IFRS valokeilassa – Arvonalentumistestauksen sudenkuopat
Mistä on kysymys?
Mistä on kysymys?
IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen -standardi koskee lähes kaikkia aineellisia ja aineettomia omaisuuseriä. Se on myös yleinen aihealue tilinpäätösvalvojien valvonnassa ja havainnoissa. Vaikka aihetta koskeva IFRS-ohjeistus ei ole viime vuosina muuttunut, maailmantalouden ja geopolitiikan epävarmuus, korkea inflaatio (vaikuttaen mm. tuottoihin, kuluihin ja investointeihin), kohonneet korot ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimenpiteet ovat asioita, jotka tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan, onko olemassa viitteitä jonkun omaisuuserän arvon alentumisesta ja kun suoritetaan arvonalentumistestausta.
Arvonalentumistestauksessa voidaan käyttää joko käyttöarvoon tai käypään arvoon perustuvaa menetelmää. Seuraavassa keskitytään käyttöarvolaskelman (Value In Use, VIU) laadintaan, joka on yhtiöiden yleisesti käyttämä testausmenetelmä.
Muista ainakin seuraavat asiat
1. Mitä testata?
Jos aineellisen tai aineettoman käyttöomaisuushyödykkeen tai käyttöoikeusomaisuuserän arvonalentumisesta havaitaan viitteitä, se on testattava arvonalentumisen varalta. Jos kerrytettävissä olevaa rahamäärää ei ole mahdollista määrittää yksittäiselle omaisuuserälle, koska se ei tuota muista omaisuuseristä riippumattomia rahavirtoja, omaisuuserä on testattava osana rahavirtaa tuottavaa yksikköä (cash generating unit, CGU). Valtaosalle omaisuuseristä arvonalentumistestaus suoritetaan CGU:n tai CGU:iden ryhmän tasolla.
CGU:iden tunnistamisessa saattaa olla hyödyllistä tarkastella, kuinka yhtiön johto seuraa yhtiön liiketoimintoja, mutta se ei ole määräävä tekijä. CGU on pienin omaisuuseräryhmä, joka tuottaa itsenäisiä rahavirtoja, joten sen määrittäminen perustuu tosiasioiden tarkasteluun. Toisin kuin esimerkiksi segmenttiraportointi, joka perustuu siihen, miten yhtiön johto kunakin hetkenä päättää sisäisesti seurata yhtiön toimintoja.
Sen sijaan liikearvo on testattava alimmalla tasolla, jolla yhtiön johto sitä seuraa. Tämä voi olla CGU:n tai CGU:iden ryhmän tasolla, mutta ei kuitenkaan korkeammalla tasolla kuin IFRS 8 -standardin mukainen toimintasegmentti ennen yhdistelyä. Tämä toimintasegmentti-rajoite koskee kaikkia IFRS-tilinpäätöksen laatijoita, myös listaamattomia yhtiöitä, vaikka niiden ei tarvitse esittää segmenttitietoja.
Jos CGU:n, jolle on kohdistettu liikearvoa, koostumus muuttuu, esimerkiksi konsernin liiketoimintojen uudelleenorganisoinnin tai liiketoimintojen myynnin johdosta, CGU:lle kohdistettu liikearvo on uudelleenkohdistettava niille CGU:ille, joihin muutos vaikuttaa. Usein liikearvon uudelleenkohdistaminen tehdään muutoksen kohteena olevien CGU:iden arvojen suhteessa.
CGU:iden määrittäminen ja liikearvon kohdistaminen testaamista varten edellyttää usein sellaista merkittävää johdon harkintaa, josta tulisi kertoa tilinpäätöksen liitetiedoissa.
2. Milloin testata?
Yhtiöiden tulee jokaisena raportointipäivänä arvioida, onko omaisuuserien arvonalentumisesta viitteitä. Arviomme on, että monet yhtiöt ovat jo havainneet ja tulevat jatkossakin havaitsemaan viitteitä, johtuen mm. COVID-19:n, Ukrainan sodan, kohonneiden inflaation ja korkojen, ilmastonmuutoksen ja yleisen makrotaloudellisen tilanteen vaikutuksista.
Arvonalentumisviitteiden arviointi saattaa edellyttää sellaista merkittävää johdon harkintaa, josta tulisi kertoa tilinpäätöksessä. Jos viitteitä arvonalentumisesta ei ole havaittu, niin tämä tulisi kertoa tilinpäätöksessä, jos johtopäätös on edellyttänyt merkittävää johdon harkintaa.
