Verohallinto ei voinut jättää lainvoimaisesti vahvistettuja tappioita vähentämättä

Tapauksessa KHO:2017:51 yhtiö oli vuonna 2003 hakenut tappioiden käyttölupaa verovuosien 1996–2003 tappioiden vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta, ja vuonna 2008 verovuosien 1998–2007 osalta. Yhtiö perusteli hakemuksiaan sillä, että omistajanvaihdoksissa on kyse konsernin sisäisistä toimista, ja että yhtiön toiminta jatkuu entisellään. Uudenmaan yritysverotoimisto myönsi päätöksillään 2003 ja 2008 Yhtiölle oikeuden vähentää kyseiset tappiot.

Myöhemmin verotarkastuksessa ilmeni, että yhtiön jatkuva tappiollisuus on johtunut virheellisestä siirtohinnoittelusta, ja yhtiön verotettavaan tuloon tehtiin siirtohintaoikaisuna lisäyksiä, joiden vuoksi Yhtiölle kertyi verotettavaa tuloa verovuosilta 2005–2010. Verohallinto päätti jättää yhtiölle myönnetyt poikkeusluvat soveltamatta sillä perusteella, että verotarkastuksessa ilmenneiden tietojen valossa poikkeuslupien myöntäminen ei olisi ollut yhtiön toiminnan jatkumisen kannalta tarpeen, eikä yhtiön hakemuksessa esittämät tiedot vastanneet yhtiön tappiollisuuden osalta todellista tilannetta.

Asia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka katsoi, ettei tappion määrällä normaalisti ole vaikutusta luvan myöntämisharkinnassa, ja tappion määrä ratkaistaan verotuksessa lupamenettelystä erikseen. Näin ollen yhtiön markkinaehtoisen voiton tasoa koskevilla uusilla tiedoilla sinänsä ollut sellaista vaikutusta, että Verohallinto olisi voinut jättää lupapäätöksissä tarkoitetut, lainvoimaisesti vahvistetut tappiot vähentämättä.

Sinänsä KHO on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että poikkeuslupaa voidaan jättää soveltamatta, mikäli tosiseikat eivät vastaa hakemuksessa esitettyjä. Päätöksessä aikaisemmat poikkeuslupapäätökset eivät kuitenkaan olleet perustuneet tappioiden määrään tai siirtohinnoittelun tasoon, joten niitä tuli soveltaa.