IFRS® Tilinpäätösraportointi* valokeilassa: Aika on arvostaa, ja aika poistaa – aineettomien hyödykkeiden elinikä
Mikä ihmeen IFRS®? -blogisarjan yhdennessätoista osassa Esko Saura ja Ville Toivonen pohtivat aineettomien hyödykkeiden eliniän ja käyttöajan määrittelyä.
Mikä ihmeen IFRS®? -blogisarjan yhdennessätoista osassa Esko Saura ja Ville Toivonen pohtivat aineettomien hyödykkeiden eliniän ja käyttöajan määrittelyä.
Onko aineettoman hyödykkeen arvioidulla eliniällä ja käyttöajalla merkitystä? Keskustelemme alla, miten erilaiset käyttöiät vaikuttavat sekä aineettomien hyödykkeiden hankintahetken arvostukseen että hankinnan jälkeiseen tulokseen, poistojen ja/tai arvonalentumisten kautta.
Autoimme asiakastamme IFRS 3 Liiketoimintojen yhdistäminen mukaisen hankintamenolaskelman, eli PPA:n (englannin sanoista purchase price allocation), laatimisessa yrityksen ostettua samalla alalla toimivan yrityksen ulkomailta. Merkittävimmäksi aineettomaksi omaisuuseräksi oli tunnistettu ostetun yhtiön brändi. Ostettu yritys oli määrätietoisesti rakentanut brändiään yhdessä asiakassuhteiden kanssa (asiakassuhteet olivat toinen tunnistettu aineeton omaisuuserä). Brändi tunnettiin laadukkaista tuotteista ja hyvästä palvelusta. Kaupan jälkeen brändin käyttöä oli tarkoitus jatkaa, eikä ostaja aikonut korvata sitä omalla brändillään.
Olimme arvostaneet brändin eliniän kahdella eri skenaariolla, 15 ja 20 vuoden eliniällä. Käytännössä elinikä tarkoittaa aikaa, jolloin brändin arvioidaan kerryttävän kassavirtoja.
Asiakas ihmetteli kumpaakin skenaariota. He eivät aiemmissa yrityskaupoissa olleet koskaan arvostaneet brändiä tai tavaramerkkejä yli 10 vuoden ikäisiksi ja yleensä elinikä oli ollut viisi vuotta. Asiakkaan tilinpäätöksessä lukikin brändien ja tavaramerkkien, jotka oli hankittu aiemmissa yrityskaupoissa, poistoaikana 5-10 vuotta.
Ero nykyiseen kauppaan oli meidän mielestämme selvä. Aiemmissa kaupoissa ostetut yhtiöt olivat joko olleet selvästi nykyistä pienempiä tai sitten niiden brändi ei ollut erityisen vahva. Aiemmissa kaupoissa oli siis ollut perusteltua olettaa, että markkinaosapuoli (IFRS 3:ssa käypä arvo määritetään markkinaosapuolen näkökulmasta) olisi myös korvannut ne omalla brändillään.
Tämänkaltaiset tilanteet eivät ole mitenkään harvinaisia. Aiempien yrityskauppojen hankintamenolaskelmien arvostusten osana tehdyt oletukset aineettomien hyödykkeiden elini’istä koetaan helposti tilinpäätöksen laatimisperiaatteeksi, eli päätökseksi, jonka mukaan pitäisi myös myöhemmin toimia. Kuitenkin IFRS-tilinpäätöstä laadittaessa muutokset omaisuuserien taloudelliseen vaikutusaikaan on käsiteltävä kirjanpidollisen arvion muutoksena, ei laatimisperiaatteen muutoksena. Merkittävin ero näiden välillä on, että laatimisperiaatteen muutokset on tehtävä takautuvasti vertailukauden tiedot oikaisten, ja arvion muutoksen vaikutukset kirjataan sillä kaudella, kun arvio muuttuu.
Muiden oletusten kanssa tällaisia ongelmia ei tule. On aivan selvää, että esimerkiksi arvonmäärityksessä huomioonotettava liikevaihto tai käytettävä diskonttauskorko riippuvat ostetusta liiketoiminnasta, ja että ne vaihtelevat kauppojen välillä. Toisaalta nämä ovat myös sellaisia asioita, joita ei tarvitse kertoa tilinpäätöksessä.
Aineettoman hyödykkeen elinikä ei kuitenkaan ole tällainen laatimisperiaate, jonka pitäisi ohjata myöhempää tekemistä. Ostetut yritykset ja liiketoiminnat ovat erilaisia ja yrityskauppojen mukana hankituissa aineettomissa hyödykkeissä on enemmän eroavaisuuksia saman toimialan yritysten välillä kuin keskimäärin eri toimialojen välillä. Yhdessä kaupassa brändin elinikä on 5 vuotta, mutta toisessa taas paljon pidempi.
Taloudellinen vaikutusaika vai taloudellinen kokonaisvaikutusaika?
