Verotuksen uudistamiseen mallia Slushista

Varmaa on, että iso osa korporaatioedustajista uskaltautuu avoimin mielin startupien sekaan myös ensi vuoden loskilla ja piipahtaa ehkä jopa huiman elämyksellisessä Junctionissa. Tässä maailman kansainvälisimmässä hackathonissa murretaan myyttejä ja luodaan uutta 1 500 hakkerin voimin. Opiskelijoiden ja muutaman uskallikon synkän syksyn valoksi perustama tapahtuma on kehittynyt ennen näkemättömällä, mutta tähän aikaan sopivalla tavalla.

Slush-viikko ei ole pelkkä pelinkehittäjien bakkanaali. Peleistä taitonsa ammentaneet virtuoosit ovat levittäytyneet Messukeskukseen niin energian, liikenteen kuin terveysteknologian laajoille näyttämöille. Ikähaitari on 15–80. Slushissa ja sen oheistapahtumissa oli näyttävästi mukana Verohallintokin. Suotta sitä ei ole kiitelty teknologisesta edistyksellisyydestään.

Omavero, tulorekisteri ja RPA:n käyttö ovat hallinnon kermaa, moni yrityskin voi ottaa mallia rohkeudesta uudistaa toimintoja.

Saattaa tosin olla, että yritysten on jossain vaiheessa painettava hieman jarrua. Kun maailmalla on valtavien arvonlisäverovuotojen takia edellytetty yritysten raportoivan standardimuodossa ja joissakin maissa jopa myynnit ja ostot verohallinnolle lähes reaaliaikaisesti vuotojen tukkimisen toivossa, Suomen alle 5 prosenttiyksikön vajetta ei teknologialla tukita. Alempi vaje olisi yhtä uskottava kuin Pohjois-Korean demokraattisten vaalien äänestysprosentti.

Teknologia on kuitenkin parempi renki kuin isäntä. Raportointijärjestelmien aiheuttamiin kuluihin on laskettava myös yritysten käyttöliittymien rakentamisesta aiheutuvat kulut ja saadun hyödyn on oltava kuluja suurempi.

Teknologia ei ratkaise verojärjestelmien perusongelmia

Samalla kun veroteknologia kehittyy vauhdilla, ei sisällössä innovaatioita esitetä. Joka puolella maailmaa valtiot ovat rähmällään digitalisaation, big datan, automatisaation ja asenteen uudistamien liiketoimintamallien kanssa. Alustatalous, jakamistalous, talouden konvergenssi, kiertotalous, xD-tulostus ja ketjuuntuminen eivät ole tulleet yllätyksenä ja yht`äkkiä. Arvoketjut ovat muuttuneet pysyvästi ja vanhojen päälle rakennetut verotusmallit ovat yhtä vanhentuneita kuin reikäkorttien käyttö veronkannossa.

Lohkoketjut, real time economy tai mitkään muutkaan teknologiat eivät ratkaise vanhentuneiden verojärjestelmien perusongelmia.

Erityisesti arvonluontiin ja kansallisvaltioihin perustuva yritysverotus on rakenteeltaan niin heikossa hapessa, että vaikka OECD, EU tai YK tekisivät BEPSin nimissä minkälaisia kuperkeikkoja, ei tuotannon (tavaroiden ja palveluiden) arvoketjuun vanhoilla rakenteilla päästä kiinni. Enää marginaaliryhmät viitsivät etsiä syyllisiä yrityksistä.

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että valtioiden tarttis tehrä jotakin. Haasteena eivät ole jämähtäneet yhteiskuntarakenteet vaan jämähtäneet ajatukset. Koko verotuksen ajattelun uudistamista tärkeämpää tuntuu olevan rakentaa poliittisen ideologian mantrojen mukaisia barrikadeja tai vaikkapa ekonomistien ja juristien välisiä merkityksettömiä tulokulmaeroja. Tosiasia on, että korkea palkkaverotus vaarantaa koko kansantaloutemme. Aivopako ei ole vain fiktiivinen uhka yrityksille ja tutkimukselle; yhä useampi expatti jättää palaamatta kohtuuttoman palkkaverotuksen vuoksi.

Kun Bill Gates ehdotti robottien verottamista, reaktio oli samanlainen kuin muutama vuosi sitten Jorma Ollilan työryhmän ehdottaessa paikannukseen perustuvaa autoverotusta. Ennen kuin kukaan ehti muistiota silloin lukea, koko ajatus ehdittiin tyrmätä joka suunnalta mitä erilaisimmilla kafkamaisilla uhilla, hankkeen kalleudella ja ties millä perusteella. Puoli vuosisataa haukuttu ja kritisoitu autovero olikin mitä elinkelpoisin. Myöhemmin samantapaisia järjestelmiä on otettu pelotta käyttöön esimerkiksi Italiassa.

Robottiverolle löydettiin hetkessä kymmeniä vasta-argumentteja kuten veron aiheuttama kilpailukyvyn menetys, robottien asema automatisoitumisen uutena vaiheena jne.

On täysin selvää, että robotteja verotetaan jo nyt arvonlisäverolla, varainsiirtoverolla, kiinteistöverolla ja yhteisöjen tuloverolla.

Kysymys on vain siitä, onko nykyinen verojärjestelmä riittävän selkeä, läpinäkyvä ja neutraali, jos sen sitä edes tarvitsee olla. Ei robottia tarvitse välttämättä määritellä verojen kohdistamiseksi.

Ekonomistien suosiman kiinteistöjen verotuksen edellyttämän kiinteistön määritelmä on paljon haastavampi. Kiinteistöverolaki, varainsiirtoverolaki ja tuloverolaki tuntevat kaikki erilaisen kiinteistön käsitteen. Arvonlisäverolaissa niitä määritelmiä on jopa kaksittain. Helsingin hallinto-oikeus otti hiljattain kantaa kiinteistön käsitteeseen, kun verhotankojen, verhojen ja markiisien ei katsottu kuuluvan kiinteistöön. Ei robottia sen vaikeampi ole määritellä, mutta olennaisinta onkin, että valtiot tulevat siitä kuuluisasta boksista ulos ja ajattelevat verot uudelleen. Ei tarvita edes yhteiskunnallista pohdintaa verojen tarpeellisuudesta ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisesta, vaan verojärjestelmän kehittämistä tälle vuosituhannelle.

Suomi voisi hyvin ottaa veturin roolin ja korkean veroteknologian maana kutsuu koolle verotuksen Slushin.

Uusilla ajatuksilla kyllästetty uusi sukupolvi päästetään rakentamaan tulevaisuuttaan ja sen rahoittamista. Saattaisi syntyä jotain täysin uutta. Slushin tyyliin osallistumista ei rajoitettaisi iän, kokemuksen, sukupuolen, kansallisuuden tai vakaumuksen perusteella, vaan värvättäisiin kaikki yhdessä rakentamaan uuden vuosituhannen verojärjestelmää. Trumpimaisen räväköitä ideoita olisi turvallista testata laboratorio-olosuhteissa, ettei tarvitsisi myöhemmin katua kokeiluja oikeassa elämässä.