Verohallinto tarkensi kantaansa johtamistyön laskutukseen

Palkan ja työkorvauksen välinen rajanvetosääntely määrittää, voiko jotakin työtä tehdä oman yrityksen kautta palkatun työ- tai toimisuhteen sijaan. Yritysten virallisista, henkilökohtaisista hallintotehtävistä kertyvä kompensaatio on kuitenkin vero-oikeudellisesti aina henkilökohtaista palkkiota, jota ei voi laskuttaa. Verohallinto päivitti keväällä ohjettaan, joka ulottaa “verotuksen palkkavaatimuksen” myös joihinkin epävirallisiin johtotehtäviin, kuten yhdistyksen toiminnanjohtajaan tai säätiön asiamieheen. Tällä voi olla laajempaakin merkitystä.

“Mä teen ja laskutan tätä hommaa oman osakeyhtiön kautta” on usein kuultu kommentti monissa kahvipöytäkeskusteluissa. Ja monissa (joskaan ei kaikissa) tapauksissa järjestely on vero-oikeuden näkökulmasta kunnossa. Kuten veroviranomainenkin on kannanotoissaan todennut, yhä useammasta työstä maksettavaa palkkiota voi käsitellä verotuksessa työkorvauksena palkan sijaan.

Palkan ja työkorvauksen välisessä rajanvedossa työkorvauksen kannalta merkitystä on muodollisten tunnusmerkkien, kuten lupien, vakuutusten, viranomaisvelvoitteiden ja rekisteröintien lisäksi tosiasiallisilla olosuhteilla. Niillä tarkoitetaan yrittäjäriskin olosuhteita, kuten muun muassa kompensaation muodostumista, vastuuta työn lopputuloksesta, työn johto- ja valvontaoikeutta sekä työsuhteeseen kuuluvien oikeuksien ja etujen puuttumista.

On kuitenkin joitakin poikkeuksia, joita ei voi laskuttaa työkorvauksena oman yrityksen kautta, vaikka muodolliset ja tosiasialliset olosuhteet olisikin hinkattu oppikirjaesimerkin kaltaisiksi. Esimerkiksi luento- ja esitelmäpalkkiot ovat henkilökohtaisia, ellei luentoja tai koulutuksia järjestä merkittävissä määrin niihin erikoistunut yritys. Yrityksen toimitusjohtajuutta ja hallituksen jäsenyyttä ei myöskään voi ulkoistaa toiselle yritykselle, sillä tehtävät ja niistä maksettavat palkkiot ovat henkilökohtaisia ennakkoperintälain 13 §:n mukaan.

Verohallinto on päivittänyt keväällä viranomaisohjettaan Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus lisäämällä siihen kappaleen säätiön toimitusjohtajasta ja yhdistyksen toiminnanjohtajasta. Sen mukaan myös yhdistyksen toiminnanjohtaja ja säätiön asiamies, jotka eivät ole lakisääteisiä tehtäviä, ovat kuitenkin siinä määrin henkilökohtaisia sekä hallituksen johdon ja valvonnan alla, että niistä maksettavan palkkion tulisi olla henkilökohtainen.

Todellisuutta kuitenkin on, että monen yhdistyksen ja säätiön hallinto on ulkoistettu esimerkiksi tilitoimistoille tai yhdistysten ja säätiöiden päivittäiseen toimintaan erikoistuneille palveluntarjoajille.

Jos ulkopuolisesta yrityksestä nimetty henkilö nimitetään esimerkiksi epäviralliseksi asiamieheksi tai toiminnanjohtajaksi ja hän käyttää titteliä sekä sen tuomaa asemaa ulkopuolisiin sidosryhmiin päin, voi siis olla haastavaa saada Verohallinto katsomaan tehtävä toimeksiantosuhteeksi. Linjaus herättää ajatuksia siitä, mitä muita tehtäviä viranomainen saattaisi ajatella kuuluvan ei-laskutettavissa olevan, henkilökohtaisella palkkiolla katettavan tehtävän piiriin.

Verohallinto on myös aiemmin määritellyt kokonaistoimeksiannon käsitteen, jossa esimerkiksi toimitusjohtajuus tai hallituksen jäsenyys saattaa olla osa laajempaa toimeksiantoa. Silloin toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen tehtävä ja siitä kertyvä vertailukelpoinen palkkio verotetaan edelleen tehtävän suorittajan henkilökohtaisena tulona, mutta muu korvaus voidaan käsitellä työkorvauksena. Ongelmana on silloin henkilökohtaisen ja ei-henkilökohtaisen tehtäväkentän erottelu, sillä toimitusjohtajalla ja hallituksen jäsenellä on lain mukaan yleisesti varsin laaja toimivalta.

Mitä siis on se muu työ tai palvelu, joka ei kuulu henkilökohtaisen hallintotehtävän kenttään ja jota voi laskuttaa toisen yrityksen kautta? Voiko esihenkilötöitä ulkoistaa? Entä kuinka rajattu voi olla johtajan rooli?

Jonkun verran tätä voi järkeillä sekä madaltaa riskejä hyvällä ennakkovalmistautumisella ja huolellisella sopimushallinnolla. Kysymys on silti hyvä ja Verohallinnon ohjeen jälkeen entistä ajankohtaisempi, sillä aiheeseen ei ole olemassa viranomaisen puolelta tarkkoja ohjeita tai rajauksia, eikä myöskään kovin paljon oikeuskäytännön myötä muotoutunutta sääntelyä.

Jos laskutettu työkorvaus todetaan myöhemmin henkilökohtaiseksi tuloksi, voi sekä suorituksen maksajaa että saajaa kohdata suuret, taannehtivat veroseuraamukset. Kyse on merkittävästä veroriskistä.

Välillä kompleksisiin ja monitahoisiin kysymyksiin saattaa saada Verohallinnolta vastauksen, että “asia ratkaistaan tapauskohtaisena kokonaisharkintana”. Näin verokonsultin näkökulmasta se on asiakkaalle suorastaan kehotus hakea sitovaa ennakkoratkaisua, sillä silloin viranomainen ei anna yleistä, odotettavissa olevaa linjaa, vaan pidättää mahdollisuuden tehdä arvaamattomia päätöksiä. Autamme mielellämme ennakkoratkaisujen hakemisessa sekä muussakin veroneuvonnassa ja veroriskien hallinnassa.