IAS 38 Aineettomat hyödykkeet -tilinpäätösstandardin mukaan yhteisön on arvioitava, onko aineettoman hyödykkeen taloudellinen vaikutusaika rajallinen vai rajoittamaton, ja jos se on rajallinen, on arvioitava taloudellisen vaikutusajan pituus. Taloudellinen vaikutusaika on ajanjakso, jona omaisuuserän odotetaan olevan yhteisön käytettävissä. Joissain tapauksissa taloudellinen vaikutusaika voi perustua myös – standardin terminologian mukaan – suoriteyksiköiden määrään, jonka omaisuuserän odotetaan tuottavan yhteisölle.
Jos omaisuuserän taloudellinen vaikutusaika on rajallinen, sen poistopohja jaksotetaan systemaattisella tavalla hyödykkeen taloudelliselle vaikutusajalle. Lähtökohtaisesti esimerkiksi myyntituottoihin tai verotukseen perustuva poistomenetelmä ei ole asianmukainen IFRS-tilinpäätöksessä. Siksi Suomessa yleinen elinkeinoverolain mukainen menojäännöspoisto on usein oikaistava IFRS-tilinpäätöksessä, ellei menojäännöspoisto kuvasta tapaa, jolla yhteisö odottaa kuluttavansa omaisuuserään liittyvää vastaista taloudellista hyötyä.
Omaisuuserän taloudellinen vaikutusaika voi siis olla myös rajoittamaton, kuten liiketoimintahankinnassa syntyvällä liikearvolla. Tällaista omaisuuserää ei poisteta, vaan se testataan arvonalentumisen varalta vuosittain. Myös esimerkiksi rajattomasti uusittavissa olevalla lisenssillä tai tietyillä tuotemerkeillä tai brändeillä saatetaan arvioida olevan rajoittamaton taloudellinen vaikutusaika. Mieleen nousevat helposti Fiskarsin brändit kuten Iittala tai Wedgwood tai kaikkialla maailmalla tunnettu Coca-Cola, mutta tällaiset brändit ovat poikkeuksia. Rajoittamaton ei tarkoita päättymätöntä taloudellista vaikutusaikaa, joten mielestämme lähtökohtaisesti jokaisen aineettoman omaisuuserän tulisi lopulta poistua taseesta. Erityisesti aineettoman omaisuuserän taloudellisen vaikutusajan arvioinnissa ja sen muutoksissa on huomioitava mm. omaisuuserän teknologinen ja kaupallinen vanheneminen, kilpailijoiden toimenpiteet ja merkittävät muutokset toimialalla.
Joissain tilanteissa on mahdollista, että omaisuuserän taloudellinen vaikutusaika on lyhyempi kuin sen taloudellinen kokonaisvaikutusaika (näiden englanninkieliset termit, useful life ja economic life, toimivat vähän paremmin kuin suomenkieliset). Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisö ei itse hyödynnä omaisuuserää koko sen taloudellisen kokonaisvaikutusajan, vaan esimerkiksi myy omaisuuserän sen taloudellisen vaikutusajan päättyessä. Tällöin omaisuuserälle tulisi olla määritetty jonkin suuruinen jäännösarvo sen taloudellisen vaikutusajan päättyessä.
Arvonmäärityksessä käytettyä elinikää käytetään usein omaisuuserän poistoaikana (jonka siis tulisi vastata taloudellista vaikutusaikaa). Aina näin ei ole. Jos hankkivan yhtiön näkemys hyödykkeen, esimerkiksi brändin, käytöstä ei vastaa markkinaosapuolen näkemystä, voi poistoaika olla arvostuksessa käytettyä elinikää lyhyempi. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos brändin hankkinut yhtiö aikoo lopettaa brändin käytön.
Elinikä ja taloudellinen vaikutusaika ovat tärkeitä
Kuten yllä on toivottavasti käynyt ilmi, aineettomiin hyödykkeisiin liittyy monenlaisia aikamääreitä, jotka ohjaavat niiden arvonmääritystä sekä sitä, miten pitkään ne pysyvät yrityskaupan jälkeen yritysten taseissa. Kumpikin aika on tärkeä.
Arvonmäärityksen elinikä vaikuttaa suoraan aineettoman hyödykkeen käypään arvoon ja poistoaika taas vuosittaiseen tulokseen. Liian matalan eliniän käyttäminen johtaa vain liian matalaan käypään arvoon (ja sitä kautta yleensä liian korkeaan liikearvon määrään). Liian pitkän eliniän käyttäminen taas johtaa liian korkeaan käypään arvoon ja turhaan riskiin arvonalentumisesta.
Aineettomien hyödykkeiden arvioiduilla käyttöajoilla on merkitystä.
Ole yhteydessä meihin, jos haluat jutella aiheesta tarkemmin!
*Sisältää IFRS®-tilinpäätösstandardit, mukaan lukien IAS®-standardit, IFRIC®-tulkinnat ja SIC®-tulkinnat
