Ensimmäisten vuosien jyrkkä oppimiskäyrä tilintarkastuksen parissa

Miksi tilintarkastajaksi – osa 2. Tässä juttusarjassa Eero Kotilainen muistelee tilintarkastajana viettämiään vauhdikkaita ja kokemusrikkaita vuosia.

Ensimmäiset pari vuotta tilintarkastajan työssä olivat haastavia, mutta palkitsevia. Eihän oikeassa maailmassa mikään ollut niin yksinkertaista kuin koulun harjoituksissa ja esimerkeissä. Asiakasyrityksissä, pienissäkin, oli jos jonkinlaisia kirjanpitotapahtumia ja -prosesseja, joita ei heti alussa voinut mitenkään ymmärtää. Puhumattakaan isoista yrityksistä.

Koulusta saamani itsevarmuus karisi nopeasti. Jokaisella asiakkaalla asiat näyttivät erilaisilta ja saattoi kestää jokunen tovi ihmetellä mitä papereita piti käsissään, ennen kun pystyi tekemään niiden kanssa sitä, mitä oli pyydetty. Pian piti siirtyä uudelle asiakkaalle ja opetella perusteet taas uudestaan. Oli pakko hyväksyä se, että kaikista tehtävistä ei välttämättä ymmärtänyt taustoja ja piti vain luottaa annettuihin ohjeisiin. Onneksi tukena oli koko ajan myös vanhempia tilintarkastajia, joilta sai apua tarvittaessa.

Kirjanpitoon liittyvistä asioista erillinen ulottuvuus oli tilintarkastuksen metodologia, eli se, miten tilintarkastusta tehdään. Tämä ei ole mikään pieni osa-alue, vaan se muodostuu sadoista sivuista (välillä vaikeasti tulkittavia ja paikoin jopa kuivahkoja) standardeja.

Tässäkin piti hyväksyä, että tehtävänä oli lähtökohtaisesti noudattaa kokeneempien tarkastajien ohjeita, eikä kaikkea voinut heti osata itse.

Yksi isoimmista alkuajan haasteista oli tietää, koska pitäisi pyytää apua ja koska pitäisi yrittää itse. Kerran sain tehtäväksi täsmäyttää kaksi erilaista raporttia keskenään. Toinen sisälsi selkeän tuloslaskelman ja taseen. Toinen sisälsi asiakkaan sisäisiin tarkoituksiin käyttämän tulos- ja taseraportin. Muutaman luvun jälkeen en saanut mitään täsmäämään. Yritin keksiä jos jonkinlaisia kikkoja ja erikoisratkaisuja, mutta turhaan.

Minulle tehtävän aamulla antanut tarkastaja oli muualla kyseisen päivän, enkä kehdannut soittaa ja pyytää apua. Ajattelin tietysti, että pyytämällä apua paljastaisin kuinka huono ja tyhmä olen, ja siihen loppuisi urani tilintarkastajana. Työstin saamaani yksinkertaista tehtävää koko päivän.

Illalla viereiselle paikalle tuli kokeneen oloinen tarkastaja ja keräsin rohkeuden pyytää apua. Hän vilkaisi papereita ja totesi saman tien, ettei niiden kuulukaan täsmätä. Minulle oli aamulla annettu väärät paperit… Nice. Johan alkoi homma luistaa, kun sitten sain oikeat raportit käsiini.

Hommia yleensäkin kummasti vauhditti se, kun uskalsi avata suun ja pyytää apua. Liika arkuus tai toisaalta myös liika itsevarmuus eivät kumpikaan ole hyvästä. Kohtuus kaikessa: pitää yrittää itse, mutta täytyy myös osata pyytää apua. Tämän tasapainon kun oppi, elämä on ollut helpompaa.

Erilaiset asiakkuudet kasvattavat näkemyksellisyyttä

Tilintarkastajalla on todella jyrkkä oppimiskäyrä ensimmäisen parin vuoden aikana.

Se, että tämä oppiminen tulee monesta asiakasyrityksestä useissa eri tiimeissä, tuo erityistä perspektiiviä ja monipuolisuutta tekemiseen.

Sillä hetkellä, kun olin pyörteiden seassa virran kuljetettavana, oli välillä vaikea nähdä muuta kuin kiirettä ja epätoivoa. Vasta jälkikäteen, kun pöly oli hieman laskeutunut, aloin hahmottamaan, kuinka uskomattoman paljon sitä oli lyhyessä ajassa kokenut ja oppinut.

Koulutusviikko ensimmäisen vuoden lopussa oli yksi tällainen valaistumisen hetki. Muistan, kuinka tuolloin monet ensimmäisen vuoden aikana tekemäni asiat loksahtivat paikoilleen, kun niiden ympärille alkoi syntyä teoreettista viitekehystä. Sama toistui vielä voimakkaammin koulutusviikolla toisen vuoden lopussa.

Nöyrä asenne oppimiseen ja halu haastaa itseään

Tärkeintä heti uran alkuvaiheessa, kuten myöhemminkin, on oman kokemukseni perusteella hyvä asenne ja valmius ottaa uusia tehtäviä ja haasteita vastaan. Kaikki ei mene aina putkeen, mutta sekä onnistumisista että epäonnistumisista oppii valtavasti, jos vain ottaa opin vastaan.

Seuraavissa kirjoituksissa kerron tilintarkastajan matkasta siten kuin olen viimeiset 10 vuotta sen itse kokenut. Aiheita, joita tulen käsittelemään, ovat esimerkiksi

Matka itsenäiseksi asiantuntijaksi
Kansainvälistyminen
Syvempi tutustuminen asiakkaisiin ja toimialoihin
Isoihin pöytiin pääseminen
Tiimityö ja johtaminen.

Kirjoittaja on PwC:llä työskentelevä tilintarkastuksen asiantuntija Eero Kotilainen, KHT. Eero valmistui Haaga-Heliasta tradenomiksi 2009 ja aloitti työnsä PwC:llä samana vuonna. Hän toimi tilintarkastajana vuoteen 2018 asti, ja näiden kymmenen vuoden aikana hän erikoistui kansainvälisiin pörssiyhtiöihin ja erityisesti projektitoimintaa harjoittaviin yrityksiin. Nykyään Eero työskentelee asiantuntijana PwC:n Audit Transformation -ohjelmassa. Ohjelma tähtää tilintarkastuksen toimitusmallin laaja-alaiseen uudistamiseen, mikä liittyy niin teknologiaan ja sen hyödyntämiseen kuin toimintatapoihin ja johtamismalleihin.