Perjantain lumisade Helsingissä yllätti, kuten joka vuosi. Sydän syrjällään soittelin tyttärelle, että vieläkö sinulla on kesärenkaat alla, ja ajelehan nyt varovasti töistä kotiin. Joka vuosi lunta tulee jonkin verran, ja tyypillisimmin ensilumi satelee marras- ja tammikuun välisenä aikana. Eli ei se ihan yllätyksenä tule, mutta silti ajatusta jotenkin lykkää kunnes huomaa, että talvirenkaiden vaihto olisi pitänyt hoitaa jo.
Samana maiseman valkaisseena perjantaina meillä PwC:llä oli tilaisuus yritysvastuusta ja yrityskaupoista. Kerroimme, miten yritysvastuuasiat liittyvät yrityskauppaprosessin eri vaiheisiin.
Puhuimme mm. siitä, että alustavassa ostokohteiden kartoituksessa huonolla tolalla olevat yritysvastuuasiat saattavat sulkea kohteen heti kättelyssä jatkosta, koska tarjolla voi olla myös sellaisia kohteita, joissa nämä asiat ovat kunnossa. Miksi suotta ottaa isoa riskiä siitä, jos jossakin toisessa yhtiössä tätä ei tarvitse tehdä?
Prosessin seuraavissakin vaiheissa, kuten arvonmäärityksessä, yritysvastuun kuuluu olla mukana. Näin siitäkin huolimatta, että yritysvastuun arvottamisen työkaluissa on vielä kehitettävää. Yritysvastuun eri osatekijöiden vaikutuksista tulevaan kassavirtaan vain osa on suoria vaikutuksia, kun taas osa toteutuu epäsuorasti. Vaikka arvonmääritys on haasteellista, on kuitenkin tärkeää yrittää ymmärtää vaikutusmekanismit ja päästä sitä kautta ainakin jonkinlaiseen arvioon tuotto-odotuksista.
Mennäänpä eteenpäin kauhuskenaarion kautta ja vielä hieman tilannetta kärjistäen. Kuvitellaan, että yrityskauppaprosessin alkuvaiheissa on jäänyt selvittämättä toisessa maassa sijaitsevan yrityksen ja sen johtohenkilöiden taustat. Tai kohdeyrityksen arvoketjun, vaikkapa raaka-ainetoimittajien toimintaan mahdollisesti sisältyviä ihmisoikeus- tai korruptiotapauksia ei ole tunnistettu riskeinä. Due diligence -vaihe ei ole sisältänyt yritysvastuun asioiden tilan selvittämistä, ja kauppa on tehty.
Integraatiovaiheessa ostajan hyvällä tasolla oleva yritysvastuullinen toimintatapa törmää näissä tapauksissa aivan toisenlaiseen kulttuuriin: ostetun kohteen johdon taustalta alkaa paljastua skandaalinkäryisiä uutisia, eikä hankintoja ohjaavassa ostopolitiikassa ole minkäänlaisia yritysvastuullisia kriteereitä mukana. Sen seurauksena yhtiön raaka-ainehankinta on joutumassa globaalien kansalaisjärjestöjen silmätikuksi, ja massiivinen boikottikampanja alkaa levitä sosiaalisessa mediassa. Samanaikaisesti johdon kyvykkyys on alkanut epäilyttää. Asioiden kuntoon laittamisesta aiheutuvassa laskussa alkaa olla paljon numeroita.
Ostajan pitäisi voida keskittyä integraatiossa uuden rakentamiseen, mutta esimerkissämme joudutaankin sammuttamaan ilmiliekkiin leimahtaneita tulipaloja. Ne kuitenkin kytivät jo pitkän aikaa, ja olisivat olleet havaittavissa huolellisella analyysilla, mikäli yritysvastuun näkökulma olisi ollut mukana yrityskauppaprosessin eri vaiheissa. Yritysvastuuasioiden huono taso olisi voinut vaikuttaa alentavasti kauppahintaan, jolloin asioiden kuntoon laittamiseen olisi pystytty varautumaan.
Havaitsematta jääneitä ongelmia voi tulla vastaan tarkasta kohteen arvioinnista huolimatta. Mutta mikäli sitä ei ole tehty ollenkaan, voi käydä kuin ensilumen kanssa: ei se yllätyksenä tule, vaikka asia siltä tuntuisi. Kyse on vain siitä, että kun tarkkaa päivää ei tiedä, siihen varautumista voi ajatuksissaan lykätä jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Tytär selvisi onnellisesti lumisateessa kotiin ja varasi välittömästi ajan renkaiden vaihtoon. Poika sen sijaan ajeli liukastelematta jo muutama viikko sitten alle laitetuilla talvirenkailla.