IAS 36 -standardi edellyttää alhaalta ylöspäin -tarkastelua, eli jos on havaittu viite arvonalentumisesta ja se liittyy tiettyyn omaisuuserään tai CGU:hun, niin tuo omaisuuserä tai CGU tulee ensin testata arvonalentumisen varalta. Liikearvo on testattava vuosittain ja aina kun viitteitä sen arvonalentumisesta havaitaan.
3. Mitkä ovat järkeviä ja perusteltuja oletuksia?
Kassavirtoihin vaikuttavien järkevien ja perusteltavissa olevien oletusten tulee edustaa johdon parasta arviota taloudellisista olosuhteista, jotka vallitsevat omaisuuserän tai CGU:n jäljellä olevana taloudellisena vaikutusaikana. Käyvän arvon menetelmässä käytetyt ennusterahavirrat todennäköisesti eroavat käyttöarvomenetelmässä käytetyistä rahavirroista ja johdon tulisi ymmärtää, mistä nämä erot aiheutuvat.
Johtuen muutoksista vallitsevassa taloudellisessa ympäristössä, vuoden takaisissa laskelmissa käytetyt oletukset eivät todennäköisesti enää ole asianmukaisia, joten ne tulee päivittää.
Ulkoiselle näytölle – kuten analyytikkoraporteille ja ekonomistien ennusteille – on annettava suurempi painoarvo, kuin sisäiselle informaatiolle, ennusterahavirtoja laadittaessa ja tilintarkastaessa. Vertailukelpoiset transaktiot ja niissä käytetyt arvostuskertoimet ovat hyödyllisiä verrokkeja käytetyille oletuksille.
Taloudelliseen toimintaympäristöön liittyvien epävarmuuksien vaikutukset saattavat olla helpompaa huomioida käyttäen useita erilaisia rahavirta-skenaarioita, kuin yrittäen sisällyttää kaikki epävarmuudet yhteen rahavirtaennusteeseen. Kerrytettävissä oleva rahamäärä lasketaan tässä mallissa eri skenaarioiden todennäköisyyksillä painotettuna keskiarvona.
Yhtiöt usein käyttävät poistojen määrää mallintaessaan tulevaisuudessa tarvittavien ylläpitoinvestointien määrää, erityisesti ikuisuuteen asti ennustavissa malleissa. Kuitenkin, nykyisessä korkean inflaation tilanteessa, toteutuneet poistot eivät välttämättä riittävästi kuvasta tulevina vuosina tarvittavien investointikustannusten tasoa. Erityisen haastavaa saattaa olla vuokralle otettujen hyödykkeiden korvaamisen arviointi vuokrakauden lopussa. Tähän löytyy lisäohjeistusta mm. PwC:n Viewpointista.
Jos testattavan yksikön markkina-arvo on alle sen nettovarojen kirjanpitoarvon, tämä on viite arvonalentumisesta. Jos markkina-arvo on alempi kuin yksikön käyttöarvo, laskemassa käytettyjen oletusten asianmukaisuutta tulisi tarkastella huolellisesti.
4. Miten määritellä testattavat varat ja ennusterahavirrat?
Arvonalentumistestauksessa tulee verrata ’omenoita ja omenoita’. Testattavien varojen tulisi kerryttää ennustetut rahavirrat.
CGU:n kirjanpitoarvo koostuu sille välittömästi kuuluvista omaisuuseristä ja sille järkevällä tavalla kohdistettavissa olevista omaisuuseristä, kuten yrityksen yhteisistä omaisuuseristä ja liikearvosta. Esimerkiksi brändi saattaa olla sellainen yhteinen omaisuuserä, jonka kirjanpitoarvo tulee kohdistaa CGU:ille, jos se osaltaan edesauttaa kyseisten CGU:iden rahavirtojen kerryttämistä. Yhtiön johdon tulee kuitenkin varmistaa, että jos käyttöarvolaskelman testattaviin varoihin kuuluu osa brändin kirjanpitoarvosta, ennusterahavirtoihin ei sisälly mahdollista yhtiön sisäistä veloitusta brändin käytöstä, koska tällöin brändin kuluvaikutus sisältyisi laskelmiin kaksinkertaisesti.
Yhtiöt usein laativat liiketoimintojen rahavirtaennusteet siten, että ne sisältävät testaushetken käyttöpääomaerien realisoitumisen rahavirtavaikutukset. Tällöin kyseisten käyttöpääomaerien on oltava mukana testattavien varojen kirjanpitoarvossa, jotta verrataan ’omenoita ja omenoita’.
