollista menettelyä tai tahallisuutta (esimerkiksi Halila, Tarasti; Yhdistysoikeus, 2011, s. 546).
Kuvaavana esimerkkinä jäsenen vastuuta koskevien yhdistyslain määräysten puuttumisesta voisi olla tilanne, jossa yhdistyksen kokous yksimielisesti valitsisi yhdistykselle sääntöjen vastaisen hallituksen (esimerkiksi kaikki jäsenet olisivat alle 15-vuotiaita, joka on YhdL 35 §:n mukainen alaikäraja): lähtökohtaisesti yhdistyksen jäsenet eivät ole vastuussa väärästä päätöksestä aiheutuvista kustannuksista (häiriöt yhdistyksen toiminnalle ja uuden vaalikokouksen aiheuttamat kulut).
Toisaalta yhdistyksen jäsenet voivat toimia tavalla, josta syntyvä vahinko tulee korvattavaksi muiden säädösten kuin yhdistyslain perusteella: esimerkiksi, jos yhdistyksen jäsenet päättäisivät välittömästi lopettaa maksuvaikeuksissa olevan yhdistyksen toiminnan jakamalla sen kaikki varat itselleen, olisi tällaisista toimista kärsivillä velkojilla käytössään useita eri oikeussuojakeinoja, mahdollisesti myös vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen jäseniä kohtaan.