PWC Uutishuone

Arvoketjun ihmisoikeudet hallintaan vaikka lailla määräten

Pitäisikö yritykset määrätä lailla vastuullisiksi ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristöongelmista tai osallisuudestaan sellaisiin? Tästä on Euroopan parlamentti pyytänyt komissiolta esitystä. Asian käsittely on edennyt, ja päätöksiä odotamme kesään mennessä.

Aihe on herättänyt keskustelua, eivätkä kaikki osapuolet ole toivottaneet aloitetta pelkästään tervetulleeksi. Yrityksille lisäsääntely tuo kustannuksia ja kysyy resursseja tilanteessa, jossa EU:n kestävän rahoituksen asetuksistakin tulevat velvoitteet odottavat käytäntöön soveltamista. 

Kaiken lisäksi talousnäkymät ovat koronan vuoksi edelleen sumeat, ilmastonmuutos vaatii siirtymistä vähähiiliseen tuotantoon, ja myös luontokadolle pitäisi tehdä jotakin. Nyt näköpiirissä on vielä tämäkin Green Dealia ja kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa täydentävä aloite selvittää ja korjata ihmisoikeusloukkaukset ja ympäristöhaitat – eikä vain omassa toiminnassa, vaan myös alihankkijoiden ja toimittajien operaatioissa.

Mitä yrityksiltä sitten odotettaisiin? Tässä pääkohtia Euroopan parlamentin tiedotteesta:

  • Yrityksen pitää koko arvoketjussa tunnistaa, käsitellä sekä korjata aiheuttamansa ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset.
  • Sääntöjä sovelletaan kaikkiin EU:n sisämarkkinoilla toimiviin yrityksiin mukaan lukien EU:n ulkopuoliset yritykset.
  • Sääntöjen mukaan toimimattomuudesta seuraa sanktioita sekä velvoite kolmansissa maissa oleville uhreille annettavasta juridista tuesta.
  • Tuontikielto tulee tuotteille, jotka liittyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten pakko- tai lapsityövoimaan.

Odotukset ja vaatimukset eivät ole uusia. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita on moni suomalainenkin yritys jo soveltanut. Niiden vaatima selvitystyö ei ole ollut mitenkään yksinkertaista juuri sen vuoksi, että arvoketjut ovat pitkiä ja monimutkaisia eikä yhtiön suora vaikutusvalta ulotu kovinkaan monen lenkin taakse. 

Ponnistukset ovat kuitenkin antaneet todenmukaisemman ja yksityiskohtaisemman kuvan kansainvälisten ketjujen riskeistä, ja ovat todennäköisesti auttaneet karsimaan pahimpia epäkohtia. Kyllä yrityksissä ymmärretään, etteivät kuluttaja-asiakkaat eivätkä yritysasiakkaat halua ostaa tuotteita, joihin tietävät liittyvän lapsityövoimaa. Käytännössä sataprosenttista varmuutta asiasta on haasteellista saada.

Yhteiset säännöt tarpeen

Eikö tässä asiassa markkinamekanismi sitten toimikaan, kun vapaaehtoisista periaatteista halutaan siirtyä järeämpään keinovalikoimaan Euroopan unionissa? Ei taida toimia, sillä komission vuosi sitten julkaisemassa Study on due diligence requirements through the supply chain -tutkimuksessa vain yksi kolmesta yhtiöstä sovelsi arvoketjussaan ihmisoikeus- ja ympäristöriskien tunnistamiseksi riittävän huolellisuuden turvaavia menettelyjä, ns. due diligence -prosessia. 

Jo muutaman vuoden ajan suuret, yleisen edun kannalta merkittävät yritykset ovat julkaisseet osana hallituksen toimintakertomusta muiden kuin taloudellisten tietojen raportin. Sen pakolliseen sisältöön kuuluu mm. ympäristöasioista sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta raportointi siten, että yritys kertoo niihin liittyvät politiikkansa, riittävän huolellisuuden turvaavat menettelyt eli juuri nuo due diligence -prosessinsa, riskit ja riskienhallinnan keinot, tavoitteet, tunnusluvut sekä tulokset.  

Eikö tämä olisi riittänyt velvoittamaan yrityksiä? Olenko väärässä vai oikeassa sanoessani, että edellä mainitut vaatimukset on ehkä koettu joissakin tapauksissa raportointivelvollisuutena sen sijaan, että asiat olisi tehty kunnolla myös käytännössä?

Samalla tätä kysyessäni tiedän myös monia yhtiöitä, joissa tarkastusvaliokunta ja hallitus ovat hyvin kiinnostuneita asiasta muutenkin kuin compliance-mielessä, ja haluavat lisätä kunnianhimon tasoa. Näissä yrityksissä hallitukselle tuleva vastuu arvoketjun ihmisoikeus- ja ympäristöasioiden selvittämisestä ei välttämättä olisi hankala, vaikka asiaan toki liittyy edelleen myös kysymysmerkkejä.

Senkin kuulen usein, että tosiasiassa monet yritykset kaipaavat markkinoille vapaamatkustuksen rajoittamista ja pelikentän tasoittamista niin, että kaikki yritykset soveltavat samoja sääntöjä.

Noin 70 prosenttia aiemmin mainittuun tutkimukseen osallistuneista yrityksistä nimittäin kannatti EU:n laajuisia due diligence -sääntöjä. 

Ja onhan se myös niin, että ihmisoikeudet ovat ihmisen elämän oikeuksia, eikä niitä pitäisi edes asettaa sen punninnan kohteeksi, onko asiasta jotakin hyötyä yritykselle vai ei. Nyt mietitään, tarvitaanko ihmisoikeuksien turvaamiseksi EU:n laajuinen laki.