Käyttöarvolaskelman ennusterahavirtojen ei tulisi sisältää verorahavirtoja, koska ne eivät vaikuta omaisuuserän tai CGU:n käyttöarvoon yhtiön omassa käytössä. Kuitenkin, koska markkinoilta haettavan informaation perusteella määritetty diskonttokorko kuvastaa verojen jälkeistä tuottovaatimusta, niin jotta verrataan ‘omenoita ja omenoita’, myös käyttöarvolaskelman ennusterahavirroissa on huomioitava tuloverojen vaikutus. Laskennallisten verojen vaikutuksen huomioiminen arvonalentumislaskelmissa saattaa olla monimutkaista. Tähän löytyy lisäohjeistusta mm. PwC:n Viewpointista.
Rahoituseriä tai velkoja ei lähtökohtaisesti tule ottaa mukaan käyttöarvolaskelmaan. Poikkeuksena perussäännöstä on mm. purkuvelvoitteesta kirjattu velka, koska myös vastaava vara on oltava mukana testattavissa varoissa. Koska purkuvelvoitteesta kirjattu varaus on todennäköisesti diskontattu eri korolla kuin millä ennusterahavirrat diskontataan, varauksen kirjanpitoarvo tulisikin vähentää sekä testattavista varoista että käyttöarvosta, jotta vältetään eri diskonttokoroista aiheutuva virhe laskelmassa.
5. Miten ennusteajanjakson jälkeinen arvo eli terminaaliarvo tulee määrittää?
Rajoitetun taloudellisen vaikutusajan omaavan hyödykkeen ennusterahavirtojen tulisi kattaa tuo rajoitettu taloudellinen vaikutusaika. Jos hyödykkeellä tai liiketoiminnalla on rajoittamaton taloudellinen vaikutusaika – kuten liikearvolla –arvonalentumislaskelmaan on sisällettävä ennusteajanjakson jälkeen muodostuva terminaaliarvo.
Terminaaliarvo lasketaan perustuen ennusteajanjakson viimeisen vuoden vapaaseen kassavirtaan, joko exit-kertoimen tai ikuisuusarvoa mallintavan kaavan avulla. On tärkeää, että terminaaliarvoa laskettaessa ennusteajanjakson viimeisen vuoden vapaa kassavirta kuvastaa normalisoitua, tasaisen taloudellisen kehityksen vaihetta, huomioiden mm. liiketoiminnan syklisyys ja poistojen ja investointien välinen yhteys. Tästä syystä ennusteajanjakson tulisi olla riittävän pitkä – lähtökohtaisesti ei kuitenkaan yli viittä vuotta – jotta ennusteajanjakson viimeinen vuosi kuvastaa liiketoiminnan normalisoitua kasvua ja kannattavuutta.
Jos ennusteajanjakson viimeinen vuosi sisältää poikkeuksellisia tuotto- tai kulueriä ja näitä ei normalisoida terminaaliarvoa laskettaessa, tämä johtaa virheeseen käyttöarvossa ja siten mahdollisesti myös virheelliseen johtopäätökseen arvonalentumisen osalta.
Terminaaliarvoon sisältyvän ikuisuuskasvuennusteen tulee olla järkevällä tasolla suhteessa pitkän aikavälin inflaatio-odotuksiin. BKT:n pitkän aikavälin kasvuennusteen ylittävä ikuisuuskasvuvauhti ei todennäköisesti ole asianmukainen. Ikuisuuskasvuvauhdin määrittämisessä ja sen oikeellisuuden arvioinnissa tulisi hyödyntää yhtiön ulkopuolelta saatavaa näyttöä.
6. Mitä diskonttokorossa pitäisi huomioida?
Käyttöarvolaskelmassa käytetyn diskonttokoron tulee kuvastaa omaisuuserän tai CGU:n erityisriskejä ja rahan aika-arvoa. On todennäköistä, että esimerkiksi eri toimialoilla tai maantieteellisillä alueilla toimivien CGU:iden erityisriskit eroavat toisistaan, jolloin niiden arvonalentumistestauksessa käytettävien diskonttokorkojen tulisi olla erisuuruiset. Diskonttokorossa ei tule huomioida sellaisia riskejä, jotka on jo huomioitu ennusterahavirroissa.
Ennusterahavirrat tulee laatia siinä valuutassa, jossa ne syntyvät, ja niiden nykyarvon määrittämisessä on käytettävä kyseiselle valuutalle asianmukaista diskonttokorkoa. Ulkomaanrahan määräisten ennusterahavirtojen nykyarvo on muunnettava käyttäen testaushetken valuuttakurssia.
Johto saattaa määrittää käyttöarvolaskelmassa käytetyn diskonttokoron pääoman painotetun keskimääräisen kustannuksen avulla (weighted average cost of capital, WACC). Diskonttokoron tulee kuvastaa testausyksikön verrokkiryhmän pääomarakennetta, ei yhtiön omaa pääomarakennetta. Vieraan pääoman kustannuksen tulisi heijastella testattavan yksikön taloudellisen vaikutusajan mukaista korkoa, ei siis esimerkiksi lyhytaikaisesta lainasta maksettavaa korkoa. Kohonneen epävarmuuden toimintaympäristössä on tärkeää, että johto päivittää diskonttokoron jokaisen komponentin vastaamaan testaushetken parasta näkemystä.
7. Kerrytettävissä olevan rahamäärän määrittäminen
Kerrytettävissä oleva rahamäärä voidaan määrittää joko käyttöarvoon tai käypään arvoon perustuen. Käyttöarvo lasketaan diskontattujen ennusterahavirtojen perusteella ja IAS 36 -standardi asettaa seuraavia rajoitteita käyttöarvolaskelmalle: rahavirtoja koskevat arviot eivät saa sisältää sellaisia rahavirtoja, joiden odotetaan syntyvän uudelleenjärjestelystä, johon yhteisö ei vielä ole sitoutunut tai omaisuuserän suorituskyvyn parantamisesta tai lisäämisestä. Käyvän arvon malli perustuu markkinoiden näkemykseen testattavan kokonaisuuden arvosta, mutta usein sekin lasketaan diskontattujen rahavirtojen perusteella.
Testattavien varojen kirjanpitoarvoa verrataan korkeampaan käyttöarvosta ja käyvästä arvosta, eli jos esimerkiksi käyttöarvoon perustuva laskelma osoittaa arvonalentumista, niin yhtiön on määritettävä kerrytettävissä oleva rahamäärä myös käyvän arvon menetelmällä. Joissain tapauksissa saattaa olla helpompaa suorittaa arvonalentumistestaus suoraan käyvän arvon menetelmällä, esimerkiksi jos testausyksikölle on saatavilla käypä arvo markkinoilta.
8. Miten arvonalentuminen kohdistetaan?
Arvonalentuminen on kirjattava saman alhaalta ylöspäin -periaatteen mukaisesti kuin miten arvonalentumistestaus on suoritettu. Eli ensin yksittäinen omaisuuserä, sitten CGU ja viimeiseksi CGU:iden ryhmä.
Kun arvonalentumista kohdistetaan CGU:iden ryhmälle, joka sisältää liikearvoa, arvonalentuminen on ensin kohdistettava liikearvolle ja kirjattava se nollaan, jonka jälkeen jäljelle jäävä arvonalentuminen on kohdistettava CGU:iden ryhmän muille omaisuuserille niiden kirjanpitoarvojen suhteessa. On kuitenkin huomioitava, että yksittäisen omaisuuserän kirjanpitoarvoa ei saa kirjata alemmaksi kuin sen käyttöarvo tai käypä arvo (mikäli nämä ovat määritettävissä yksittäiselle omaisuuserälle).
9. Mitä tietoja pitää antaa?
Arvonalentumislaskelmia ja niissä käytettyjä oletuksia ja johdon arvioita koskevat kattavat liitetietovaatimukset, erityisesti liikearvon testauksen osalta, josta annettavat tiedot ovat usein myös tilinpäätösvalvojan valvonnan kohteena. Riittävien liitetietojen antaminen tilinpäätöksessä on erityisen tärkeää tällaisena kohonneen epävarmuuden aikana. IAS 1.125 mukaan tilinpäätöksessä on annettava tietoa merkittävistä kirjanpidollisista arvioista ja niihin liittyvistä keskeisistä epävarmuustekijöistä. Tiettyjä numeerisia tietoja, kuten liikearvon määrä ja käytetty diskonttokorko, on annettava testausyksikkökohtaisesti. Laskelmien herkkyysanalyysitiedoissa on usein havaittu puutteita. Herkkyysanalyysitiedot on esitettävä tilinpäätöksessä, jos jokseenkin mahdollinen muutos laskelman keskeisessä oletuksessa aikaansaisi arvonalentumisen.
